Käsityö, joka melkein ei valmistunut

Blogini kuvauksessa mainitaan hitaasti viimeisteltävät käsityöt. Olen horoskoopiltani oinas, ja menemättä sen yksityiskohtaisemmin astrologiaan totean, että täytän kyllä oinaille tyypillisen kyvyn innostua helposti. Innostukseni kuitenkin myös laantuu yhtä helposti, ja tämä ominaisuus näkyy myös käsitöiden kanssa. Aloitan monenlaista, mutta valmiiksi saamisessa saattaa kestää. Lähes kaikki kuitenkin valmistuu, ennemmin tai myöhemmin. Teen mielelläni käsitöitä, ja käsilläni onkin ollut yksi työ niin pitkään, että epäilin sen valmistumista monta kertaa. Mikä on käsityö, joka melkein ei valmistunut? Joka on aloitettu jo vuonna 2017, ja joka valmistui heti perään vuonna 2020?

Kyseessä on Happypotamus The Happy Hippo. Näin kyseisen hipon ensimmäisen kerran vuosia sitten, ja totesin sen olevan söpö. Kun kummipoikani 1-vuotissyntymäpäivä oli lähestymässä loppuvuodesta 2017, latasin ohjeen Ravelrystä. Matkustin kuitenkin juuri loka-marraskuussa Australiaan, ja totesin, että en ehdi saada työtä valmiiksi ennen marraskuista syntymäpäivää. Työ jäi siis hautumaan ajatuksen tasolle.

Elokuussa 2018 tilasin vihdoin langat ja puhkuin iloa; tästä tulee vielä mahtava hippo! Unohdin kuitenkin sen, että olen aikuisiällä vain neulonut, ja hippo valmistuu virkkaamalla. Edellinen kerta virkkuukoukun kanssa on ollut ehkä ala-asteella. Ensimmäiseen afrikankukkaan kului aikaa, samoin toiseen. Ja ehkä vielä kolmanteen, kunnes oivalsin mistä työssä on kyse. Pääsin kärryille, ja kukkia alkoi syntyä. Olen kuitenkin ilmeisesti keskimääräistä hitaampi virkkaaja, ja marraskuun syntymäpäivä läheni jälleen. Työstä oli valmiina ehkä reilu puolet, ja totesin ettei se vielä valmistukaan.

Muistelen vielä ajatelleeni, että voisin saada hipon valmiiksi jouluksi. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja kun deadline tuli ja meni, hautasin työn jälleen keskeneräisten koriin sohvan nurkkaan. (Puolisoni on kuittaillut tästä korista noin tuhat kertaa vuosien aikana!) Ilman tavoiteaikaa oli vaikeaa mahdotonta motivoida itsensä jatkamaan työtä vaikkapa heti joulun jälkeen, vaikka se jälkikäteen ajateltuna olisikin ollut järkevää.

 

Loka-marraskuussa 2019 tartuin taas innokkaasti käsityökoriin. Aloin kuitenkin arvioida lankojen riittävyyttä, ja totesin että ne eivät ehkä riitäkään, koska halusin hipon kukista keskenään samanlaisia. Langan merkki on Knit at Home, ja tilasin sen Adlibriksesta. Työn oltua tekeillä jo niin pitkään, että käyttämäni värit olivat jo poistuneet valikoimasta. Selvitin asiaa myös valmistajalta, josta selvisi, että kyseistä väriä ei enää valmisteta. Yritin armottomasti etsiä Facebookin lankaryhmistä oikeaa väriä, mutta kuten arvata saattaa, ei onni ollut matkassa, ja niin työ jäi taas kesken. Nyt sen valmiusaste oli kuitenkin jo kaulaan asti – enää puuttui pää.

Vihdoinkin päästään tähän vuoteen. Syyskuussa totesin, että ehkä nyt! Kaivoin langat esille, ja etsin kätköistä korvaavan sinisen. Olin skeptinen koko ajan, ja epäilin että syntymäpäivä menee tänäkin vuonna ohi. Työ kuitenkin eteni, ja eteni. Ja tänään hippo sai vihdoin korvat päähän ja keltaisen (2 vuotta sitten ostetun) rusetin kaulalleen!

Olo on kuin ultramaratonin jälkeen. Riemuitsen saavutuksesta, totean että ei enää koskaan, ja mietin että mitä sitten virkkaisin :) Toisaalta en tahdo virkata enää koskaan, ja toisaalta mietin että tekisinkö seuraavaksi maton. Matto vie kuitenkin vähintään 10 vuotta tällä tahdilla, eli taidan puolisoni iloksi tyytyä nopeammin valmistuviin neuletöihin. Hippo on kyllä äärettömän söpö, ja sen tekeminen kannatti, vaikka usko (ja langat) melkein loppuikin. Olen kuullut jonkun virkkaavan kokonaisen hipon viikonlopun aikana, mutta uskon sen olevan urbaani legenda :D

Hippo valmistui lähes h-hetkellä. Päivänsankarin 4. syntymäpäivää juhlitaan tulevana viikonloppuna. Tällaisen maratonin jälkeen aion varmistaa, että hippo on seuraavan 20 vuoden ajan jokaisella kyläilylläni ansaitsemallaan paikalla.