keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Glögijäätelö

Jouluaattoon on vielä hiukan vajaa kuukausi aikaa, mutta mieleni tekisi kuitenkin jo jouluttaa. Kuuntelen jo jouluradiota lähes päivittäin, ja olen laittanut sekä kausivalot parvekkeelle että joulutähden ikkunalle. Haaveilen myös pipareiden leipomisesta ja joulukoristeiden kaivamisesta. Maltan kuitenkin mieleni vielä hetken aikaa, koska olen kuitenkin aloittanut joulun odotuksen pienillä askelilla. Yksi niistä on jäätelö.

Jäätelöä marraskuussa, miten se liittyy jouluun? Glögin avulla tietysti! Olen vuosien aikana jakanut useampia glögiteemaisia reseptejä, ja tänään vuorossa on glögijäätelö. Syyskuu oli poikkeuksellisen lämmin, ja mieleni teki todella paljon jäätelöä. Samaan aikaan glögiuutuudet olivat pinnalla, ja haaveilin myös glögistä. Niinpä yhdistin nämä kaksi (kyllä, jo syyskuussa), ja lopputulos oli juuri niin hyvä kuin toivoinkin.

Glögijäätelön pohja on sama kuin vegaanisessa jäätelössä. Lisäsin kuitenkin myös tavallisen kondensoidusta maidosta tehtävän version ohjeen. Sitä en ole nyt tässä jäätelössä testannut, mutta en näe syytä miksi se ei toimisi. Jäätelöpohja maustetaan glögisiirapilla ja kanelilla, ja lopputulos on marjaisen ja hiukan piparisen jouluinen.

Olet ehkä huomannut glögipullon kyljessä olevan ohjeen glögin kuumentamisesta, ja mietit samaa kuin minä, että saako sitä kuumentaa kiehuvaksi. En löytänyt muuta syytä keittämättömyydelle kuin mahdollisen maun muuttumisen. Kysyin asiaa Marlillta, ja kuluttajapalvelusta vastattiin, että keittäminen on turvallista, kun käytössä on metallinen kattila, ja kaikkea kuparista tulee välttää. Glögiä ei myöskään saa keittää vedenkeittimessä.

glögijäätelö kondendoitu maito

Glögijäätelö


Maidoton glögijäätelö:
1 prk (320 g) kondensoitua kookosmaitoa
2 prk (á 250 ml) soijavispiä
1 tl kanelia
1 dl glögisiirappia (ohje alla) 

tai

Glögijäätelö maidosta:
1 prk (397 g) kondensoitua maitoa
2 prk (á 250 ml) vispikermaa
1 tl kanelia
1 dl glögisiirappia

Vatkaa vispikerma vaahdoksi. Sekoita purkki kondensoitua (kookos)maitoa kerman sekaan. Vatkaa kunnes massa on kuohkeaa.

Lisää jäätelömassaan noin ½ dl glögisiirappia ja kaneli ja sekoita hiukan. Kaada noin kolmannes jäätelömassasta pakasterasiaan, ja lusikoi sitten glögisiirappia massan päälle raidoiksi. Toista kahdesti niin, että päällimmäiseksi jää glögiraidat.

Laita jäätelö pakastimeen jähmettymään noin vuorokaudeksi.

kondensoitu kookosmaito kotijäätelö

itse tehty jäätelö ilman jäätelökonetta

Glögisiirappi


1 dl Marli Glögitiivistettä
¾ dl sokeria
1-2 rkl vettä

Mittaa ainekset teräskattilaan ja keitä miedolla lämmöllä noin 20-25 minuuttia, kunnes osa nesteestä on haihtunut. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja siirrä jääkaappiin.

Valmista siirappia tulee reilu desilitra.

torstai 19. marraskuuta 2020

Kukkoa viinissä retkiolosuhteissa

Harrastin 15 vuotta partiota, ja olen sen jälkeen jatkanut melko aktiivista retkeilyä. Partiovuosien aikana tutuiksi tulivat niin nuudelit, nötkötti (sian- ja naudanlihasäilyke) kuin pussipastat. Toki olen paistanut nuotiolla myös lukuisia tikkupullia ja makkaroita. Klassikot ovat klassikoita syystä, ja onhan nuotiolla paistettu makkara hyvää. Kuluva vuosi asetti kuitenkin haasteita retkeilyn ruokailuun, kun etenkin pääkaupunkiseudulla moni retkeilypaikka täyttyi ennennäkemättömällä tavalla. On toki mahtavaa, että ihmiset lähtivät ulkoilemaan, mutta samalle nuotiopaikalle on vaikeaa mennä turvavälit säilyttäen. 

Monen päiväretkemme eväänä on aiemmin ollut se makkara tai jotain muuta nuotiolla valmistuvaa. Etenkin kylminä vuodenaikoina on ollut kiva lämmitellä nuotiolla samaan aikaan valmistuvan ruoan kanssa. Päiväretket ovat oiva paikka testata uusia ruokia, ja on lautasilla muutakin nähty kuin makkaraa ja voileipiä. Hyvää ruokaa saa retkikeittimellä aikaan helposti ja nopeasti, ja tänä vuonna olemme suosineet sitä tavallista useammin.

Syyskuiselle päiväretkelle tein meille ruoaksi jo pidemmän aikaa suunnittelun asteella ollutta kukkoa viinissä. Inspiraationa toimi Herkutellen luonnossa -kirjan resepti. Siinä kaikki ainekset on kuitenkin kuivattu, ja päiväretkellämme painoa pystyi olemaan enemmän. Resepti sopii siis sellaiselle retkelle, jolla ruoka voi painaa hiukan enemmän. Ei tämäkään painava ole, mutta kuivattuun ruokaan verrattuna painavampaa.

Käytin tällä retkellä ruokaan vain valmista punaviinikastiketta, mutta sen kanssa maku jäi aavistuksen miedoksi. Lisäisin siis ruokaan lorauksen, noin puoli desilitraa punaviiniä. Alkon sivuilta löytyvät pienimmät punaviinipullot ovat kooltaan vain 1,87 dl, ja pulloja löytyy myös muovisena. Mainio retkiviini siis!

Riisinä käytin tällä kertaa 10 minuutissa kypsyvää basmatiriisiä, mutta monesti suosin myös valmisriisiä, jolle riittää pikainen lämmitys kattilassa.

Coq au vin retkellä broileria punaviinikastikkeella

Kukkoa viinissä retkikeittimellä

kahdelle

½ pkt (noin 70 g) pekonia
n. 200 g broileria vedessä (tölkki)
1 kevätsipuli
1 laakerinlehti
1 rkl kuivattua persiljaa
¼ tl kuivattua timjamia
½ tl suolaa
1-1½ dl Pirkka Parhaat punaviinikastiketta
½-1 dl vettä
(½ dl punaviiniä)

lisäksi:
nopeasti kypsyvää riisiä (+ ripaus suolaa)
tai 1 pss valmisriisiä

Pilko pekoni ja kevätsipuli kotona valmiiksi. Mittaa mausteet pieneen purkkiin tai folionyyttiin.

Paista pekonit retkikeittimen kattilassa. Lisää broileri ja sipuli. Lisää sitten vesi (ja halutessasi punaviini) ja mausteet, ja keitä muutama minuutti.

Lisää punaviinikastike, ja kuumenna sekoittaen muutama minuutti. Poista laakerinlehti.

Tarjoile riisin kanssa.

Coq au vin

torstai 12. marraskuuta 2020

Käsityö, joka melkein ei valmistunut

Blogini kuvauksessa mainitaan hitaasti viimeisteltävät käsityöt. Olen horoskoopiltani oinas, ja menemättä sen yksityiskohtaisemmin astrologiaan totean, että täytän kyllä oinaille tyypillisen kyvyn innostua helposti. Innostukseni kuitenkin myös laantuu yhtä helposti, ja tämä ominaisuus näkyy myös käsitöiden kanssa. Aloitan monenlaista, mutta valmiiksi saamisessa saattaa kestää. Lähes kaikki kuitenkin valmistuu, ennemmin tai myöhemmin. Teen mielelläni käsitöitä, ja käsilläni onkin ollut yksi työ niin pitkään, että epäilin sen valmistumista monta kertaa. Mikä on käsityö, joka melkein ei valmistunut? Joka on aloitettu jo vuonna 2017, ja joka valmistui heti perään vuonna 2020?

Happypotamus The Happy Hippo

Kyseessä on Happypotamus The Happy Hippo. Näin kyseisen hipon ensimmäisen kerran vuosia sitten, ja totesin sen olevan söpö. Kun kummipoikani 1-vuotissyntymäpäivä oli lähestymässä loppuvuodesta 2017, latasin ohjeen Ravelrystä. Matkustin kuitenkin juuri loka-marraskuussa Australiaan, ja totesin, että en ehdi saada työtä valmiiksi ennen marraskuista syntymäpäivää. Työ jäi siis hautumaan ajatuksen tasolle.

Elokuussa 2018 tilasin vihdoin langat ja puhkuin iloa; tästä tulee vielä mahtava hippo! Unohdin kuitenkin sen, että olen aikuisiällä vain neulonut, ja hippo valmistuu virkkaamalla. Edellinen kerta virkkuukoukun kanssa on ollut ehkä ala-asteella. Ensimmäiseen afrikankukkaan kului aikaa, samoin toiseen. Ja ehkä vielä kolmanteen, kunnes oivalsin mistä työssä on kyse. Pääsin kärryille, ja kukkia alkoi syntyä. Olen kuitenkin ilmeisesti keskimääräistä hitaampi virkkaaja, ja marraskuun syntymäpäivä läheni jälleen. Työstä oli valmiina ehkä reilu puolet, ja totesin ettei se vielä valmistukaan.

Happypotamus The Happy Hippo

Muistelen vielä ajatelleeni, että voisin saada hipon valmiiksi jouluksi. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja kun deadline tuli ja meni, hautasin työn jälleen keskeneräisten koriin sohvan nurkkaan. (Puolisoni on kuittaillut tästä korista noin tuhat kertaa vuosien aikana!) Ilman tavoiteaikaa oli vaikeaa mahdotonta motivoida itsensä jatkamaan työtä vaikkapa heti joulun jälkeen, vaikka se jälkikäteen ajateltuna olisikin ollut järkevää.
 
Loka-marraskuussa 2019 tartuin taas innokkaasti käsityökoriin. Aloin kuitenkin arvioida lankojen riittävyyttä, ja totesin että ne eivät ehkä riitäkään, koska halusin hipon kukista keskenään samanlaisia. Langan merkki on Knit at Home, ja tilasin sen Adlibriksesta. Työn oltua tekeillä jo niin pitkään, että käyttämäni värit olivat jo poistuneet valikoimasta. Selvitin asiaa myös valmistajalta, josta selvisi, että kyseistä väriä ei enää valmisteta. Yritin armottomasti etsiä Facebookin lankaryhmistä oikeaa väriä, mutta kuten arvata saattaa, ei onni ollut matkassa, ja niin työ jäi taas kesken. Nyt sen valmiusaste oli kuitenkin jo kaulaan asti – enää puuttui pää.

Happypotamus The Happy Hippo

Vihdoinkin päästään tähän vuoteen. Syyskuussa totesin, että ehkä nyt! Kaivoin langat esille, ja etsin kätköistä korvaavan sinisen. Olin skeptinen koko ajan, ja epäilin että syntymäpäivä menee tänäkin vuonna ohi. Työ kuitenkin eteni, ja eteni. Ja tänään hippo sai vihdoin korvat päähän ja keltaisen (2 vuotta sitten ostetun) rusetin kaulalleen!

happypotamus

Olo on kuin ultramaratonin jälkeen. Riemuitsen saavutuksesta, totean että ei enää koskaan, ja mietin että mitä sitten virkkaisin :) Toisaalta en tahdo virkata enää koskaan, ja toisaalta mietin että tekisinkö seuraavaksi maton. Matto vie kuitenkin vähintään 10 vuotta tällä tahdilla, eli taidan puolisoni iloksi tyytyä nopeammin valmistuviin neuletöihin. Hippo on kyllä äärettömän söpö, ja sen tekeminen kannatti, vaikka usko (ja langat) melkein loppuikin. Olen kuullut jonkun virkkaavan kokonaisen hipon viikonlopun aikana, mutta uskon sen olevan urbaani legenda :D

Hippo valmistui lähes h-hetkellä. Päivänsankarin 4. syntymäpäivää juhlitaan tulevana viikonloppuna. Tällaisen maratonin jälkeen aion varmistaa, että hippo on seuraavan 20 vuoden ajan jokaisella kyläilylläni ansaitsemallaan paikalla.

© Valmiiseen pöytään
Maira Gall