kotiliesi

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Gluteenittomat lakritsidonitsit

Ostin donitsipellin muutama vuosi sitten, mutta se on jäänyt kaapin perälle käyttämättömänä. Jostakin syystä olen ajatellut, että donitsien tekeminen olisi jotenkin vaivalloista, monimutkaista tai aikaa vievää. Ehkä mielikuva vertautuu munkkeihin, jotka vaativat kohottamista ja rasvassa paistamista, joka sekään ei ole niin hankalaa tai pelottavaa kuin aluksi olin pelännyt.

Vappu lähestyy, ja siivoilin viime viikolla sopivasti kaappia, ja donitsipelti tuli vastaan. Päätin vihdoin testiajaa sen, kun sopivalta kuulostava ohjekin oli jo jokin aika sitten tullut vastaan. Ohjeen lähdettä en valitettavasti enää muista, ja kännykästä löytyi vain kuvakaappaus. Vertailin muutamia ohjeita, ja määrät näyttivät melko samoilta sekä gluteenittomissa että tavallisissa taikinoissa. Alla oleva ohje saattaa siis toimia myös vehnäjauhoilla (jolloin taikina tietysti ei ole gluteeniton), mutta sitä en nyt päässyt testaamaan.

Muutin ohjetta, koska pitihän minun heti kokeilla jotakin uutta ja erilaista, vaikka en ollut tavallisiakaan donitseja vielä kokeillut. Inspiroiduin perinteisistä kanelissa ja sokerissa pyöriteltävistä donitseista, ja päädyin korvaamaan kanelin raakalakritsijauheella, jota lisäsin myös taikinaan. Lakritsijauhe toimi donitseissa mainiosti. Mausta tulee kivan syvä, ja nämä maistuivat jopa puolisolleni, joka ei muuten ole perinteisen lakun maun suurin ystävä

Käytin donitseihin raakalakritsijauhetta, jota minulla on ollut käytössä jo monta vuotta. Tykkään jauheen tuomasta hiukan anismaisesta aromista ja makeudesta. Makeus tulee lakritsijuuren sisältämästä glykyrritsiinistä, joka on moninkertaisesti makeampaa kuin sokeri. Sen ansiosta donitsitaikinaan tulee hiukan vähemmän sokeria kuin tavallisesti. Jos taas mietit mitä eroa on lakritsijauheella ja raakalakritsijauheella, niin raakalakritsijauhe on tuoksultaan ja maultaan voimakkaampi kuin lakritsijuurijauhe, ja sitä tarvitsee näin ollen käyttää vähemmän.

Ehkä nyt kun olen testannut maustetut versiot, voin kokeilla myös niitä ihan perinteisiä kaneli-sokerissa pyöriteltyjä. Ainiin ja oliko donitsit niin vaivalloisia tehdä kuin ajattelin? Eivät todellakaan!

gluteenittomat lakritsidonitsit
gluteenittomat donitsit uunissa

Gluteenittomat lakritsidonitsit

14–16 kpl

2½ dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
¾ dl sokeria
1 rkl raakalakritsijauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1 tl psylliumia
1½ dl kuohukermaa (tai maitoa)
50 g voita
2 kananmunaa

pinnalle (noin määrät):
75 g voita
¾ dl sokeria
1 tl raakalakritsijauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kulhossa munat, kerma ja sulatettu voi. Kaada kuivien ainesten joukkoon, ja sekoita hyvin, mutta älä vaivaa taikinaa.

Kaavi taikina pursotuspussiin. Voitele donitsivuoka ja pursota tai nostele taikina donitsipellin koloihin puoleen väliin asti.

Paistaa 200 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes donitsit ovat saaneet hieman väriä.

Yhdistä sokeri ja lakritsijauhe. Kumoa muutaman minuutin ajan jäähtyneet donitsit pois vuoasta. Pyöräytä ne ensin sulatetussa voissa ja sen jälkeen lakritsi-sokerissa.

Donitsit ovat parhaimmillaan samana päivänä. Ne säilyvät kyllä myös seuraavaan päivään, mutta pinnan sokeri kostuu helposti.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Tomaatti-fetapiirakka

Tomaatti-fetapiirakka on ollut yksi suosikkipiirakoistani jo pitkään, ja tein sitä muun muassa ylioppilasjuhliini 12 vuotta sitten. Valmistan suolaisia piirakoita kohtalaisen usein, ja tämä on yleensä yksi kolmesta vaihtoehdosta yhdessä juusto-pekonipiirakan ja feta-pinaattipiirakan kanssa. Kaikkia näitä kolmea yhdistää super hyvän maun lisäksi vaivattomuus.

Ennen gluteenittomaan ruokavalioon siirtymistä käytin piirakkataikinana lähes poikkeuksetta valmista taikinaa. Niistä suosikkini on Pirkan piirakkataikina, josta teki mieli leipoa suolaisia keksejä, koska se on niin hyvää. Gluteenittomuus on hiukan muuttanut ruoanlaittoa ja etenkin leipomista, ja teen nykyisin taikinan itse, eikä se nyt niin kovin vaivalloista ole :) Jauhoina käytän vaihdellen joko valmista jauhoseosta tai kaapista löytyviä erilaisia jauhopussien jämiä. Yleisimmin käytössä on tattari, riisi, maissi ja kaura.

Itse piirakka valmistuu myös helposti. Tomaatteina kannattaa suosia kirsikkatomaatteja, koska niissä on vähemmän nestettä. Fetan voi murustella haluamallaan tyylillä, mutta kokemuksen kautta olen oppinut, että mitä pienempiä murut ovat sitä vähemmän niiden pinta kärähtää uunissa.

Mainitsinkin jo, että piirakoita valmistuu meillä melko säännöllisesti. Teen niitä lähes aina niin, että palan voi syödä eväänä töissä. Yhdestä pyöreästä piirakasta tulee lounas 3-4 hengelle, lisukesalaatin määrästä riippuen.

tomaatti-fetapiirakka
feta-tomaattipiirakka

Tomaatti-fetapiirakka

8 palaa

pohja:
100 g voita
½ dl kermaviiliä
3 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
tai
1 pkt pakastepiirakkataikinaa

täyte:
2–3 rkl vihreää pestoa
200 g fetajuustoa
10 (noin 100 g) kirsikkatomaattia tai 2–3 isoa tomaattia
1½ dl kermaviiliä
1 kananmuna
1 tl timjamia
½ tl mustapippuria

Sulata voi ja yhdistä se kermaviilin kanssa. Lisää jauhot ja leivinjauhe, ja sekoita tasaiseksi. Painele voidellun tai leivinpaperoidun piirakkavuoan (halkaisija noin 26 cm) pohjalle ja reunoille.

Lusikoi taikinan päälle pestoa. Murustele feta. Tämä hoituu näppärästi haarukalla kulhossa, mutta onnistuu myös käsin. Lohko tomaatit. Levitä feta ja tomaatit taikinan päälle.

Yhdistä täytteen kermaviili, kananmuna ja mausteet. Sekoita huolellisesti ja kaada seos tasaisesti täytteiden päälle.

Paista piirakkaa uunissa 175 asteessa noin 30–35 minuuttia.

Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi. Tarjoile sellaisenaan tai salaatin kanssa.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Nakki-perunamuusivuoka

Lapsuuden lempiruokiani koulussa olivat pinaattikeitto ja lihamureke. Kotona kumpikaan ei maistunut samalta kuin koulussa, mutta kotona oli onneksi muita lempiruokia. Yksi niistä, jota teen edelleen säännöllisesti kotona, on nakki-perunamuusivuoka. Tai meillä se tunnettiin vielä lyhyemmällä nimellä, eli nakki-muusivuokana.

Nakki-muusivuoka oli yleensä viikonloppujen ruoka. Perunoiden keittämisessä, muusin valmistamisessa ja ruoan kypsentämisessä kuluu jonkin verran aikaa. Nykyisin teen sen yleensä hyvissä ajoin ennen ruokailua, jotta nälkäisenä ei tarvitse odotella. Helpointa on, kun ruoan tekee edeltävänä päivänä, jolloin aterialla voi käydä suoraan valmiiseen pöytään. Nakki-muusivuoka ei mene miksikään jääkaapissa, ja se maistuu seuraavana päivänä aivan yhtä hyvältä kuin uunituoreena.

Perunamuusille on vaikea antaa tarkkoja raaka-ainemääriä. Lopputulokseen vaikuttaa niin perunoiden koko ja määrä kuin tekijän makumieltymys. Itse käytän perunamuusiin aina voita ja maitoa, ja siksi ne on mainittu ohjeessa. Voit valita perunamuusiin itsellesi parhaiten sopivat tuotteet. Kaksi ohjetta - tai vinkkiä - kuitenkin on. Muusista kannattaa tehdä hiukan löysää, jotta se ei kuivahda uunissa. Perunamuusia kannattaa myös tehdä mieluummin liikaa kuin liian vähän. Liian pieni määrä jää ärsyttämään, kun taas ylimääräinen on helppo käyttää. Voit tehdä siitä esimerkiksi herkullisia perunarieskoja.

nakki-perunamuusivuoka
nakki-perunasosevuoka

Nakki-muusivuoka

neljälle

perunamuusi:
12–14 (reilu 1 kg) jauhoista perunaa
3–5 dl maitoa
noin 25–50 g voita
noin 1 tl suolaa

nakit:
300 g nakkeja
3 rkl ketsuppia
1 rkl sinappia

kermaviiliseos:
200 g kermaviiliä
1 kananmuna
1 tl paprikajauhetta
½ tl suolaa

öljyä vuoan voiteluun

Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi (noin 20 minuuttia). Kaada vesi pois ja soseuta perunat. Lisää maitoa, kunnes saat haluamasi paksuisen soseen. Mausta perunasose suolalla ja voilla.

Mittaa kulhoon sinappi ja ketsuppi, ja sekoita tasaiseksi. Viipaloi nakit, ja laita ne sinappi-ketsuppiseokseen. Sekoita hyvin.

Öljyä uunivuoka. Levitä sen pohjalle noin puolet perunamuusista. Lisää sitten nakit tasaiseksi kerrokseksi. Lisää loput perunamuusista, ja tasoita pinta.

Yhdistä kulhossa (voit käyttää samaa kuin nakkien kanssa, kulhoa ei tarvitse pestä välissä) kermaviili, kananmuna ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Levitä kermaviiliseos vuokaan perunamuusin päälle.

Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia, tai kunnes pinta on hiukan ruskistunut. Tarjoile salaatin kera.

ysäriruoka
nakki-perunamuusivuoka

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Pappilan hätävara suklaamunassa

Pappilan hätävara on vanha klassikkojälkiruoka, jonka ideana on yhdistää makeat murut, esimerkiksi kakku, kääretorttu tai keksit, hillon tai marjojen kanssa kermavaahtoon. Ainekset annostellaan tarjoilukulhoihin siten, että eri kerrokset jäävät näkyviin. Pappilan hätävara toimii nimensä mukaisesti mainiona hätävarana, mikäli ovelle sattuisi tulemaan yllätysvieraita. Sitä tosin tapahtuu nykyään melko harvoin. Pappilan hätävaran modernimpi olomuoto onkin trifle, joka myös koostuu erilaisista kerroksista. Niin tai näin, lopputulos on silti varmasti herkullinen, nimestä tai suunnitelmallisuudesta huolimatta.

Pappilan hätävaraan – tai trifleen - voi yhdistää makunsa ja kaappien sisällön mukaan melkein mitä vain. Siihen sopii ylijäänyt kuivakakku tai kääretorttu, keksipaketin viimeiset keksit, ja miksi ei kuivahtanut pullakin. Marjoiksi voi käyttää mitä vain, ja hillo tekee herkusta vieläkin paremman. Kaiken kruunaa kermavaahto, tai esimerkiksi maidoton kaura- tai soijavispi.

Pääsiäisen pappilan hätävaran voi koota näppärästi suklaamunan puolikkaisiin. Idea syntyi joulun aikaan ylijäämäksi jääneestä sydämen surujen suklaakakusta. Pakastin kakkua paloina, ja ajatuksenani oli jo silloin, että siitä voisi tehdä myöhemmin pappilan hätävaraa. Pääsiäinen lähestyy, ja suklainen kakku sopii mainiosti yhteen suklaamunien kanssa, ja siitä se ajatus sitten lähti. Laitoin suklaisuutta taittamaan muniin muutamia marjoja, mutta lopputulos on kuitenkin makea. Näiden jäljiltä ei ihan hetkeen tee mieli suklaata :)

Suklaamunan täytteet voi valmistella etukäteen, mutta ne kannattaa täyttää vasta hiukan ennen tarjoilua. Sulaessaan marjoista irtoaa kermavaahtoon väriä. Jos et käytä pakastemarjoja, voit koota suklaamunat jo hyvissä ajoin.

pääsiäinen trifle jälkiruoka
trifle pääsiäinen

Pappilan hätävara suklaamunassa

neljälle

4 suklaamunaa
1 dl kuohu- tai vispikermaa
1 tl vaniljasokeria
2 rkl (pakaste)marjoja (esim. puolukka tai punaherukka)
kuivakakkua, kääretorttua tai keksejä
pääsiäiskarkkeja

Mausta kerma vaniljasokerilla, ja vaahdota se. Laita kerma pursotinpussiin.

Halkaise suklaamunat. Murustele kakku, kääretorttu tai keksit.

Aseta suklaamunan puolikkaat tarjoilulautaselle. Täytä munat kakulla/kekseillä, marjoilla ja pursotetulla kermavaahdolla. Koristele lopuksi valitsemillasi pääsiäiskarkeilla.

trifle

Jäikö suklaamunia yli? Kokeile täytettyjä suklaamunia.

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Gluteenittomat tattarilastut

Olen ollut nyt noin puolitoista vuotta (lähes) ilman vehnää. Siedän todella pieniä määriä hyvin epäsäännöllisesti käytettynä, mutta voin paremmin, kun pyrin välttämään sen käyttöä. Vehnättömyys on hiukan huomaamattani vähentänyt leivän syöntiäni, vaikka 100 % kauraleipä ja jopa osa täysin gluteenittomistakin leivistä on hyviä. Olen jo tottunut leivän syönnin vähyyteen, mutta havahduin jokin aika sitten pohtimaan kuidunsaantia, ja laskin keskiverto päivän kuitumäärän. Suositusten mukaan aikuisen olisi hyvä saada kuitua 25-35 grammaa päivässä, ja esimerkiksi Leipätietouden sivuilla voi testata omaa kuidunsaantia.

Monipuolinen marjoja, kasviksia ja viljoja sisältävä ruokavalio takaa yleensä melko hyvän kuitupitoisuuden päivään, mutta kun ruokavaliota joutuu rajaamaan, saattaa jokin osa-alue siitä kärsiä. Kuitua on helppo lisätä esimerkiksi erilaisilla kuitulisillä, ja syön kyllä muuten monipuolisesti, ja saan ravinnosta kuitua. Kaipaan kuitenkin toisinaan vaihtoehtoja riisikakuille, joita syön melko säännöllisesti - lähinnä koska ne ovat mielestäni hyviä. Niissä ei kuitenkaan ole juurikaan kuitua. Käytän paljon esimerkiksi Friggsin maissi- tai riisikakkuja, ja vaikka tällaisessa maissikakussa on 9,6 grammaa kuitua 100 grammassa, painaa kaksi maissikakkua kuitenkin vain 10 grammaa, eli kuitua on yhteensä vain 1 gramma.

Pidän näistä ruislastuista, ja olen jo jonkin aikaa miettinyt niiden muuntamista gluteenittomaksi. Voin käyttää jonkin verran ruista, mutta koska pidän myös tattarista, kokeilin rukiin korvaamista sillä. Gluteenittomien viljojen kuidun määrä on gluteenillisia pienempi, ja tattarin maku on myös jonkin verran ruista miedompi, mutta lastuista tuli kuitenkin sopivan maukkaita. Tattarilastuista tuli todella rapeita, ja kumina maistuu niissä riittävän miedosti. Jos et pidä kuminasta, voit jättää sen myös pois.

Paljonko tattarilastuissa sitten on kuitua? Käyttämieni tuotteiden ravintosisällön mukaan laskettuna koko taikinan kuitumäärä on noin 36,5 grammaa. Yhdessä palassa on siis hiukan alle 1 gramma kuitua. Ei näitä syömällä päivän kuitumäärä täyty, mutta lastut ovat kuitenkin helppo ja näppärä tapa lisätä kuidunsaantia. Ja hyviäkin ne ovat!

Gluteeniton näkkileipä näkkäri
Tattarinäkkäri
Gluteeniton näkkäri

Tattarilastut, gluteenittomat

noin 40 kpl

2½ dl kylmää vettä
1 tl psylliumia (käytin Finaxin)
1 tl murskattua kuminaa
1 tl suolaa
1 dl tattarileseitä (esim. Virtasalmen Viljatuote)
5 dl tattarijauhoja (esim. Myllyn paras)

Mittaa kulhoon kylmä vesi ja lisää psyllium. Sekoita huolellisesti ja anna psylliumin turvota 5 minuuttia. Lisää sitten suola, kumina, leseet ja tattarijauhot vähän kerrallaan. Aluksi hyvä sekoitusväline on vispilä, ja lopussa taikina kannattaa sekoittaa käsin. Sekoita, kunnes kaikki tattarijauho on taikinassa.

Nosta taikina alustalle, ja vaivaa sitä muutama minuutti.

Jaa taikina kahteen osaan. Ripottele leivinpaperille hiukan tattarijauhoja, ja kauli taikina sitten suoraan leivinpaperin päällä mahdollisimman ohueksi. Leikkaa taikinasta taikinapyörällä tai pizzaleikkurilla sopivan kokoiset palat.

Paista 225 asteessa noin 16-18 minuuttia, kunnes ne alkavat hieman ruskettua reunoista. Huom. jälkimmäinen pelti saattaa kypsyä nopeammin, kun taikina ehtii odotellessa hiukan kuivahtaa. Tarkkaile siis paiston loppuvaiheella, etteivät lastut pala.

Nauti tattarilastut sellaisenaan tai margariinilla voideltuna.

Pellillinen ennen paistoa
Kypsät tattarilastut
© Valmiiseen pöytään
Maira Gall