maanantai 26. helmikuuta 2018

Ruokakuvausinspiraation jäljillä

Kauniit ruokakuvat ovat ehdottomasti yksi inspiroivimmista ruoanlaittomotivaation lähteistä. Kuvan sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa, ja uskon kyllä siihen. Olen itse löytänyt kuvaamisen kunnolla vasta blogin myötä, ja olen siitä todella onnellinen. Suurin osa valmistamistani ruoista on mielestäni helppoja tehdä, ja toisinaan tekee mieli kirjoittaa tekstiin sata kertaa eeppinen, mutta erinomainen ohje on kuitenkin vain keskinkertainen ilman kuvia. Kuvilla on siis suuri merkitys, sillä todella huono kuva ei yleensä motivoi kokeilemaan uutta ohjetta. Jos ohjeen yhteydessä ei kuitenkaan olisi kuvia ollenkaan, en todennäköisesti edes harkitsisi kyseisen ohjeen kokeilemista.

Maisemakuvaajana olen edelleen susihuono, mutta kissoista ja kummilapsesta olen saanut joitakin todella hyviä kuvia. Ruokakuvaus on silti edelleen melko haastavaa. Kohde pysyy toki paikallaan (paitsi jos taloudessa asustaa kissa, joka tahtoo maistella herkkuja), ja ruoka on siis tietyllä tavalla helpompi kohde kuin ihmiset tai maisemat. Kuvien avulla pitäisi selittää kaikki, mitä annoksesta tahtoo kertoa, ja saada niiden avulla ohjeen lukija inspiroitumaan. 

Kuvaan lähes kaikki ruoat, joita valmistan ensimmäistä kertaa. Toisinaan kuvat jäävät arkistoon pitkäksikin aikaa, niin kuin tämän tekstin kuva. Jotain tapahtui, kun ohje ei päässyt heti julkaisuun. Se jonkin on ehkä hiukan naurettava epätyytyväisyys. Julkaisinhan viikko sitten veriappelsiinivispipuuron ohjeen, jonka kuviin en todellakaan ollut tyytyväinen! Valmiin vispipuuron kuvasin väsyneenä töiden jälkeen pimeässä, joten kuvat olivat melkoisen huonoja. Ohje oli kuitenkin mielestäni niin hyvä, että se ansaitsi tulla julkaistuksi, kuvista huolimatta.

Miksi kuvan tofu adobo sitten on jäänyt arkistoon? Osittain siksi, että kuvia on poikkeuksellisesti vain yksi, vaikka pyrin yleensä vähintään kahteen kuvaan. Toinen syy on se, että vaikka ruoasta tuli todella hyvää, ei siihen tuntunut liittyvän tarinaa. Rakastan ruokia, joiden ohjeilla on historia, niin kuin esimerkiksi pipareilla ja juustopekonipiirakalla. Kun sitten aloin pohtia tämän ruoan historiaa, totesin sen ulottuvan melko lähelle, ja liittyvän todella vahvasti ruokakuvainspiraatioon. Ohje on peräisin uusimmasta K-Ruoka -lehdestä, johon tartuin inspiroivan kansikuvan vuoksi. En testannut kannen kasvis-phokeittoa, vaan valmistin tofu adoboa. Tofu adobon kuva on myös hyvä, mutta inspiraation lähteenä toimi kuitenkin tällä kerralla toinen ruoka.

Tofu adobo ansaitsee myös erityismaininnan, sillä se sai minut tarttumaan varsiparsakaaliin. En ole parsan tai parsakaalin ystävä, mutta varsiparsakaalin kanssa heitin ylävitoset. Kokeile siis sinäkin tätä herkkua, vaikka sen nimi oudolta kuulostaakin :)


Tofu adobo

neljälle

1 pkt (270 g) kiinteää tofua
4 rkl rypsiöljyä
¾ dl soijakastiketta
½ dl maissitärkkelystä
¾ dl balsamiviinietikkaa
3 rkl fariinisokeria
1 tl kokonaisia mustapippureita
3 laakerinlehteä
1 pss (250 g) makeaa varsiparsakaalia
2 kevätsipulia

Leikkaa tofu ohuiksi paloiksi ja kuivaa palat talouspaperilla painellen. Yhdistä laakeaan astiaan öljy ja 3 rkl soijakastiketta. Kääntele tofupalat seoksessa ja anna imeytyä noin 5 minuuttia. Kääntele palat sitten molemmin puolin lautasella maissitärkkelyksessä.

Paista jauhotetut tofut öljyssä pannulla kauniin kullanruskeiksi ja nosta sivuun. Lisää pannulle loput soijakastikkeesta, balsamiviinietikka ja sokeri, laakerinlehdet sekä mustapippurit.

Anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes seos on paksuhkoa ja kuplivaa. Ota sivuun mustapippurit ja laakerinlehdet.

Kastikkeen kiehuessa hienonna tai viipaloi kevätsipulit. Huuhtele ja paloittele varsiparsakaali mieluisan kokoisiksi paloiksi.

Lisää sipuli ja varsiparsakaali kastikkeeseen. Kuumenna käännellen muutaman minuutin ajan ja lisää tofupalat.

Tarjoa tofu adobo keitetyn riisin kanssa.

Lue myös:


maanantai 19. helmikuuta 2018

Vispipuuro veriappelsiineista

Helmikuun satokausikasviksena komeilee veriappelsiini. Helmikuussa kauden kasvikset ovat melko lailla samat kuin tammikuussakin, joten uusia kotimaisia kasviksia ei vielä ole. Tammikuussa tein ruokaa varastokasviksista, joten tasapuolisuuden vuoksi helmikuun ohjeen raaka-aine on ulkomainen sesonkikasvis. Muut satokausiohjeet löydät satokausi-tunnisteen takaa.

Veriappelsiini on siis sesongissa juuri nyt, ja sen sesonki kestää vain tammikuulta maaliskuulle. Kyseessä on jopa hiukan ylellinen tuote, samalla tavalla kuin parsa keväällä. En ole aiemmin tullut kokeilleeksi veriappelsiinia, koska syön kaikkia hedelmiä melko vähän - banaania lukuun ottamatta. Banaania kannankin kaupasta niin paljon, että sillä ruokkisi pienen apinalauman. Mutta se banaaneista, ja takaisin veriappelsiinien pariin.

Veriappelsiinia myydään Suomessa kahta lajiketta, Taroccoa ja Moroa. Tarocco on näistä kahdesta hiukan makeampi. Veriappelsiinilla ei arvatenkaan ole mitään tekemistä veren kanssa, vaan hedelmän punainen väri on peräisin lykopeenista ja antosyaanista. Lykopeeniä löytyy runsaasti tomaateista, ja antosyaania puolestaan esimerkiksi vaahterasta.

Löysin veriappelsiinit pienen etsimisen jälkeen lähikaupasta, ja niiden kilon pussin hintalapussa luki 2,15€. Käytin appelsiineja vispipuuroon, ja niitä kului 4 kappaletta. Muut raaka-aineet huomioiden koko puuron hinnaksi tuli noin 2 euroa. Annoksen hinta on siis noin 35 senttiä.


Veriappelsiinivispipuuro

6 annosta

4 dl veriappelsiinimehua (4-5 appelsiinia)
5 dl vettä
4 rkl sokeria
¼ tl suolaa
1½ dl täysjyvämannaryynejä

Pese yksi veriappelsiini, ja raasta siitä kuoren keltainen osa. Kuori loput appelsiinit, ja lohko ne kalvottomiksi. Puristele hedelmästä lopuksi kaikki irtoava mehu rutistamalla kalvot nyrkkiin. Surauta appelsiinit, kuoriraaste ja mehu sauvasekoittimella sekaisin. Lopputuloksen ei tarvitse olla täysin tasainen.

Kaada appelsiinimehuseos ja vesi kattilaan, ja lisää suola ja sokeri. Kuumenna mehu kiehuvaksi ja lisää mannaryynit koko ajan sekoittaen. Keitä puuroa noin 3 minuuttia, kunnes se on paksuuntunut sopivasti. 

Siirrä puuro jäähtymään. Vatkaa täysin jäähtynyt puuro käsivatkaimella kuohkeaksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria.

Nauti puuro sellaisenaan tai veriappelsiinilohkojen kera.





Kokeile myös:


Vadelma- ja mustikkavispipuuro
Uunissa paahdettu mysli

maanantai 12. helmikuuta 2018

Kotitekoiset bebe-leivokset

Ollessani suunnilleen yläasteikäinen, oli meillä tapana, että äitini tuli perjantaisin kotiin leipomon kautta. Jokaviikkoinen suosikkini oli pitkään bebe-leivos. Rakkauteni söpöjä vaaleanpunaisia leivoksia kohtaan on siis lähtöisin melko monen vuoden takaa. Nykyisin valitsen kuitenkin leipomossa tai kahvilassa jotakin muuta, koska bebe-leivosten hinta tuntuu kovalta. Sokerihampaani vaatii enemmän, ja beben hinnalla saakin yleensä jo vaikkapa pullaa. Bebejen hinnoittelu aukeni minulle kuitenkin muutama viikko sitten, kun tein niitä ensimmäisen kerran itse. Ovat nimittäin melkoisen työläitä!

Hienostuneiden ranskalaisten bebe-leivosten sijaan leivoksistani tuli ennemminkin perinteisen suomalaisia Pena-leivoksia. Ronskeja ja erittäin hyviä, mutta eivät ne juuri ulkomuodolla kerskaile. Vähän kuin vertailisi kallista nahkaista merkkilaukkua, ja alesta ostettua kankaista reppua. Molemmille löytyy aikansa ja paikkansa, mutta ulkonäkö on kuitenkin täysin eri.

Leivosten mausta tuli todella onnistunut, mutta kaikissa työvaiheissa oli kuitenkin hiukan ongelmia. Ohje on Annin uunissa -blogista, eikä itse ohjeessa ollut epäselvyyksiä tai vikaa, mutta en vain ole kovin kokenut leivosten valmistaja. Suurin haaste tuli pohjien kanssa, ja niistä tulikin hiukan liian paksuja. Ajattelin leikata epätasaiset yläreunat suoremmiksi valmiista pohjista, mutta taikina oli paikoin myös liian murenevaa. Taikinasta olisi kannattanut muotoilla pallo ennen muffinipellin koloihin painelua, niin kuin toisen erän kanssa onnistuneesti huomasin tehdä.

Päällinen jäi sekin hiukan liian löysäksi, vaikka lisäsin siihen tomusokeria. En ole mestari koristelija, ja valuvan päällisen kanssa oli hiukan haasteita, eivätkä epätasaiset reunat juuri helpottaneet prosessia. Yhteenvetona voisi kuitenkin todeta, että tekeminen kannatti. Opin paljon uutta, ja uskallan mahdollisesti jatkossakin kokeilla leivosten tekemistä.

Näin ystävänpäivän kynnyksellä näiden Penojen syvällinen opetus voisi siis olla itsensä rakastaminen ja omien heikkouksiensa hyväksyminen. Kaikkea ei voi osata, mutta harjoittelemalla voi oppia. Muiden tekemien hassutuksien lisäksi kannustan siis hyväksymään myös itsensä :)


Bebe-leivokset

noin 20 kpl

Pohja:
100 g sokeria
200 g voita
300 g vehnäjauhoja

Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi vaahdoksi. Lisää jauhot pikkuhiljaa sekoittamalla taikinaan. Taikina on hyvin murumaista, kun se on valmista. Muotoile taikinasta noin 20 pientä palleroa ja painele ne muffinipellin koloihin.

Paista pohjia 175 asteessa noin 10-15 minuuttia. Ota pohjat uunista ja painele reunat sekä pohja lusikalla tasaisiksi. Jäähdytä pohjia hetki pellillä ja kumoa sitten varovasti ritilälle jäähtymään.

Täyte:
100 g sokeria
3 rkl vettä
3 keltuaista
300 g voita
2 tl vaniljasokeria

Mittaa sokeri, vesi ja keltuaiset kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan vispilällä sekoitellen. Varo kuumentamasta liikaa, ettei keltuainen kokkaroidu. Nosta sopivasti paksuuntunut seos jäähtymään mielellään kattilasta kulhoon. Jäähtymiseen menee vain muutama minuutti.

Vatkaa voi ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi (noin 10 minuuttia). Kun keltaisseos on jäähtynyt lisää se voikreemiin vatkaten. Täytä pohjat täytteellä veitsen avulla ja laita leivokset jääkaappiin kovettumaan.

Kuorrutus:
200 g tomusokeria
2 rkl sitruunamehua
1 rkl vettä
muutama tippa punaista elintarvikeväriä
Mittaa sokeri ja nesteet astiaan. Sekoittele rauhassa. Lisää tarvittaessa hieman vettä: kuorrutuksen koostumuksen tulee olla hieman napakkaa, jotta se on helppo levittää. Värjää kuorrutus lopuksi.

Levitä kuorrute pienellä palettiveitsellä leivosten päälle. Koristele nonparelleilla ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.



Kokeile myös:


torstai 8. helmikuuta 2018

Pikaruokaa riisistä eli fried rice

Maanantaina tarjolla oli herkullisen pizzalasagnen ohje. Viikonloppu on kuitenkin jo nurkan takana, ja itselläni ainakin väsymys painaa, enkä jaksaisi kokkailla mitään monimutkaista. Tällaisina hetkinä apuun rientää paistettu riisi, eli fried rice. Paistettu riisi on kiinalaisen keittiön vastine perisuomalaiselle pyttipannulle.

Paistettu riisi ei vaadi kummallisia kikkoja, mutta sen teko kannattaa ennakoida - samalla tavalla kuin pyttipannu onnistuu parhaiten jäähtyneistä perunoista. Paistettavan riisin tulee olla kylmää, joten voit, ja se kannattaa keittää etukäteen jo edellisenä päivänä. Ruokalistaa suunnitellessasi voit aikatauluttaa yhdelle päivälle vaikkapa riisiä ja kanakastiketta tai chili con carnea. Keitä riisiä kaksi annosta ylimääräistä, ja laita se jääkaappiin. Kun teet näin, jää seuraavalle päivälle vain tarpeeksi kylmän riisin paistaminen, ja ruoka on lautasella noin kymmenessä minuutissa.

Paistettu riisi on kaikessa yksinkertaisuudessaan älyttömän hyvää. Raaka-aineista vain riisi ja öljy ovat pakollisia, mutta suosittelen ehdottomasti myös kananmunan lisäämistä, vaikka se oudolta kuulostaakin. Kuumalla pannulla paistaminen tuo riisille täysin erilaisen maun, ja kananmuna sopii ruokaa niin hyvin, ettei sitä tee mieli jättää pois. Lisukkeeksi voit halutessasi esimerkiksi paistaa kasviksia, kanaa tai tofua. Yhtä hyvin voit syödä pelkkää riisiä, sillä kananmuna tuo siihen kuitenkin hyvän proteiinilisän.

Meillä oli tällä kerralla lautasella pakastimesta löytynyttä quornia. Erinomainen hätävara ja pikaruoka sekin. Quorn on kasvipohjainen proteiinivalmiste, joka löytyy kaupan pakastealtaasta. Suutuntuma tällä on melko lähellä kanaa, joten jos kotoasi löytyy kasvisruokaa vastustavia ruokailijoita, voit tällä huijata tai houkutella kokeilemaan kasvisruokaa. Quorn on hiukan kallista, mutta ei kuitenkaan silloin tällöin nautittuna vie konkurssiin.


Fried rice eli paistettu riisi

kahdelle

125 g pitkäjyväistä riisiä
2 rkl öljyä
2 kananmunaa
2 kevätsipulia
1 tl balsami- tai omenaviinietikka
ripaus suolaa

Keitä riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Levitä riisi lautaselle jäähtymään, ja käytä vasta kun se on jäähtynyt läpikotaisin.

Hienonna kevätsipulit. Kuumenna pannulla 1 ruokalusikallinen öljyä todella kuumaksi, ja kaada kylmä riisi pannulle. Paista riisiä noin 3 minuuttia, kunnes se saa hiukan väriä. Lisää puolet sipulista paiston loppuvaiheessa.

Sekoita kananmunien rakenne kulhossa. Siirrä riisi pannun laidalle, lisää loppu öljy ja kaada kananmunaseos paistumaan. Anna kypsyä noin minuutti ja sekoita sitten voimallisesti yhteen riisin kanssa.

Mausta paistettu riisi viinietikalla ja suolalla. Ripottele loput kevätsipulit pinnalle.






Kokeile myös:


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Pizzalta maistuva lasagne

Ruokainspiraatio iskee välillä yllättävissä tilanteissa ja yllättävistä lähteistä. Luen melko säännöllisesti muutamia ruokalehtiä, ja saan niistä yleensä hyviä ideoita. Toisinaan kuitenkin esimerkiksi kaupassa basilikan tuoksu saa himoitsemaan pestoa, ja toisinaan Instagramissa tulee vastaan hyvä ruokakuva. Yksi tällainen tuli vastaan reilu viikko sitten, kun HSruoka jakoi kuvan pizzalasagnesta. Kuva, ja sen perusteella etsitty ohje, saivat aikaan välittömän "PAKKO SAADA!" -reaktion.

Etsin ohjeen, ja se löytyy täältä. Muokkasin sitä hiukan, koska en pidä oliiveista, ja tomaattimurska ajaa mielestäni saman asian kuin valmis pastakastike. Parmesaanin vaihdoin myös tavalliseen (gouda) juustoraasteeseen. Lopputulos oli aivan tajuttoman hyvää! Uunista leijaili pizzan tuoksu, mutta valmiin ruoan rakenne on kuitenkin lasagnelle tyypillinen. Smetana toimii kerrosten välissä todella hyvin, ja pepperoneista tulee kastikkeeseen hyvät aromit. Toteutin pastakastikkeen korvaamisen siis siten, että silppusin pepperonit tomaattimurskan sekaan, maustoin kastikkeen ja keitin sitä keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Se riitti irrottamaan makkaroiden aromia, ja maustamaan kastikkeen.

Ainesten pilkkomisessa ja kastikkeen valmistelussa kului noin 10 minuuttia. Lasagne on uunissa noin puoli tuntia, eli ruoka on valmis reilusti alle tunnissa. Lasagne on kuitenkin yleensä aina parempaa hetken levättyään, joten parhaimillaan tämä on seuraavana päivänä. Ruoan voi siis hyvin tehdä vaikka jo edellisenä iltana valmiiksi, ja seuraavalle päivälle jää ruoanlaiton paras osuus, eli ruoasta nauttiminen. 


Pizzalasagne

4-5 annosta

2 dl (n. 200 g) paahdettuja paprikoita
120 g smetanaa
noin 12 lasagnelevyä
1 pss (150-175 g) juustoraastetta
1 mozzarella

Kastike:
2 tlk (á 400 g) tomaattimurskaa
1 dl vettä
100 g pepperonia tai salamia viipaleina
1-2 kevätsipulia
2 tl oreganoa
1 tl basilikaa
1 tl sokeria
½ tl suolaa

Hienonna kevätsipuli ja silppua pepperoni viipaleet (voit jättää muutaman kokonaisen viipaleen pinnalle laitettavaksi). Yhdistä kaikki kastikkeen ainekset kattilaan, ja kuumenna. Anna kiehua hiljalleen sillä aikaa, kun valmistelet muut raaka-aineet.

Silppua paahdetut paprikat ja viipaloi tai revi mozzarella.

Kokoa lasagne. Laita vuoan pohjalle hieman tomaattikastiketta ja noin kolmannes paprikoista. Lisää juustoraastetta ja smetanaa. Lado päälle lasagnelevyjä. Tee samalla tavalla muutama kerros. Laita päällimmäiseksi tomaattikastiketta ja juustoraastetta. Nosta päälle mozzarellaviipaleita.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

pizzalta maistuva lasagne

Kokeile myös:


Kesäkurpitsalasagne
Rieskalasagne
Kasvislasagne Quornista
© Valmiiseen pöytään
Maira Gall