tiistai 27. joulukuuta 2016

Fudge

Joulusta ylijäävät konvehdit ovat varmasti vain urbaani legenda, mutta jos kaappiin kuitenkin uhkaa jäädä suklaata, joka ei sellaisenaan uppoa, on tässä loistava käyttökohde niille. Fudge valmistuu nopeasti, ja niihin voi käyttää konvehtien lisäksi myös ”tavallista suklaata”. Konvehtien sisällöstä riippuen valmiin fudgen rakenne saattaa hiukan muuttua, joten osana suklaata kannattaa käyttää täytteetöntä suklaata. Hyvä suhde on noin 70% konvehteja / 30% suklaata.

Suklaan lisäksi sekaan voi oman maun mukaan laittaa esimerkiksi erilaisia pähkinöitä, kuivattuja marjoja ja hedelmiä, erilaisia karkkeja tai vaikka kahvia. Nämä ovat hyvä lahja ystävälle, tai tarjottava esimerkiksi uuden vuoden juhliin. Helposti näyttäviä ja maistuvia.


Fudgen perusmassa


½ tlk (200 g) kondensoitua maitoa
250 g suklaata

Kahvifudge


½ tlk (200 g) kondensoitua maitoa
100 g maitosuklaata
150 g tummaa suklaata
½ rkl pikakahvia
1 rkl karkeaksi jauhettua kahvia
ripaus suolaa

Vuoraa pieni lasivuoka (noin 15 x 25 cm) leivinpaperilla. Paloittele suklaa kuumuutta kestävään kulhoon yhdessä kondensoidun maidon kanssa.


Kuumenna seosta hiljalleen vesihauteessa tai mikrossa. Sekoita hyvin ja lisää joukkoon suola, pikakahvi ja puolet jauhetusta kahvista. Seos on valmista, kun sen koostumus muistuttaa pehmeää toffeeta. Kaada fudgeseos vuokaan ja tasoita. Ripottele pinnalle loput jauhetusta kahvista. Halutessasi voit rouhia pinnalle myös suklaata. Jos pinnalle tulevat koristeet ovat isokokoisia, kannattaa ne painella kevyesti kiinni.

Jäähdytä fudget jääkaapissa ja leikkaa paloiksi. Fudge kannattaa säilyttää vatsassa jääkaapissa suljetussa rasiassa.


Osa marjoista/pähkinöistä kannattaa sekoittaa seokseen ennen levittämistä ja osa jättää pinnalle koristeeksi
Olen tehnyt fudgeja muun muassa seuraavilla makuyhdistelmillä:

250 g valkosuklaata + noin 3 rkl pakastekuivattuja marjoja
300 g maitosuklaata + ½ dl Marianne Crushia
250 g valkosuklaata + 3 tl lakritsijauhetta
250 g vadelma-valkosuklaata (Pirkka)

Tekstiä päivitetty ja selkiytetty 9.12.2017

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Paraisten piparkakut

Pidän monista jutuista, joilla on historiaa tai tarina, ja viime vuosina olenkin innostunut vanhoista huonekaluista ja esineistä. Eniten iloa tuottaa kuitenkin ne, joiden tarina liittyy omaan sukuun. Kotoani löytyy yksi rakas huonekalu, korulippaasta muutama koru ja reseptikansiosta reseptejä. Vanhojen reseptien kohdalla en edes mieti pitäisikö etsiä jostain uusi ja erilainen. Meidän perheessä piparit on lapsuudestani asti leivottu samalla ohjeella.

Ohje taitaa olla alun perin mummultani ja se on vanhemmillani käsin paperille kirjoitettuna. Kotoa muutettuani tämä taisikin olla ensimmäinen resepti, jonka äidiltäni kysyin. Piparit kuuluu mielestäni tehdä tällä ohjeella, enkä siksi osaa sanoa onko tämä "peruskauraa", tai poikkeaako mitenkään muista piparkakkutaikinoista. Tämä vain on aina ollut se ainoa oikea ohje, jolla tulee täydelliset piparit. Liikaa ylistystä? Kokeile, niin uskot!



Ohje on erittäin helppo ja ero kaupan piparitaikinaan on niin huima, että ainakin kerran vuodessa jaksaa nähdä pienen vaivan. Pienen siksi, että vaivalloisinta tässä on jauhojen sekoittaminen taikinaan ja tahtojen taisto, kun jähmettyvä taikina tekee mieli kaapia jääkaapista raakana suoraan suuhun. Lapsuudessa taikinakattilaan oli yön aikana ilmestynyt lusikan mentävä kolo, josta isäni ei kuulemma tiennyt mitään.



Lähes kaikissa leivontaohjeissa voi soveltaa jonkun verran, mutta suosittelen leipomaan nämä voihin leivontamargariinin sijaan. Ohjeesta tulee noin 100 piparkakkua tai yksi keskikokoinen talo ja muutama pellillinen pipareita. Mausteet voi korvata 2½ ruokalusikallisella valmista piparkakkumaustetta.

Paraisten piparkakut


1,5 dl siirappia
2,3 dl sokeria
250 g voita
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
1 rkl pomeranssinkuorta
2 kananmunaa
1 tl suolaa
3 tl soodaa
8 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja mausteet ja anna jäähtyä noin 15 minuuttia. Lisää jäähtyneeseen seokseen kananmunat yksitellen samalla seosta hyvin vatkaten. Lopuksi lisää keskenään sekoitetut suola, sooda ja vehnäjauhot.

Taikina saa kovettua seuraavaan päivään, jolloin se kaulitaan mahdollisimman ohueksi levyksi.

Ota taikinalevystä muotilla piparkakkuja. Paista pipareita 170-asteisessa uunissa noin 6-8 minuuttia. Tarkkaile paiston aikana, ja varo ettet polta pipareita.



Vinkki: Jos käytät taikinaa piparkakkutalon tekoon, kannattaa taikina kaulita hiukan paksummaksi kuin tavallisia pipareita leipoessa. Ikkunat ja muut aukot kannattaa leikata juuri uunista tulleesta taikinasta, jos niiden tahtoo olevan suoria. Mutkat ja möykyt tosin kuuluvat piparitaloihin ja kaiken voi onneksi peittää sokerikuorrutteella.

torstai 15. joulukuuta 2016

Inkiväärinen glögi ja juustokeksit

Aloitin glögikauden tänä vuonna itse tehdyllä glögillä. Olen yleensä tehnyt punaviiniglögiä, mutta syksyn K-ruoka -lehdessä oli jo kannessa hyvältä kuulostava Ginger ale -glögi.

Inkivääriglögi

2-3 annosta

0,33 l Ginger ale -virvoitusjuomaa
0,25 dl kuivaa omenasiideriä
½ dl appelsiinituoremehua
1 kanelitanko
1 tähtianis
½ dl sitruslikööriä

Mittaa kaikki aineet likööriä lukuun ottamatta kattilaan ja anna kiehahtaa. Lisää likööri ja tarjoa lämpimänä.

Glögin lämmityksessä seurasi jännittävä reaktio. Kun limonadia ja siideriä kuumensi kattilassa, alkoi se poreilla jo ihan lämmityksen alkuvaiheessa, kiitos hiilihappojen. Varmaankin tuttu tunne on kun juo limonadia heti lasiin kaatamisen jälkeen ja pomppivat kuplat tuntuvat naamalla. Hiilihapollisten juomien kuumennus aiheutti hiukan saman, koska lämpö saa ilmeisesti reaktion voimistumaan. Pienehkössä keittiössä tuntui siis hiilihappoja ilmassa. Ei varmastikaan vaarallista, mutta jännittävää.



Vaihtaisin seuraavalla kerralla appelsiinimehun omenamehuun. Appelsiinin kanssa yhteismaku oli ehkä jotenkin liian tunkkainen. Liköörinä käytin Cointreau, jolloin alkoholipitoisuus on noin 4-5 %, eli huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Alkon valikoiman glögeillä. Ginger aleksi kannattaa valita Schweppes-merkin versio. Hyvä idea voisi myös olla vaihtaa omenasiideri ja mehu ginger beeriksi.



Glögin kanssa ja muutenkin joulun ajan pikkusuolaisena toimii erinomaisesti juustokeksit. Nämä on vaivattomia tehdä, eikä raaka-aineita ole montaa.

Juustokeksit


100 g goudaa tai cheddaria
25 g huoneenlämpöistä voita
1 dl vehnä- ja/tai tattarijauhoja
1 rkl kylmää vettä
suolaa

Ota voi huoneenlämpöön noin 10 minuutiksi. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi ja sekoita voin kanssa käsivatkaimella. Lisää massaan vehnäjauhot ja muotoile taikinasta tasapaksu pötkö. Kääri taikina tiukasti kelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään, mielellään ainakin puoleksi tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Ota pötkö jääkaapista ja leikkaa terävällä veitsellä muutaman millin paksuisiksi kiekoiksi. Asettele kiekot leivinpaperoidulle pellille. Rouhin päälle hiukan suolaa, mutta tämä on makuasia. Myös seesaminsiemenet toimivat hyvin.

Jauhoina käytin noin 50/50 vehnäjauhoja ja tattarijauhoja. Tattarijauhojen maku on hiukan pähkinäinen ja samantyylinen kuin ruisjauhoissa. Se sopii omaan makuuni, mutta jakaa mielipiteitä. Keksit onnistuvat mainiosti pelkistä vehnäjauhoista tai vaikka gluteenittomasta jauhoseoksesta, jolloin ne sopivat myös keliaakikolle.

Näistä saa kivan viemisen jouluvierailuille. Vaarana on kuitenkin, että ne katoavat parempiin suihin ennen lahjapakettia.

cheddarkeksit

lauantai 10. joulukuuta 2016

Herkullinen joululeipä

Jouluaattoon on kaksi viikkoa, joten onkin aika jakaa vaivaamattoman pataleivän jouluversion. Ajatus jouluisesta pataleivästä syntyi viime vuonna, kun löysin kaapin perältä avatun pussin kaljamaltaita. Olen käyttänyt niitä aiemmin vain saaristolaisleivän tekoon. Löydöstä inspiroituneena ajattelin kokeilla saaristolaisleivän ominaisuuksia yhdistettynä pataleipään. Saaristolaisleipä on kyllä todella hyvää, mutta jotenkin työläs tehdä. Ehkä aineksia tarvitaan niin paljon tai sitten hyvän lopputuloksen vaatima parin päivän vetäytymisaika on liikaa malttamattomalle luonteelleni. Tätä leipää ei myöskään tarvitse valella uunissa siirappivedellä, vaan makeus syntyy jo taikinan veteen sekoitetusta siirapista.


Ohjeessa olevat grahamjauhot voi korvata käyttämällä pelkkiä vehnäjauhoja tai esimerkiksi spelttiä. Pataleipiin liittyy muutenkin se, että kunhan jauhoja on yhteensä 7 dl ja nestettä 3,5 dl, niin lopputulos on toimiva. Tärkeimpiä elementtejä tässä leivässä ovat kaljamaltaat, mausteet ja siirappi. Mikäli kaapissasi ei ole kaikkia sopivia mausteita, vaan sen sijaan sieltä löytyy pussillinen piparkakkumaustetta, voit korvata mausteet sillä. Sopiva määrä on noin 1 tl.

4½ dl vehnäjauhoja
2 dl graham- tai spelttijauhoja
½ dl kaljamaltaita
1 tl suolaa
reilu ½ tl kuivahiivaa
⅓ tl kanelia
⅓ tl neilikkaa
⅓ tl pomeranssia
3 dl lämmintä vettä
½ dl tummaa siirappia

Sekoita jauhot, mausteet, suola ja hiiva hyvin keskenään. Mittaa siirappi ja kaada vähän kädenlämpöistä kuumempi vesi sekaan. Liuota siirappi. Kaada neste jauhojen sekaan ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikinakulho tiukasti tuorekelmulla tai kaupan hedelmäpussilla (kiristä pussi ja solmi pää tiukasti) ja anna kohota 13-18 tuntia.

Laita kannellinen pata uuniin ja uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoja taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhästi tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Laita taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista noin 35 minuuttia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 10-15 minuuttia.

joululeipä padassa

Pataleipä tarvitsee "tavallisia" leipiä vähemmän hiivaa hitaan kohotuksen ansiosta. Sen vuoksi leipä myös maistuu vähemmän hiivalta seuraavana päivänä. Pata pitää laittaa uuniin kuumenemaan siksi, että kuumassa padassa taikinan kypsyminen alkaa heti ja hiiva saa tarpeeksi lämpöä toimiakseen. Kansi otetaan pois loppuvaiheessa, jotta leipä saa rapean kuoren. Tähän jouluiseen versioon tulee siirapin vuoksi sokeria, joka saa leivän pinnan toisinaan hiukan ruskeammaksi. Siksi loppuvaiheen kypsennyksen kanssa saa olla tarkkana, ettei herkkuleivästä tule liian tumma.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Lahjavinkki tärkeimmälle, eli itselle

Olen monissa asioissa vanhanaikainen ja kaavoihini kangistunut, ja yleensä myös teknologiavastainen. Yksi nämä asiat yhdistävä piirre on paperikalenterin käyttäminen. En ole koskaan oppinut käyttämään kännykän kalenteria. En ole ollut sellaisissa työtehtävissä, joilla olisi merkittävää vaikutusta iltoihin tai omiin menoihin säännöllisesti. Olen siis voinut pitää työkalenterin sähköisenä (tietokoneella, en sitäkään puhelimessa) ja oman kalenterin paperisena. Paperikalenteri on kuitenkin aina mahtunut käsilaukkuun ja kulkee siksi helposti mukana.

Viime vuonna tontut toivat minulle kalenterin ennen kuin ehdin uhrata ajatusta sen hankkimiselle. Tänä vuonna olin itse tonttuja nopeampi. Äitini vinkkasi minulle jo jonkin aikaa sitten Persoonallisesta kalenterista ja sen jälkeen näin sen myös sosiaalisessa mediassa muutamia kertoja. Konsepti on mielestäni kokeilemisen arvoinen ja marraskuussa uhrasin tunnin aikaa ja klikkailin kalenterin ostoskoriin.



Persoonallinen kalenteri löytyy täältäSivustolta voi tilata vuosikalenterin, seinäkalenterin ja muistivihkoja sekä lisätarvikkeita, kuten kyniä. Itse tilasin siis vuosikalenterin. Siitä tekee mielettömän se, että koko kalenterin voi muokata vastaamaan omia tarpeita; valmistajan vaihtoehtojen mukaan kylläkin. Kansikuvaksi voi valita oman suosikkikuvan, kiinnityskuminauhan värin voi valita, samoin mukana tulevan viivoittimen.



Kalenterin aukeamille voi valita useita muutoksia. Tärkeimpinä voisin mainita teeman, viikkosuunnitelman mallin (pysty/vaaka), sekä eri moduulien sisällön. Moduuleita ovat aukeaman alalaidan lokerot. Niitä on kolme ja vaihtoehtoina on muun muassa nuottiviivasto, viikon liikunnat, päivälliset tai ihan vain ruudukon tai tyhjää tilaa. Samat moduulivalinnat kulkevat läpi koko kalenterin. Kalenterin viimeiset 18 sivua saa täyttää esimerkiksi sudokuilla, kartalla, osoitekirjalla tai muistiinpanosivuilla. 



Vaihtoehtoja ja muutoksia on useita, joten uskoisin, että jokaiselle löytyy sopiva kalenteri. Omaani tein ehkä tunnin, josta suurin aika meni kansikuvan muokkaamiseen ja syntymäpäivien kirjaamiseen. Haluamansa merkkipäivät voi siis kirjata valmiiksi, jolloin ne tulee painettuna oikeille päiville. Merkkipäiville voi laittaa vuosiluvun mukaan, esimerkiksi "kissa 7 vuotta", tai ilman vuosilukua: "vuosipäivä". Jos kalenterin kielen valitsee suomeksi, on siinä nimipäivät ja yleiset juhlapäivät merkittynä. Monille juhlapäiville on myös kuvasymbolit.

Sivusto on englannin kielinen, mutta tilaaminen oli helppoa. Maksutapoja oli ainakin Paypal ja Klarna. Itse valitsin Klarnan, koska silloin pystyin maksamaan tilauksen vasta kun tuote on saapunut. Toimitusaika oli noin 2 viikkoa ja ainakin tämän kokoinen kalenteri tuli postilaatikkoon. Jos nyt heti tilaa, niin kalenteri saattaa ehtiä joulukuusen alle, mutta uskoisin että viimeistään ensi vuoden alkuun kuitenkin.



Kivana yllätyksenä kalenterin mukana tuli höpöhöpöä, eli tarroja, joilla kalenterista saa vieläkin enemmän oman näköisen. Ehkä nämä eivät ilahduta 50-vuotiasta miestä, mutta sisäinen teinini kyllä iloitsi. Kaiken tämän suitsutuksen jälkeen totean, että kyseessä ei ole mikään mainos, vaan tyytyväisen asiakkaan yritys tehdä muutkin kalenteria käyttävät dinosaurukset iloisiksi :)
Ps. Kalenterini kansikuva on Lontoon Regent's Parkista.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kranssi oveen ja joulukalenteri

Meillä ei ole aiemmissa asunnoissa ollut mitään ovikoristetta, mutta nykyiseen asuntoon muuttaessa ovessa oli naula edellisen asukkaan jäljiltä. Kevään ja kesän siinä roikkui kissa(koriste), mutta nyt joulun lähestyessä yllätin itseni ajattelemasta ovikranssia. Jotenkin niissä on itselleni kuitenkin ollut sellainen ”täti-fiilis”. Löysin Sinellistä pajukranssin alle 5 eurolla, joten lähdin etsimään netistä inspiraatiota. Löysin kuvan, jossa oli tehty lankarullia ja innostuin. Sen pidempään suunnittelematta ryhdyin hommiin. Ruttasin foliosta muutamia erikokoisia palloja ja kieputin niiden ympärille villalankaa. Päättelin rullat pujottamalla lankojen päät kanavaneulalla pariin kertaan pallon sisälle, jolloin palloista tuli tiiviitä, eikä viimeiset kierrokset lähteneet purkautumaan. Viimeiseen palloon laitoin hammastikut sukkapuikkoja esittämään.


Kanavaneulaa etsiessä löysin ostamastani ompelusetistä ylimääräiseksi jääneen valkoisen mittanauhan. Pyörittelin sitä ja taittelemalla sain aikaan pienen ruusukkeen. Kiinnitin sen kerrokset muutamalla pistolla siimalankaa ja liimasin napin ompeleiden päälle.

Alun perin ajattelin kiinnittää pallot rautalangalla tai ompelulangalla, mutta kummallakaan palloja ei kuitenkaan saanut oikeaan kohtaan tai tiiviisti. Käytin siis liimaa. Näin ollen kranssia ei voi käyttää eri koristeilla uudestaan, mutta eipä se haittaa. Lopuksi lisäsin narua kranssin kiinnittämistä varten ja valmista tuli!


Toinen tämän joulukuun askartelu on ollut joulukalenteri, jonka tein puolisolleni. Näin aiemmin marraskuussa joulukalenterin, joka oli toteutettu osittain samalla idealla. Alun perin olisin halunnut ruskeat paperipussit, mutta ensimmäisenä vastaan tuli nämä Tigerin sydänpussit (noin 3€ / 15 kpl). Arvelin lopputuloksen olevan liian imelä, mutta lopputulos olikin ihan hyvä.


Yksinkertaisuudessaan nämä on tehty niin, että jaoin ensin pussit järjestykseen värien mukaan, koska sävyjä oli kolme. Numeroin pussit ja täytin ne. Leikkasin juuttinarusta eripituisia lankoja ja kiinnitin narut henkariin. Pyrin laittamaan pussit tasaisesti niin, etteivät jouluviikon pussit roiku kaikki yhdessä reunassa samalla korkeudella, ja jotta jäljellä ei ole vain yhdenvärisiä pusseja. Tein narujen päihin solmut ja nidoin ne kiinni. Oma nitojani oli melko pieni, eivätkä narut kiinnittyneet kovin kestävän oloisesti. Hyvä idea voisi olla pienet pyykkipojat, joihin narun kiinnittää. Toinen vaihtoehto voisi olla rei’ittimellä tehdyt reiät, joista narun pujottaa.


Meillä joulukalenteri pääsi roikkumaan eteisen naulakkoon, josta sen muistaa aamuisin unihiekat silmillä avata. Uteliaat viiksekkään eivät myöskään pääse tänne pääse rapistelemaan.
© Valmiiseen pöytään
Maira Gall