kotiliesi

maanantai 17. joulukuuta 2018

Glögicurd ja minijoulutortut

Joulukuussa sosiaalista mediaa ja blogeja seuratessa on käynyt ilmi, että erilaiset joulutorttujen variaatiot ovat tänäkin vuonna hitti. Viime vuonna suosioon nousivat vihreä kuula -joulutortut ja Nutellakuusi, ja tänä vuonna eniten on näkynyt lumitähtitorttuja.

Olen itse enemmän perinteisten joulutorttujen ystävä, ja taittelen ja täytän ne aina samalla tavalla. Tein kuitenkin jo marraskuun lopulla glögistä inspiroituneena glögicurdia. Sen valmistamisen jälkeen aloin pohtia, että minkähän kanssa sitä voisi syödä. Päädyin torttutaikinaan, josta tein ensin kolmion mallisia (samaan tyyliin kuin Pullahiiren blogissa). Ne toimivat teoriassa ihan hyvin, mutta täyttäminen oli kuitenkin hiukan liian hankalaa.

Seuraava variaatio oli perinteiseen muotoon tehdyt joulutortut, ja ne toimivat huomattavasti paremmin. Tein tähtitortuista tavallista pienemmän kokoisia, jolloin lopputuloksena on kivat pienet suupalat. Glögisen mausteinen tahna osoittautui oivalliseksi yhdistelmäksi yhdessä melko neutraalien torttujen kanssa. Glögicurdin valmistaminen on vaivatonta, ja glögitiivisteen sokerisuudesta huolimatta se ei ole liian makeaa. Tahnan kannattaa antaa maustua jääkaapissa muutaman päivän ajan, joten sen voi valmistaa hyvin etukäteen. Tortut voi myös paistaa etukäteen, mutta ne tahna pursotetaan vasta kunnolla jäähtyneisiin torttuihin.

glögitahna

Glögicurd

noin 2 dl

1½ dl (Marlin) glögitiivistettä
3 kananmunan keltuaista
75 g voita

Mittaa glögi ja keltuaiset kattilaan. Kuutioi voi valmiiksi odottamaan.

Kuumenna glögiä ja keltuaisia samalla sekoitellen, kunnes seos alkaa paksuuntua selvästi. Ota kattila liedeltä ja lisää voikuutiot joukkoon muutama kerrallaan. Sekoitta niin, että voi sulaa joukkoon.

Anna curdin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja siirrä se sitten jääkaappiin. Curd säilyy kylmässä ainakin viikon.

Pienet tähtitortut


Voi- tai lehtitaikinalevyjä

Leikkaa taikinalevyt 8 osaan. Leikkaa neliöiden reunat terävästi kulmista ja taita joka toinen osa keskelle. Paista 225 asteessa noin 12-15 minuuttia. Tarkkaile paistoa, sillä pienet tortut palavat helposti.

Paina kypsien, vielä lämpimien torttujen keskelle kolo esimerkiksi kardemummaputkilolla tai lyijykynällä. Anna torttujen jäähtyä.

Lusikoi glögicurdia pursotinpussiin, jossa on pieni pyöräpäinen tylla, ja pursota tahnaa joulutorttujen keskelle painettuun koloon.

glögitahna


Seuraathan jo Kotiliesi -blogien joulukalenteria? Huomisen luukku aukeaa Ruusumäki-blogissa.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Piparikupit sinihomejuustomoussella

Tämä postaus on osa Kotilieden bloggaajien joulukalenteria, ollen sen luukku numero 11.

Piparit ja sinihomejuusto ovat klassinen makupari. Yhdistelmä kuulostaa todella oudolta, mutta makea pipari ja suolainen juusto toimivat yllättävän hyvin yhdessä. Samalla tavalla kuin omena ja sinihomejuusto, ja vaikkapa punajuuri ja sinihomejuusto.

Sain viime viikolla katsottua MasterChef Australian loppuun, ja tällä kaudella kilpailijat valmistivat useita kertoja sinihomejuustomoussea. Yleensä olen herkutellut pipareilla ja juustolla perinteisellä tavalla. Inspiroiduin kuitenkin sarjasta, ja päätin kokeilla sinihomejuustomoussella täytettyjä piparikuppeja. Yhdistelmästä tuli loistava! Jos pidät sinihomejuustosta ja pipareista, pidät myös näistä.

Piparikupit ja sinihomejuustomoussen voi valmistaa etukäteen. Kupit kannattaa kuitenkin täyttää vasta vähän ennen tarjoilua, jotta ne eivät pehmene. Moussea ei tarvitse kovinkaan paljon, koska se on todella suolaista. Itse pystyin syömään yhdeltä istumalta kaksi, mutta kolmas olisi ollut liikaa. Tällä ohjeella moussea tulee noin 8 kuppiin.

sinihomejuustomousse

Piparikupit


Piparitaikinaa (tein Paraisten piparkakkuja)

Kauli taikina ja jätä se hiukan paksummaksi kuin tavallisesti pipareita leipoessasi. Valitse sopivan kokoinen piparimuotti, ja paina sillä kuviot taikinasta. Voit käyttää muottina myös esimerkiksi isoa vesilasia.

Asettele piparit nurinpäin käännetyn muffinipellin kolojen päälle. Peltiä ei tarvitse voidella, mutta piparitaikinan pintaan voi jättää hiukan jauhoja. Tee varmuuden vuoksi muutama ylimääräinen kuppi.

Paista pipareita pakkauksen tai taikinan ohjeen mukaan. Anna pellin jäähtyä kunnolla, ja irrota kupit sitten varoen.

Sinihomejuustomousse


100 g sinihomejuustoa
1½ dl kuohukermaa
½ rkl sitruunamehua
(1 tl sokeria)

Notkista murennettu sinihomejuusto, sitruunamehu ja ½ dl kuohukermaa sauvasekoittimella.

Vaahdota loppu kerma pehmeäksi vaahdoksi ja nostele se juustoseoksen joukkoon. Mausta tarvittaessa sokerilla.

sinihomejuustomousse

Seuraatko jo Kotilieden bloggaajienjoulukalenteria? Löydät Facebook-ryhmästä parhaat vinkit jouluherkkuihin ja askarteluun. Huomisen luukku aukeaa Ruusumäki-blogissa.

torstai 6. joulukuuta 2018

Saaristolaisleipä glögiin tehtynä

Tänään on joulukuun 6. päivä, eli itsenäisyyspäivä. Facebookissa Kotilieden blogien joulukalenterissa aukeaa minun luukkuni. Kalenteria ja Kotiliesi-blogien pääsivua kannattaa ehdottomasti seurata, sillä luvassa on ihania jouluisia ruoka- ja askarteluvinkkejä aina jouluaattoon asti.

Saaristolaisleipä on yksi helpoimmista leivistä valmistaa. Se sopii loistavasti itsenäisyyspäivään, koska sen aktiivinen valmistusaika on vain noin vartti. Leipä ei vaadi taikinan vaivaamista ja siksi, tai siitä huolimatta, onnistuu aina. Raaka-aineet ovat melko yksinkertaisia, mutta ohjeen muokkaaminen on kuitenkin helppoa.

Blogissani on aiemmin ollut nimiäistarjoiluiden yhteydessä ohje tavalliseen saaristolaisleipään, ja viime vuonna lakritsaiseen saaristolaisleipään. Tänä vuonna olen inspiroitunut glögistä, ja leivoin saaristolaisleipiä käyttäen glögiä taikinan nesteenä. Tälläkin kerralla leipä onnistui moitteettomasti!

Miltä glöginen leipä sitten maistuu? Ainakin melko makealta ja aavistuksen jouluiselta. Glögi on sokeripitoista, joten vähensin hiukan siirapin määrää. Glögin aromeja vahvistamaan lisäsin jauhettua pomeranssia ja kanelia. Valmis saaristolaisleipä vaatii muutaman päivän aikaa, jotta maut tasaantuvat. Parhaimmillaan se on mielestäni sellaisenaan voin kanssa nautittuna. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan leipää myös leivänpaahtimen kautta. Paahtaminen tekee leivän rakenteesta hiukan kuivemman, mikä on kivaa vaihtelua melko kostealle leivälle.

saaristolaisleipä glögi
saaristolaisleipä glögi

Saaristolaisleipä glögiin tehtynä

2 leipää

2½ dl glögitiivistettä (käytin Marlin)
4 dl vettä
50 g tuorehiivaa
1¾ dl tummaa siirappia
¾ rkl suolaa
1 tl jauhettua pomeranssia
1 tl kanelia
2 dl ruisleseitä
2 dl ruisjauhoja
2 dl olutmaltaita
6½ dl vehnäjauhoja

Voiteluun:
2 rkl siirappia
1 rkl glögitiivistettä
½ dl vettä

Yhdistä vesi ja glögitiiviste ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva glögiin. Yhdistä kuivat aineet ja lisää nesteeseen. Sekoita tasaiseksi. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa 1,5 tuntia.

Voitele kaksi litran vetoista vuokaa ja jaa taikina niihin. Paista leipiä uunissa 175 asteessa 2 tuntia. Paistoajan lopulla voitele leivät siirappi-glögi-vedellä.

Leivät säilyvät jääkaapissa ja ovat parhaimmillaan muutaman päivän päästä.



Vinkki! Saaristolaisleipä on kiva klassinen joulutuliainen. Yllätä tänä vuonna ystävä tällä erilaisella versiolla. Lahja on valmiissa paketissa, kun leivot sen suoraan kartonkiseen vuokaan. Itse käytin Eskimon paistovuokia, joita löytyy ainakin suuremmista marketeista.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Luumutrifle - näyttävä herkku pikkujoulupöytään

Olen ihaillut kauniiden triflejen kuvia aina niihin törmätessäni. En ole kuitenkaan aiemmin tehnyt sellaista, koska kaapissani ei ole ollut sopivaa lasista astiaa. Lasinen astia ei ole välttämättömyys, mutta triflen kerrostuksellisuus näkyy siinä kauniisti. Triflen voi hyvin valmistaa myös läpinäkymättömään astiaan, niin kuin tein esimerkiksi hiukan samantyylisen mustikkaherkun kanssa. Kun vastaani tuli sopiva lasikulho, en voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin sen. Pääsääntöisesti vain yhteen tarkoitukseen sopivat tuotteet (kuten parsakattila) eivät ole järkeviä ostoksia, mutta onneksi tähän astiaan voi hyvin laittaa muitakin herkkuja, tai vaikka koristeita.

Valmistin triflen sopimaan alkavaan joulusesonkiin. Kerroksiin tulee mascarponen ja kerman lisäksi glögimarinoituja luumuja, kanelisia Bastogne-keksejä, puolukoita ja joulusuklaata. Mascarpone maustetaan sokeroimattomalla luumusoseella, jota löytyy esimerkiksi lastenruokahyllystä tai Bonnelta. Joulusuklaana käytin Fazerin piparkakkusuklaata, mutta mikä tahansa jouluinen suklaa sopii hyvin.

Trifle kootaan kerroksittain, ja sen on hyvä antaa tekeytyä hetki ennen tarjoilua. Keksit pehmenevät sopivasti puolessa tunnissa, mutta sitä huomattavasti pidempi odotteluaika saa ne pehmenemään liikaa. Kerrosten ainekset voi hyvin pilkkoa etukäteen ja sekä mascarponen että kerman vatkata valmiiksi. Näin itse kasaamiseen ei kulu kovinkaan montaa minuuttia.

trifle

triffle

Luumutrifle

noin kuudelle

Glögimarinoidut luumut:
100 g kuivattuja luumuja
0,75 dl alkoholillista glögiä

Luumu-mascarponetäyte:
250 g mascarponea
125 g luumusosetta
1 tl vaniljasokeria

2 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
½ pakettia (á 260 g) Cafe au LU Bastogne –keksejä
1 dl pakastepuolukoita
4-5 palaa (joulu)suklaata

Laita luumut tasapohjaiseen kulhoon ja kaada glögi niiden päälle. Anna luumujen marinoitua huoneenlämmössä noin 2 tuntia.

Ota marinoituneet luumut glögistä ja säästä glögi myöhemmin juotavaksi. Leikkaa luumut saksilla paloiksi.

Vatkaa mascarpone sähkövatkaimella pehmeäksi. Lisää luumusose ja vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi.

Vaahdota kerma ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi. Murskaa Bastogne-keksit ja suklaa paloiksi.

Kaada mascarponeseos kulhon pohjalle. Annostele noin puolet luumuista ja reilu puolet kekseistä seoksen päälle. Ripottele sitten lähes kaikki puolukoista, mutta jätä muutama koristeluun. Lusikoi kermavaahto täytteiden päälle.

Koristele trifle lopuilla luumuilla, kekseillä, suklaalla ja puolukoilla. Anna triflen maustua noin puoli tuntia.

luumutrifle
joulu trifle

torstai 29. marraskuuta 2018

Piparkakkufudge

Fudget ovat yksi joulujeni suosikki makeista suklaan lisäksi. Tänä vuonna aloitin fudgekauden jo halloweenina lakritsifudgejen kanssa, mutta lähestyvä joulukuu saa ajatukset siirtymään jo joulun makuihin, ja niinpä fudgeistakin tuli jouluisia.

Perinteisen kondensoitu maito ja suklaa -massan sekaan sekoitetaan näissä fudgeissa piparkakunmakuista täytettä. Piparkakkujen makua tuo fariinisokeri, kaneli, inkivääri ja muskotti. Mausteet voisi korvata myös yhdellä ruokalusikallisella valmista piparkakkumaustetta.

Fudgejen valmistaminen on helppoa, eikä se vaadi kuin sekoitusastian, vesihauteen ja vuoan massalle. Tähän versioon tehdään kaksi eri kerrosta, jolloin vesihauteita tarvitaan kaksi. Massa jähmettyy melko nopeasti, joten tarvikkeiden kannattaa olla helposti saatavilla ja valmiina.



Piparkakkufudge


Valkosuklaakerros:
½ prk (á 397 g) kondensoitua maitoa
250 g valkosuklaata

Fariinisokerikerros:
40 g valkosuklaata
½ tl vaniljaa
2 rkl fariinisokeria
½ rkl kanelia
¼ tl inkivääriä
¼ tl muskottia

Vuoraa noin 15 x 20 cm vuoka leivinpaperilla.

Paloittele 250 grammaa valkosuklaata ja yhdistä se kondensoituun maitoon. Mausta vaniljasokerilla. Lämmitä seosta vesihauteessa, kunnes suklaa on sulanut ja massa on tasaista.

Mittaa sillä välin toiseen kulhoon fariinisokeri, mausteet ja valkosuklaa (40 g). Lämmitä miedolla lämmöllä.

Kun valkosuklaa ja kondensoitu maito on tasaisesti sekaisin, siirrä siitä noin ⅓ fariinisokerimassan joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Kaada noin puolen valkosuklaamassasta vuoan pohjalle ja levitä tasaiseksi. Kaada sitten fariinisokerimassa päälle ja levitä. Kaada sitten loput valkosuklaamassasta vuokaan. Levitä massat tasaiseksi ja tee hammastikulla marmorikuviointi.

Anna fudgen jähmettyä jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli.

Leikkaa jähmettynyt massa pieniksi paloiksi. Säilytä jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa. Fudge säilyy hyvänä ainakin viikon, mutta todennäköisesti pidempäänkin.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Lihaton lokakuu - mitä jäi käteen?

Marraskuu on alkanut jo muutama päivä sitten, ja on aika katsastaa mitä lihattomasta lokakuusta jäi käteen. Vietin vain osittain lihatonta kuukautta, mutta kaikki valmistamani ruoat olivat kasvisruokia. Päätös kuukauden lihattomuuteen tuli vasta kuun ensimmäisenä päivänä. Pidän itseni haastamisesta, ja ajattelinkin omalta osaltani kokeilla keksinkö tarpeeksi kasvisruokavaihtoehtoja, vai syönkö vain pelkkää munakokkelia.

Kuukausi sujui hyvin ja monipuolisesti, ja varastossani oli yllättävän paljon hyviä kasvisruokaohjeita. Miksi sitten en ollut kokonaan lihattomasti koko kuukautta? Siksi, että olin ilmoittautunut kahteen tapahtumaan ja yhdelle ruokakurssille, joihin ruokavalion muutos olisi tullut liian pian. Halusin saada ruokakurssista kaiken hyödyn irti, joten söin siellä muutamia lihatuotteita.

Kuukausi oli sekä opettavainen että yllättävä. Yllättävä siksi, että en kaivannut lihaa. Yllättävä myös siksi, että vaikka puolisoni syökin valittamatta kaikkea kasvisruokaa, totesi myös hän, että voisi jopa ryhtyä kokonaan kasvissyöjäksi. Uskon kuitenkin, että viimeistään kebabin äärellä mieli muuttuu, mutta olen iloinen, kun mikään valmistamani ruoka ei saa aikaan vastarintaa. Teen muutenkin ruokaa mieleni mukaan (toki FODMAPin huomioiden), mutta jopa kuukauden kestävä kasvisruokailu sujui hyvin.



Pohdin kuukauden aikana ja nyt jälkikäteen kasvisruokailua laajemminkin. On tiedossa oleva fakta, että ilmaston kannalta pienetkin lihattomat ajat ovat hyväksi. Monelle yksi kasvisruokapäivä viikossa on jo iso muutos. Meillä kasvisruoan osuus on normaalisti jo melko iso, joten määrän kasvattaminen sujuu jatkossakin helposti. Kasvisruokailijaksi en ala, sillä hyvät liharuoat ovat kyllä herkullisia. Nautin nykyisin lihapadasta ja -kastikkeesta, ja kyllähän pekoni vain on hyvää. Niitä kuitenkin syödään meillä kohtuullisissa määrin, enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Ehkä seuraava haasteeni on saada puoliso luopumaan leikkeleestä leivänpäällä. Se jos mikä tuntuu turhalta lihatuotteelta :)



Mitä meillä kuukauden aikana sitten syötiin? Ainakin näitä:


Uunimunakasta
Porkkana-maapähkinäkeittoa (kahdesti jopa)
Paistettua riisiä ja kasviksia
Aurajuustopasta
Hernerouhepihvejä
Couscousia (Blå Bandin kasvis-couscouspataa, mantelia, fetaa ja granaattiomenan siemeniä)
Melkein munakasta (tällä ohjeella)
Pinaatti-fetapiirakkaa
Kasvispastaa
Välimeren kasviskiusausta
Misoramenia
Lämmintä fetasalaattia
Chili sin carnea
Quesadilloja
Keltajuurisalaattia ja tofua
Kookosbroileria siten, että korvasin broilerin Quornilla


Perus ruokia siis. Jatkossa lihan määrä tulee siis vähentymään aiemmasta normaalista. Tällä viikolla ruokalistalla on muun muassa soijarouhemakaronilaatikkoa ja broileri-nuudelikeittoa tofulla toteutettuna.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Halloweenin hauskat herkut

Työpaikallani järjestettiin viime viikolla tapahtuma, jonka tarjoilut tein itse. Teema sai inspiraation tapahtuman julisteesta ja lähestyvästä halloweenista. Ensin huvitin itseäni aivokakun, käsiboolin ja muiden ällötysten ajatuksella. Ajatus kuitenkin jatkojalostui tyylikkäiden halloween juhlien järjestämiseksi. Lopputulos taisi olla jotakin hauskan halloweenin tapaista.

Suolaisena tarjolla oli tortillaveneitä (inspiraatio Maistuis varmaan sullekin! -blogista) sekä rieskarullia kahdella eri täytteellä. Näitä en sitonut halloween-teemaan, vaan keskityin enemmän makeiden kanssa puuhailuun.

Tarjolle tuli lakritsifudgeja, suklaasuukkoja, hedelmäsalaattia, irtomakeisia ja taikapannaria. Taikapannarin tein K-Ruoan ohjeen mukaan, ja siitä tulikin todella hyvää. Päälle pursotin keltaiseksi värjättyä appelsiinituorejuustoa. Tilaisuuden juomat eivät olleet muuten teemaan sovitettuja, mutta alkoholittomaksi vaihtoehdoksi tein Kotilieden granaattiomena-mocktailia. Se toimi kannuun valmistettuna hyvin.

Halloweenin suklaasuukot


Suukot saivat inspiraationsa ideoita etsiessäni. Tarkoituksenani oli saada aikaan jotakin haamuihin liittyvää, mutta kuulin lopputuloksen näyttävän ainakin Minions-hahmojen tumnmaihoisilta serkuilta. Niin tai näin, hauskoja niistä ainakin tuli!



Suklaasuukot

Brunbergin suukkoja
Syötäviä koristesilmiä (tilasin JuhlaX-verkkokaupasta)
Pikeeriä (ohje esimerkiksi Kotilieden sivuilla)

Poista folio suukkojen ympäriltä. Kasta hammastikku tai vaikka lusikan kärki pikeeriin ja liimaa sitten silmät suukolle. Mikäli pikeeri on ohutta, saattavat silmät lähteä valumaan. Suukkoja kannattaakin kuivattaa hetki vaakatasossa. Pikeerin kuivuttua suukot ovat valmiita tarjoiltavaksi.

Lakritsifude


Fudget löytyivät Maistuu makialle -blogista. Olen tehnyt samalla kondensoitu maito + suklaa -kaavalla fudgeja monesti aiemminkin, joten tiesin yhdistelmän olevan toimiva. Muokkasin ohjetta hiukan kaupan valikoiman mukaisesti ja salmiakkijauheen tilalle tuli lakritsijauhetta. Olin ajatellut ostaa ohjeen mukaisesti valkosuklaata, mutta hyllyssä silmiin osui Pandan salmiakkivalkosuklaa. Se toimi fudgessa hyvin, mutta lopputuloksesta tulee varmasti mainio myös tavallisella valkosuklaalla. Koristeeksi tuli samoja silmiä kuin suklaasuukkoihin, sekä lisäksi mustia ja kultaisia rakeita.

lakritsifudge
fudge

Lakritsifudge

1 purkki kondensoitua maitoa
1 levy (145 g) salmiakkivalkosuklaata
1,5 levyä (á 145 g) valkosuklaata
mustaa elintarvikeväriä
2-3 tl lakritsijauhetta
3-4 rkl turkinpippuri crushia
koristeluun sokerisilmiä ja koristerakeita

Vuoraa pieni, noin 20 x 30 cm kokoinen vuoka leivinpaperilla.

Kaada kattilaan kondensoitu maito ja pilko sekaan suklaat. Kuumenna seosta, kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Värjää massa mustalla elintarvikevärillä. Itse käytin Dr. Oetkerin mustaa elintarvikeväriä. Sitä tarvittiin noin 2 teelusikallista. Muita värejä saattaa riittää pienempikin määrä. Sekoita seokseen lakritsijauhetta (minulla Urtekramin raakalakritsijauhe) ja turkinpippuri crushia.

Kaada fudgemassa mahdollisimman nopeasti leivinpaperin päälle vuokaan ja levitä sitä vuoan reunoja kohti. Massa jähmettyy nopeasti. Asettele fudgen päälle silmiä ja koristerakeita. Anna massan jäähtyä hieman huoneenlämmössä ja nosta se sitten jääkaappiin yöksi.

Leikkaa fudge haluamasi kokoisiksi paloiksi. Fudge on todella makeaa ja pienikin pala riittää.

Halloweenin hedelmälautanen


Kaikki eivät välitä sokerisesta makeasta, joten ajattelin valmistaa hedelmälautasen. Toteutin senkin värikoodattuna, ja siitä tuli todella hauska! Tiettyyn väriteemaan sopivia hedelmiä oli yllättävän helppo löytää, mutta laajensin valikoimaa kuitenkin hiukan kirsikkatomaatteihin ja kuivattuihin aprikooseihin. Koristeeksi löysin Lidl:n halloween-valikoimasta tummasuklaisia hautakiviä.

hedelmälautanen
hedelmälautanen

Tummia hedelmiä ja marjoja, esimerkiksi luumuja, tummia viinirypäleitä, mustikoita ja karhunvadelmia
Keltaisia hedelmiä, esimerkiksi satsumia, kuivattuja aprikooseja ja keltaisia kirsikkatomaatteja

Lisäksi tarjolla oli teemaan sopivia irtomakeisia. Löysin kahden eri kaupan valikoimasta muutamia erilaisia pääkalloja, kaksia vaahtosieniä, matoja, tekohampaita, tervapiruja, mustekaloja sekä Fazerin Pantteri black & white -tassuja.



Tapahtuman lopussa tarjolla oli myös juustoja, jotka luonnollisesti sopivat myös teemaan. Ostin punaista pestojuustoa, vihreää pestojuustoa sekä mustaa sitruuna-lakritsijuustoa. Näiden kanssa oli tarjolla suolakeksejä.



Kuva: Ville Eerikäinen

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Keltajuurisalaatti

Meillä on perheen kesken tapana ruokailla yhdessä muutaman kerran vuodessa. Näemme toki eri kokoonpanoilla useamminkin, mutta perhepäivällisiä on hiukan harvemmin. Tänään kokoonnuimme jälleen saman pöydän ääreen. Olen viettänyt osittain lihatonta lokakuuta (palaan tähän tarkemmin ensi viikolla), joten menu koostui kasvisruoista.

Alkuruoaksi puolisoni valmisti porkkana-maapähkinäkeittoa. Pääruokaa pohdin kuitenkin melko pitkään. Harkitsin jo taipumista kalan valmistamiseen, mutta sitten vastaani tuli herkulliselta kuulostava appelsiinitofu Linssinööri-blogissa. Tein pääruoaksi sitä ja hasselbackan uunijuureksia (Lidlin ohjeella). Valmistin tofun muuten blogin ohjeen perusteella, mutta jätin valkosipulin, agavesiirapin ja chilin pois. Tilalle laitoin ½ teelusikallista savupaprikaa. Tofusta tuli oikein hyvää, enkä huomannut ottaa siitä edes kuvaa ennen kuin lautaset tyhjenivät.

Lisukesalaatiksi tein satokauden inspiroimana keltajuurisalaattia. Keltajuuri on punajuuren sukulainen, mutta nimensä mukaisesti sen väri on keltainen. En ollut aiemmin maistanut keltajuurta, joten en täysin tiennyt mitä odottaa. Eri lähteissä sen sanotaan maistuvan punajuurelta, mutta maku oli mielestäni makeampi ja ei niin juureva. Siinä on runsaasti muun muassa rautaa, sinkkiä ja kalsiumia, eli se on sekä terveellistä että värin vuoksi myös piristävää. Keltaisia ruokia kun harvemmin tulee valmistettua.

Keltajuuri on lokakuussa sesongissa ja sen hinta on maltillinen. 500 gramman keltajuuripussi maksoi 2 euroa, ja pussista jäi kolmannes yli. Appelsiinien satokausi alkaa virallisesti vasta marraskuussa, mutta näin lokakuun lopulla voidaan varmasti lainata jo seuraavan kuukauden puolelta. Appelsiinien hinta oli noin 50 senttiä. Salaattisekoituksestani kului neljännes, ja hintaa jäi myös 50 senttiä. Saksanpähkinöille ja fetajuustolle tuli hintaa noin euro. Yhteensä kuuden hengen lisukesalaatin hinnaksi tuli siis 3,30€.



Keltajuurisalaatti

Kuudelle lisukkeeksi

4 pientä keltajuurta
2 appelsiinia
salaattisekoitusta
noin ½ dl saksanpähkinöitä
50 g fetajuustoa

Kastike:
appelsiinien mehu
1 rkl öljyä
2 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa ja pippuria

Pese keltajuuret huolellisesti ja keitä niitä sitten väljässä vedessä noin 30-45 minuuttia, kunnes ne ovat läpikypsiä. Anna jäähtyä noin puoli tuntia ja poista sitten kuori ja kanta.

Lohko keltajuuret ja siirrä sivuun odottamaan. Kuori appelsiinit ja leikkaa ne kalvottomiksi lohkoiksi. Puristele appelsiinien kalvoista mehut pieneen kulhoon.

Nosta tarjoilulautaselle salaattisekoitusta. Omassani oli punamangoldia, rucolaa ja pinaattia, mutta oikeastaan kaikki salaatit sopivat. Suosittelen kuitenkin jotain maistuvampaa ja ravitsevampaa kuin jäävuorisalaatti.

Asettele keltajuuret ja appelsiinien lohkot salaatin päälle. Murenna saksanpähkinät ja feta käsissä ja ripottele ne salaatin päälle.

Sekoita salaatinkastikkeeksi appelsiineista puristettu mehu ja muut kastikeainekset. Kaada kastike salaatin päälle.


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Palmikkovillasukat 7 veljestä langasta

Syömäpuikkojen sijaan olen viime aikoina ollut kiinni sukkapuikoissa. Syksy saa jäämään sohvalle paljon kesää useammin, ja tv - tai oikeastaan suoratoistopalvelu - on myös kovalla käytöllä, kun suosikkini Australian Master Chef pyörii taas. Pelkästä sohvalla makoilusta tulee kuitenkin vain huono omatunto, joten neulon usein samalla. Nyt puikoilta on valmistunut syksyn väreihin sopivat sukat.

Mainitsin käsilaukkuvillasukkien yhteydessä, että aloitin joulukuussa Novitan joulukalenterisukan, jossa pääsin hermojani ja taitojani piinaten vain itsenäisyyspäivään asti. Keskeytin työn huomattuani sen olevan liian monimutkainen. Jälkeenpäin voin myös todeta, että lopputulos ei myöskään olisi ollut ihan minun tyyliseni. Muiden sukista näytti tulevan kauniita, mutta neulotun työn purkaminen ei kuitenkaan poikkeuksellisesti jäänyt harmittamaan.

Puretusta työstä jäi kaksi kerällistä lankaa, ja koska väri kuitenkin miellytti paljon, otin uuden työn puikoille. Olin ajatellut neuloa Novitan Nappivarsi villasukat, mutta lopulta voiton vei kuitenkin (Novitan) saga-palmikko villasukat. Ohje oli helposti ymmärrettävä, ja mukana oleva ruutupiirros riittävän selkeä. En ole juuri neulonut palmikoita, joten työ eteni hiukan hitaasti. Kiilakavennuksiin päästessä työ sujui jo vaivattomasti, ja kärkikavennuksistakin tuli siistit. Kyllä näillä kelpaa pitää väriloistoa yllä talvellakin!








tiistai 9. lokakuuta 2018

Suklainen chia-kookosvanukas

Olen mielestäni hyvä keksimään monipuolisia ja vaihtelevia lounaita ja päivällisiä. Kompastuskiveni ovat kuitenkin aamu-, väli- ja iltapalat. Aamuisin ei aina jaksa syödä leipää, ja iltapäivien omena alkaa tökkiä, kun sitä syö viidesti viikossa. Eri vaihtoehtoja on kyllä satoja, mutta ideat tuntuvat aina olevan hukassa ja nälkä kova silloin, kun pitäisi keksiä mitähän sitä söisi. Chia-vanukas on tähän tarpeeseen oiva apu.

En innostunut chian-siemenistä, kun ne tulivat markkinoille joitakin vuosia sitten. Silloin joka paikassa tuntui olevan mystisiä pieniä siemeniä, joista kuulemma tulee lopputulos, joka tuntuu suussa sammakonkudulta. Houkuttelevaa? Ei todella! Jotain kuitenkin muuttui, ja tulin ostaneeksi siemeniä. Pitkään käytin niitä vain smoothien seassa, jossa niiden rakenne ei haitannut. Uskaltauduin kokeilemaan niitä myös sellaisenaan, eikä lopputulos ollut niin ällöttävä kuin olin ajatellut.

Chian-siemen imee itseensä todella runsaasti nestettä, ja turpoaa. Lopputulos on hiukan geelimäinen, ja hiukan myös sammakonkudulta näyttävä. Koostumus suussa on ehkä hiukan outo. Olen oppinut, että kun nestettä käyttää tarpeeksi paljon, tulee ”kudusta” pehmeämpää. Suosittelen siis kokeilemaan rohkeasti! Ohjeen vanukkaan voi sekoittaa sauvasekoittimella tasaiseksi. Saat silloin chian hyödyt, mutta koostumus on hiukan helpommin lähestyttävä.

Chian-siemenissä on runsaasti kuitua (39%), proteiinia (20%) sekä omega-3 ja 6 rasvahappoja. Ne siis pitävät nälän hyvin loitolla, eli sopivat erinomaisesti välipalaksi sekä aamulla tai illalla nautittavaksi. Edullisinta on ostaa 1 kilon pakkaus, mutta jos siemenet ovat sinulle uusi tuttavuus, kannattaa ensin ostaa vain pieni pakkaus. Jos et pidä niistä, ei hävikkiä synny turhan paljon.

Chia-vanukkaan voi, ja se kannattaa, valmistaa hyvissä ajoin etukäteen. Ennakoinnilla säästyy mahdolliselta nälkäkiukulta ja kalliiden välipalapatukoiden tai muiden vastaavien tuotteiden ostamiselta. Vanukas säilyy jääkaapissa ainakin noin vuorokauden. Aamiaiseksi sen voi siis valmistaa hyvin etukäteen edellisenä iltana. Vanukas maustetaan hunajalla tai vaahterasiirapilla, ja makeutta voi säädellä oman mieltymyksen mukaan. Nesteenä kannattaa kookosmaidon lisäksi käyttää kauramaitoa, mutta muilla kasvimaidoilla tai tavallisella maidolla lopputuloksesta tulee yhtä hyvä.

chia vanukas valmiiseen pöytään

Suklainen chia-kookosvanukas

neljälle

1 prk (400 ml) kookosmaitoa
1 dl chian-siemeniä
2 dl kauramaitoa (tai muuta kasvimaitoa)
3 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
3 rkl tummaa kaakaojauhetta

Sekoita chian-siemenet huoneenlämpöisen kookosmaidon joukkoon. Turvota siemeniä noin 15 minuuttia. Lisää sitten loput ainekset ja sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa makeutta.

Annostele vanukas kulhoihin ja nosta jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi. Vanukas säilyy jääkaapissa ainakin noin vuorokauden ajan.

Koristele vanukas ennen tarjoilua suklaa- ja kookosrouheella tai marjoilla.

chia vanukas
chia siemen

tiistai 25. syyskuuta 2018

Syksyinen pitaleipävati

Tämän päivän ohjeessa yhdistyy monta lempijuttuani. Annos on koostettu hävikkiä torjuen, satokausi huomioon ottaen ja uusia asioita yhdistelemällä ja oppimalla. Syyskuun satokausiohjeeni on pita platter, tai pita fatteh. Molemmat nimiä, joille en keksi suomalaista versiota. Platter-sanassa on sama käännösongelman kuin heinäkuussa kasvistarjottimen kanssa. Platter tarkoittaa siis suomennettuna vatia, ja fatteh on arabiaa ja tarkoittaa murskattua tai murusia. Ruokana fattehilla sillä tarkoitetaan annosta, jossa on palasia tuoreesta tai paahdetusta ohuesta leivästä.

Pitaleipävatini on yhdistelmä Lähi-itää ja kotimaista satokautta. Pitaleivät ja tahini ovat tyypillisesti käytössä Lähi-idässä, samoin pistaasipähkinät, joita käytetään esimerkiksi baklavassa. Suomalaisuutta tuovat kukkakaali ja porkkana. Itselleni uutta tässä reseptissä edusti granaattiomena. Opin nimittäin viikonloppuna ruokakurssilla näppärän tavan irrottaa granaattiomenan siemenet. Siemenet irrotetaan veden alla, jolloin mehua ei roisku ympäriinsä, eikä keittiö näytä teurastamolta. Löysin BBC:n sivuilta videon, joka selkeyttää siementen irrottamista.

Torjuin tämän ruoan kanssa hävikkiä käyttämällä melkoisen repeilevien pitaleipien pakkauksen lopun. Ruokaa varten joutuu ostamaan purkillisen tahinia, mutta loput siitä voi käyttää leivän päällä levitteenä tai laittaa esimerkiksi puuron tai smoothien joukkoon. Tahini valmistetaan seesaminsiemenistä, eli siinä on runsaasti kalsiumia. Tahini sopii siis erityisen hyvin ruokavalioon silloin kun maitotuotteet eivät ole päivittäisessä käytössä.

Ruoan hinta riippuu hiukan ostopaikasta, mutta omat kuluni olivat suunnilleen seuraavat: granaattiomena 0,90€, puolikas kukkakaali 0,70€, porkkanat 0,30€, pitaleivät 1€, jogurtti 1€, tahini 0,20€ (koko purkki noin 4€) ja pistaasipähkinät noin 1€. Koko ruoan hinta on siis noin 5€ ja yhden annoksen hinta 1,50€. Satokauden tuotteita näistä ovat porkkanat, kukkakaali ja granaattiomena.

pitaleipävati valmiiseen pöytään

pitaplatter

Pitaleipävati

neljälle

4 pitaleipää
2 isoa porkkanaa
½ pieni kukkakaali
oliiviöljyä
suolaa
juustokuminaa
1 granaattiomena
2 dl pistaasipähkinöitä kuorimattomina

Kastike:
200 g turkkilaista jogurttia
2½ rkl tahinia
ripaus suolaa
ripaus chiliä

Tee ensin kastike. Sekoita turkkilainen jogurtti ja tahini keskenään. Mausta ripauksella chilijauhetta ja suolaa. Siirrä sivuun maustumaan.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa kokonainen pitaleipä kuuteen kolmionmalliseen, nachon näköiseen osaan. Irrota pitaleivän puolet toisistaan. Asettele kolmiot leivinpaperoidulle uunipellille.

Kuori porkkanat ja pilko ne tasakokoisiksi kuutioiksi. Laita porkkanat uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä. Sekoita lusikalla, jotta öljy leviää tasaisesti. Paista pitaleipiä ja porkkanoita 15 minuuttia. Tarkkaile pitaleipiä paiston aikana, ja varo etteivät ne pala.

Leikkaa sillä välin kukkakaalin nuppuja pieniin paloihin. Laita kukkakaalit uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä. Sekoita tasaiseksi ja ripottele pinnalle juustokuminaa.

Ota pitaleivät uunista, ja laita kukkakaalit tilalle. Porkkanat jäävät vielä uuniin. Paahda kukkakaalia ja porkkanoita 15 minuuttia.

Täytä isohko kulho tai kattila viileällä vedellä. Halkaise granaattiomena 4-6 osaan, ja irrota paloista siemenet veden alla. Kaada granaattiomenan siemenet siivilään. Kuori pistaasipähkinät ja rouhi niitä hiukan. Maista jogurttia ja lisää tarvittaessa maun mukaan suolaa tai chiliä.

Nosta uunista kypsät porkkanat ja kukkakaalit. Rouhi molempien päälle suolaa ja sekoita hyvin.

Levitä pitaleivät annoslautasille tai laakealle tarjoiluvadille. Ripottele pitojen päälle kukkakaalit ja porkkanat. Kaada kasvisten päälle jogurttikastike. Ripottele annoksen päälle granaattiomenan siemenet ja pistaasipähkinät. Valuta annoksen päälle halutessasi hiukan oliiviöljyä.

Alkuvuoden satokausiohjeet

löytyvät täältä

tiistai 18. syyskuuta 2018

Mukisämpylät

Olen monesti aiemmin maininnut täällä, että en ole erityisen hyvä leipomaan leipää "tavallisella tavalla". Tavallisella tarkoitan hiivan, jauhojen ja nesteen yhdistämistä, ja taikinaa, jonka annetaan turvota muutama tunti ja sitten tehdään siitä leipä tai sämpylöitä. Rakastan pataleipää, koska se on vaivaton ja onnistuu aina. Sämpylöitä lempparini ovat nämä, ja olenpa onnistunut muokkaamaan siitä patonkejakin.

Muutamien onnistuneiden leipien vuoksi en ole ollut kovin innokas etsimään uusia ohjeita. Toisinaan vastaan tulee kuitenkin kiinnostavan kuuloisia ohjeita, jotka innostavat testaamaan. Välillä lopputulos onnistuu, ja lähes yhtä usein epäonnistuu. Mukisämpylöissä inspiroi luonnollisesti hauska ulkonäkö. Taikina itsessään on perus hiivaleipätaikina, mutta sain sen poikkeuksellisesti onnistumaan hyvin.

Ohje on peräisin Nelliinan blogista. Ohjeessa neuvotaan ripottelemaan sämpylöiden päälle juustoraastetta, mutta jätin sen tällä kerralla väliin. Jos tahdot juustoisia versioita, lisää ihmeessä juustoa. Ne näyttävät myös herkullisilta. Mukista ylös kohoavista sämpylöistä tuli mieleeni syksyn sienet, ja sämpylät on siksi kuvattu mättäällä :)

sämpylä mukissa kupissa kahvikuppi

Mukisämpylät

8 kpl

50 g hiivaa
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
5 dl vettä
noin 12 dl vehnäjauhoja
voita kuppien voiteluun
(juustoraastetta)

8 uunin kestävää mukia

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää sokeri ja suola. Sekoita reilu puolet jauhoista nesteeseen koko ajan sekoittaen. Lisää loput jauhot pikkuhiljaa, ja vaivaa taikinaa kunnolla sitkon muodostumiseksi. 

Jätä taikina kohoamaan liinalla peitettyyn astiaan, ja anna kohota kaksinkertaiseksi (noin 30-40 minuuttia). Ota kohonnut taikina pöydälle ja vaivaa siitä ilma ulos. Jaa taikina noin 8 osaan kuppien koosta riippuen.

Voitele kupit voilla ja työnnä taikinapallot kuppeihin. Taikinan pitäisi yltää hieman kupin puolen välin yli. Ripottele halutessasi päälle reilusti juustoraastetta ja jätä kuppitaikinat kohoamaan noin 10 minuutiksi ennen uuniin laittamista. Laita taikinamukit uuniin, ja paista niitä 225 asteessa noin 15-25 minuuttia.

valmiiseen pöytään

Kokeile myös:


torstai 13. syyskuuta 2018

Couscous-arancinit

Kaupallisessa yhteistyössä Blå Band

Couscous-arancinit, jälleen yksi hankalan niminen ruokaohje blogiin, jonka kantavana ajatuksena on arjen helpottaminen ja arkiruoat. Avataanpa nimeä hiukan. Couscous, tai suomalaisittain sanottuna kuskus, on siis durumvehnästä jauhettu ryynimäinen lisuke, joka on muutamassa minuutissa valmis syötäväksi. Arancini on italiaa ja tarkoittaa pientä appelsiinia. Ruokana nimi viittaa lopputulokseen, eli arancinit ovat pieniä kullankeltaisia palloja.

Sain kokeiluun Blå Bandin Couscous-Kasvispataa, ja ajattelin tehdä siitä jotakin hiukan erilaista. En ole aiemmin tehnyt arancineja - ja jos rehellisiä ollaan, niin en ole myöskään syönyt niitä. Tavallisesti arancinit valmistetaan riisistä ja tomaattikastikkeesta, mutta perinteisten arancinien ohje ei vaikuttanut liian monimutkaiselta, joten uskalsin lähteä soveltamaan sitä. Lopputulokseksi sain kauniin kullankeltaisia pyöryköitä, eli uskoisin arancinien määritelmän täyttyneen.

Ohje näyttää monivaiheiselta ja pitkältä, mutta se ei kuitenkaan ole monimutkainen. Arancineja varten keitetään helppo, vain muutamasta perus raaka-aineesta koostuva tomaattikastike. Tomaattikastikkeen joukkoon sekoitetaan kypsennetty, ja jo valmiiksi hyvältä maistuva Blå Band Couscous-Kasvispata, raastetaan hiukan parmesaania ja muotoillaan taikinasta palloja. Pallot pyöritellään korppujauhoissa ja paistetaan öljyssä. Helppoa, ei kovin työlästä, ja ennen kaikkea hauskaa.

Keksittyäni mihin Blå Band Couscous-Kasvispadan voisin käyttää, aloin pohtia missä sitä tarjoilisin. Couscous-arancinit innoittivat illanistujaisiin, ja vielä oli keksittävä mitä niiden kanssa voisi tarjoilla. Niin hyviä kuin pyöryköistä tulikin, kaipasivat ne jotakin rinnalleen. Paahdoin uunissa kukkakaalin kukintoja 200 asteessa 20 minuuttia. Ennen uunia pyörittelin kukkakaalit öljyssä ja maustoin ne ripauksella juustokuminaa eli jeeraa. Jeera sopii mielestäni hyvin Blå Band Couscous-Kasvispadan mausteina käytettyihin kurkumaan, curryyn ja cayennenpippuriin.

Osallistuin couscous-arancinien reseptillä Kotilieden kilpailuun. Äänestäneiden kesken arvotaan 150 euron arvoinen ravintolalahjakortti valitsemaasi ravintolaan. Ehdokkaani numero on 10, ja äänestämässä voit käydä Kotilieden sivulla. Äänestysaika päättyy 4.10. mutta kannattaa tietysti käydä heti, ettei unohdu :)

valmiiseen pöytään

valmiiseen pöytään

Couscous-arancinit

noin 20-25 kappaletta

1 pss (120 g) Blå Band Couscous-Kasvispataa
3½ dl vettä
1 rkl oliiviöljyä
1 porkkana
1 kevätsipuli
400 g tomaattimurskaa
1 tl sokeria
2 tl paprikajauhetta
ripaus mustapippuria
ripaus chiliä
1½ dl parmesaanirasteetta
2-3 rkl korppujauhoja
Lisäksi:
korppujauhoja leivitykseen
öljyä paistamiseen

Kuori porkkana ja raasta se karkeaksi raasteeksi. Hienonna kevätsipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota porkkanaa ja sipulia muutama minuutti. Lisää tomaattimurska ja mausteet. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia.

Valmista sillä välin Blå Band Couscous-Kasvispata. Yhdistä Couscous-Kasvispata ja kylmä vesi. Huomaa, että vettä tulee hiukan vähemmän kuin pakkauksen ohjeessa. Keitä pataa noin 5 minuuttia, tai kunnes kaikki vesi on imeytynyt. Siirrä pata sivuun odottamaan.

Soseuta tomaattikastike sauvasekoittimella, ja yhdistä se lusikalla sekoittaen Couscous-Kasvispataan. Anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi, eli noin 10 minuuttia. Raasta sillä välin parmesaani.

Sekoita parmesaani ja korppujauhot seokseen ja muotoile seoksesta pyöryköitä. Kieritä pyörykät korppujauhoissa. Kaada pannulle öljyä niin, että pannun koko pohja peittyy. Kuumenna öljy ja paista pyöryköitä, kunnes niiden pinta on kauttaaltaan kauniin ruskea. Aseta valmiit pyörykät talouspaperin päälle kuivumaan.

Nauti pyörykät hiukan jäähtyneinä esimerkiksi paahdetun kukkakaalin kera. Couscous-arancinien seuraan sopii mainiosti vaalea lager olut.

valmiiseen pöytään

valmiiseen pöytään

tiistai 11. syyskuuta 2018

Valtakunnallinen hävikkiviikko

Eilen alkoi Kuluttaja-lehden luotsaama valtakunnallinen hävikkiviikko. Teemaviikko on todella tärkeä, eikä sen sanomaa voi liiaksi korostaa. Hävikkiin päätyvästä ruoasta 30% on kotitalouksien tuottamaa, ja jokainen suomalainen heittää vuodessa keskimäärin 24 kiloa syömäkelpoista ruokaa pois. Tämä on noin kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta. Mieti, että jos käyt ruokakaupassa neljästi viikossa, voit joka vuosi heittää kaksi kassillista ruokaa suoraan roskiin. Se jos mikä on ajan, rahan ja luonnonvarojen tuhlaamista!

valmiiseen pöytään

Kotitalouksissa heitetään useimmiten pois leipää, valmisruokia, liha- ja kalatuotteita, tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juureksia ja marjoja sekä kahvia. Ihan perus arjen tuotteita siis. Globaalisti tuotetusta ruuasta jää vuosittain käyttämättä muun muassa 30% viljasta eli 763 miljardia pastapakkausta, 20% lihasta eli 75 miljoonaa kokonaista lehmää ja 20% maitotuotteista ja munista eli 574 miljardia kananmunaa. Nämä ovat niin isoja lukuja, että niitä on mahdotonta käsittää. Siksi tuntuukin helpommalta kiinnittää huomiota siihen, miten minä itse voin vähentää hävikkiä.

Olen kirjoittanut ja maininnut hävikin torjunnan täällä aiemminkin. Pidän sitä todella tärkeänä, mutta kuitenkin niin itsestään selvänä, että en mieti sitä joka päivä. Olen toiminut samalla kaavalla jo monta vuotta, ja se on helppoa juuri siksi, että se toimii. Ostan ja kulutan suunnitelmallisesti, ja siksi hävikkiä syntyy todella vähän. Tekisi mieli ajatella, että en tuota ollenkaan hävikkiä. Pienellä pohdinnalla muistan kuitenkin oman kompastuskiveni, ja se on ruokien kokeilua varten ostetut tuotteet. Olen esimerkiksi ostanut paketillisen tattarihiutaleita, ja tein siitä kahdesti puuroa, mutta en pitänyt sen mausta. Käytän tattaria leivonnassa jauhoina, mutta hiutaleet jäivät käyttämättä. Muutaman vuoden – ja yhden muuton – jälkeen heitin hiutaleet vihdoin pois, vaikka niissä ei mitään vikaa ollutkaan. Toisinaan myös leipä ehtii homehtua, jos en laita sitä heti pakastimeen, tai salaatti muuttuu jääkaapissa syömäkelvottomaksi (tällä en tarkoita vain lötköä, vaan lähinnä nestemäistä olomuotoa).

Hävikki-idolini on Maku-lehden päätoimittaja Satu Koivisto. Hänen Instagramissaan on mielettömiä vinkkejä hävikin torjuntaan, ja myös Sadun Gastronaatti-kirjat ovat täynnä hyviä vinkkejä. En itse ole vielä niin pitkällä, että käyttäisin porkkanasta naatit ja sitruunoista kuoret, mutta ehkä ajan kanssa opin vieläkin paremmin kaiken hyödyntäväksi.

Hävikin torjuminen, tai välttäminen on todella yksinkertaista. Osta kaupasta vain se mitä aiot syödä, ja valmista ruokaa järkeviä määriä. Ennakointi ja suunnitelmallisuus kannattaa. Ruoan syöminen sen pois heittämisen sijaan on paitsi ekologista, myös taloudellista. En heitä rahaa roskiin, joten miksi heittäisin ruokaakaan? Luitko muuten jo maaliskuisen postaukseni hävikkiruokaa myyvästä Fiksuruoka.fi-palvelusta? Olen testannut sekä Fiksuruoan että Matsmartin, ja todennut molemmat toimiviksi väyliksi vähentää hävikkiä jo tuottajien ja maahantuojienkin tasolla.

Listasin alle muutaman helpon tavan vähentää hävikkiä. Alapuolen kuva on viime viikonlopun ruokaostoksistani. Kirjoitin ruokalistan perusteella ostoslistan, jota noudatin kaupassa. Ainoat listan ulkopuolelta ostetut tuotteet olivat pekoni, joka ehti jääkaappiin ennen kuvaa, ja miesflunssan vuoksi hyväksytty appelsiinimehu. Kaikki näistä tulevat varmasti käytettyä, kun lista oli ennalta hyvin suunniteltu.

hävikkiviikko
Instagram-kuva viikon ruokaostoksista

hävikkiviikko

Ruokalistan suunnittelu

Teen kerran viikossa seuraaville arkipäiville ruokalistan, jonka perusteella kirjoitan ostoslistan. Ostan yleensä vain listan asiat, mutta toisinaan mukaan tulee myös heräteostoksia. Yleensä niitä ovat esimerkiksi uutuuskarkit, jotka tulevat - kumma kyllä - aina syötyä.

Pakastaminen

Pakastan ahkerasti lähes kaikkea. Ostan kaupasta lihoja, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä. Mikäli liha ei tule heti käyttöön, pakastan sen ja myös käytän niitä. Aloitan monesti ruokalistan suunnittelun katsomalla pakastimeen, ja pohtimalla mitä sieltä voisi tällä kerralla käyttää. Näin lihat eivät jää sinne pyörimään ja päädy myöhemmin roskiin. Pakastan myös leivät. Ostan leipää usein alennuksella tai muuten vain useamman paketin, jotka pakastan. Leipä on tuoreen makuista, kun sen käyttää leivänpaahtimen kautta.

Pakkauskoot

Muovin vähentämisen ja ruokakustannusten kannalta suuret pakkauskoot ovat hyviä. Kilon paketti jauhelihaa maksaa yleensä vähemmän kuin 400 gramman pakkaus. Entä sitten kun viikon aikana tekeekin vain yhdet lihapullat? Palaan silloin edelliseen kohtaan ja pakastan ylimääräisen.

Monessa paikassa sanotaan, että hävikkiä voi torjua, kun ei sorru tarjouksiin. Itse sorrun kyllä, mutta järjen kanssa. En osta kymmentä pussia makaronia tarjoushinnalla, koska tiedän että en käytä makaronia niin nopeasti, että sen ostaminen olisi järkevää. Suurperheessä tai muuten paljon makaronia syödessä tarjous olisi kuitenkin järkevä käyttää hyödyksi. Valitsen siis itselle sopivat tuotteet, ja tartun tarjoukseen vain, jos siitä on minulle hyötyä.

Päivämäärämerkinnät

Parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä. Kaksi sanaparia, joiden sisältö tuntuu yllättävän monelle haastavalta. Viimeinen käyttöpäivä on todella viimeinen, ja se on yleensä vain lihatuotteissa. Kaikissa muissa on parasta ennen -päiväys, jonka jälkeen tuote on oikein säilytettynä yleensä käyttökelpoinen. Kananmunat ja maitotuotteet säilyvät jopa yllättävän pitkään. Kuivatarvikkeissa päiväys on lähinnä suuntaa-antava, ja tuote harvoin menee miksikään. Käytin nimittäin juuri eilen kuivahiivaa, jonka parasta ennen oli vuonna 2017. Hiivapussi ei näyttänyt tai tuoksunut kummalliselta, ja leipäkin kohosi samaan tapaan kuin ennenkin.

valmiiseen pöytään

Millä keinoilla sinä torjut hävikkiä? 


Lue myös:

Hävikistä herkuksi
Kuukauden ruokabudjetti
© Valmiiseen pöytään
Maira Gall