Käsityö, joka melkein ei valmistunut

Blogini kuvauksessa mainitaan hitaasti viimeisteltävät käsityöt. Olen horoskoopiltani oinas, ja menemättä sen yksityiskohtaisemmin astrologiaan totean, että täytän kyllä oinaille tyypillisen kyvyn innostua helposti. Innostukseni kuitenkin myös laantuu yhtä helposti, ja tämä ominaisuus näkyy myös käsitöiden kanssa. Aloitan monenlaista, mutta valmiiksi saamisessa saattaa kestää. Lähes kaikki kuitenkin valmistuu, ennemmin tai myöhemmin. Teen mielelläni käsitöitä, ja käsilläni onkin ollut yksi työ niin pitkään, että epäilin sen valmistumista monta kertaa. Mikä on käsityö, joka melkein ei valmistunut? Joka on aloitettu jo vuonna 2017, ja joka valmistui heti perään vuonna 2020?

Kyseessä on Happypotamus The Happy Hippo. Näin kyseisen hipon ensimmäisen kerran vuosia sitten, ja totesin sen olevan söpö. Kun kummipoikani 1-vuotissyntymäpäivä oli lähestymässä loppuvuodesta 2017, latasin ohjeen Ravelrystä. Matkustin kuitenkin juuri loka-marraskuussa Australiaan, ja totesin, että en ehdi saada työtä valmiiksi ennen marraskuista syntymäpäivää. Työ jäi siis hautumaan ajatuksen tasolle.

Elokuussa 2018 tilasin vihdoin langat ja puhkuin iloa; tästä tulee vielä mahtava hippo! Unohdin kuitenkin sen, että olen aikuisiällä vain neulonut, ja hippo valmistuu virkkaamalla. Edellinen kerta virkkuukoukun kanssa on ollut ehkä ala-asteella. Ensimmäiseen afrikankukkaan kului aikaa, samoin toiseen. Ja ehkä vielä kolmanteen, kunnes oivalsin mistä työssä on kyse. Pääsin kärryille, ja kukkia alkoi syntyä. Olen kuitenkin ilmeisesti keskimääräistä hitaampi virkkaaja, ja marraskuun syntymäpäivä läheni jälleen. Työstä oli valmiina ehkä reilu puolet, ja totesin ettei se vielä valmistukaan.

Muistelen vielä ajatelleeni, että voisin saada hipon valmiiksi jouluksi. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja kun deadline tuli ja meni, hautasin työn jälleen keskeneräisten koriin sohvan nurkkaan. (Puolisoni on kuittaillut tästä korista noin tuhat kertaa vuosien aikana!) Ilman tavoiteaikaa oli vaikeaa mahdotonta motivoida itsensä jatkamaan työtä vaikkapa heti joulun jälkeen, vaikka se jälkikäteen ajateltuna olisikin ollut järkevää.

 

Loka-marraskuussa 2019 tartuin taas innokkaasti käsityökoriin. Aloin kuitenkin arvioida lankojen riittävyyttä, ja totesin että ne eivät ehkä riitäkään, koska halusin hipon kukista keskenään samanlaisia. Langan merkki on Knit at Home, ja tilasin sen Adlibriksesta. Työn oltua tekeillä jo niin pitkään, että käyttämäni värit olivat jo poistuneet valikoimasta. Selvitin asiaa myös valmistajalta, josta selvisi, että kyseistä väriä ei enää valmisteta. Yritin armottomasti etsiä Facebookin lankaryhmistä oikeaa väriä, mutta kuten arvata saattaa, ei onni ollut matkassa, ja niin työ jäi taas kesken. Nyt sen valmiusaste oli kuitenkin jo kaulaan asti – enää puuttui pää.

Vihdoinkin päästään tähän vuoteen. Syyskuussa totesin, että ehkä nyt! Kaivoin langat esille, ja etsin kätköistä korvaavan sinisen. Olin skeptinen koko ajan, ja epäilin että syntymäpäivä menee tänäkin vuonna ohi. Työ kuitenkin eteni, ja eteni. Ja tänään hippo sai vihdoin korvat päähän ja keltaisen (2 vuotta sitten ostetun) rusetin kaulalleen!

Olo on kuin ultramaratonin jälkeen. Riemuitsen saavutuksesta, totean että ei enää koskaan, ja mietin että mitä sitten virkkaisin :) Toisaalta en tahdo virkata enää koskaan, ja toisaalta mietin että tekisinkö seuraavaksi maton. Matto vie kuitenkin vähintään 10 vuotta tällä tahdilla, eli taidan puolisoni iloksi tyytyä nopeammin valmistuviin neuletöihin. Hippo on kyllä äärettömän söpö, ja sen tekeminen kannatti, vaikka usko (ja langat) melkein loppuikin. Olen kuullut jonkun virkkaavan kokonaisen hipon viikonlopun aikana, mutta uskon sen olevan urbaani legenda :D

Hippo valmistui lähes h-hetkellä. Päivänsankarin 4. syntymäpäivää juhlitaan tulevana viikonloppuna. Tällaisen maratonin jälkeen aion varmistaa, että hippo on seuraavan 20 vuoden ajan jokaisella kyläilylläni ansaitsemallaan paikalla.

Itse tehty toppahame

Olen palelevainen ihminen, mutta tykkään kuitenkin retkeilystä ja ulkoilusta myös kylminä vuodenaikoina. Harva asia tyhjentää mielen yhtä hyvin kuin nuotion tuijottaminen. Toisaalta jokainen nuotiolla joskus istunut varmaankin tunnistaa tunteen liian kuumista polvista ja liian kylmästä takapuolesta.

Olenkin jo muutaman vuoden ajan harkinnut toppahameen ostamista. Toppahame on siis hame, joka on tehty joko untuva- tai vanutäytteellä, ja nimensä mukaisesti soveltuu talvisiin olosuhteisiin. Sen tarkoitus on lämmittää reisiä ulkoliikunnan aikana tai retkeillessä. Hameissa on pääasiassa kokopitkä vetoketju, jonka ansiosta hame on helppo pukea esimerkiksi ulkohousujen päälle.

Retkeilen syksyisin vain harvakseltaan, joten tarve ei ole ollut niin suuri, että olisin tahtonut laittaa rahaa vain yhteen vaatekappaleeseen. Hyvä hame maksaa kaupassa lähemmäs 100 euroa, ja vaikka olen käyttänyt takkiin, vaelluskenkiin, rinkkaan ja muihin varusteisiin silmää räpäyttämättä paljon enemmän rahaa, mutta hameen ostaminen on tuntunut turhamaiselta. Etsin hametta joskus myös käytettynä, mutta sopivaa kokoa ei tullut vastaan.



Sain ajatuksen kokeilla hameen tekemistä itse. Aluksi ajattelin että materiaaliksi sopisi kierrätyshengessä vanha makuupussi, mutta arvelin sitten kuitenkin käytetyn toppatakin löytyvän helpommin. Kuukausi sitten katselin jälleen nuotiota - pylly kylmänä. Kotimatkalla kurvasimme Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskukseen, josta löytyikin projektiin sopiva takki.

Otin hameen tekemisen vastaan haasteena ja mukavana kokeiluna. Jos lopputulos ei olisi hyvä, ei hukkaan mennyt rahasumma olisi liian suuri. Ostamani takki maksoi 8 euroa, ja helmaan käytetty puuvillanauha muutaman euron. Ompelukone ja langat löytyivät kaapista, eli koko projektin hinta oli noin 10 euroa. Löysin takin, jossa oli sopiva kuminauha helmassa, enkä siis tarvinnut vyötäröä varten lisäkuminauhaa.

Tarvitset:

Isokokoinen (kevyt) toppatakki
Leveää kanttinauhaa tulevan helman leveyden verran
(Hakanen)
(Kuminauhaa)
Ompelukone
Lankaa
Hyvät hermot!

Aloita valitsemalla kierrätyskeskuksesta, kirpputorilta, isän vaatekaapilta (tai kaupasta) takki, jonka helman kireys sopii omalle vyötäröllesi. Voit testata sopivuutta pukemalla takin ylösalaisin päällesi. Mikäli helmassa ei ole kiristystä, voit ommella siihen kuminauhan.

Mikäli takin helma, eli nykyinen hameen vyötärö ei ole sopiva: Mittaa kuminauhasta sopiva pätkä niin, että hame pysyy napakasti mutta puristamatta päälläsi. Muista huomioida, että jalassa on yleensä ennen hametta jo ulkoiluhousut. Neulaa kuminauha takin oikealle puolelle, ja ompele kiinni. Käännä sitten kuminauha takin nurjalle puolelle, ja ompele kuminauha piiloon.

Mittaa takista sopiva pituus. Helman on hyvä tulla noin polven korkeudelle. Merkitse sitten sopiva leikkauskohta nuppineuloilla tai kynällä piirtäen. Leikkaa takista yläosa pois. Leikkaa myös takin vetoketju poikki.

Kiinnitä kanttinauha takin oikealle puolelle ja ompele läheltä reunaa. Tarkista, että takin ulko- ja sisävuori osuvat samalle kohdalle. Ompele kanttinauha vetoketjun leikatun pään ympärille, jolloin vetoketjun vedin ei pääse irtoamaan.




Käännä sitten kanttinauha takin nurjalle puolelle, ja ompele noin sentin päästä reunasta.

Ompele tarvittaessa hakanen pitämään vetoketju kiinni. Omassa hameessani vetoketju tuntuu pysyvän hyvin kiinni, mutta ostin varmuuden vuoksi hakasen varastoon.



Hameessani on taskut, joiden vetoketju tulee alhaalta ylöspäin. Hametta on kuitenkin tarkoitus käyttää pääasiassa vain istuessa, jolloin vetoketju on oikeastaan juuri sopivasti, eikä vetoketjun vedin jää takin alle piiloon. Näin taskusta saa helposti esille teepussin tai nenäliinan. Lisäksi toki iso vetoketju suljetaan ylhäältä alaspäin, mutta tämäkään ei haittaa, vaan helmaa voi näppärästi esimerkiksi vessareissujen ajaksi. Hameen paino on noin 215 grammaa, eli saman verran kuin valmiin kaupasta ostetun hameen.

Odotan jo innolla seuraavaa nuotioretkeä!

Palmikkovillasukat 7 Veljestä langasta

Syömäpuikkojen sijaan olen viime aikoina ollut kiinni sukkapuikoissa. Syksy saa jäämään sohvalle paljon kesää useammin, ja tv - tai oikeastaan suoratoistopalvelu - on myös kovalla käytöllä, kun suosikkini Australian Masterchef pyörii taas. Pelkästä sohvalla makoilusta tulee kuitenkin vain huono omatunto, joten neulon usein samalla. Nyt puikoilta on valmistunut syksyn väreihin sopivat sukat.

Mainitsin käsilaukkuvillasukkien yhteydessä, että aloitin joulukuussa Novitan joulukalenterisukan, jossa pääsin hermojani ja taitojani piinaten vain itsenäisyyspäivään asti. Keskeytin työn huomattuani sen olevan liian monimutkainen. Jälkeenpäin voin myös todeta, että lopputulos ei myöskään olisi ollut ihan minun tyyliseni. Muiden sukista näytti tulevan kauniita, mutta neulotun työn purkaminen ei kuitenkaan poikkeuksellisesti jäänyt harmittamaan.

Puretusta työstä jäi kaksi kerällistä lankaa, ja koska väri kuitenkin miellytti paljon, otin uuden työn puikoille. Olin ajatellut neuloa Novitan Nappivarsi villasukat, mutta lopulta voiton vei kuitenkin (Novitan) saga-palmikko villasukat. Ohje oli helposti ymmärrettävä, ja mukana oleva ruutupiirros riittävän selkeä. En ole juuri neulonut palmikoita, joten työ eteni hiukan hitaasti. Kiilakavennuksiin päästessä työ sujui jo vaivattomasti, ja kärkikavennuksistakin tuli siistit. Kyllä näillä kelpaa pitää väriloistoa yllä talvellakin!

Käsilaukkuvillasukat

Otsikon perusteella moni varmasti ihmettelee, että mitkä ihmeen käsilaukkuvillasukat? Käsilaukkuvillasukat mahtuvat nimensä mukaisesti käsilaukkuun, ja sopivat periaatteessa käytettäväksi vaikka juhlamekon kanssa. Tällä ajatuksella lähdin liikkeelle, kun aloin kaivata siistejä, kyläilyyn sopivia villasukkia.

Pidän kotona villasukkia aina syyskuusta toukokuuhun. Kesä-elokuussa kotona onkin sitten hiostavan kuuma, kunnes on taas jäätävän kylmää ja tarve sukille. Kotisukat ovat siis kovalla käytöllä, ja venyvät, nukkaantuvat ja keräävät kaikki talouden kissankarvat. Niillä en kehtaa lähteä kyläilemään, ja villasukkatarve iskee välillä myös kyläillessä. Siispä puikoille päätyi siisti harmaa lanka, ja mallista tuli hyvin simppeli.

Lyhytvartiset villasukat

Koko: 38
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: koko 3½

Aloitus

Luo 48 silmukkaa ja jaa ne neljälle sukkapuikolle, 12 s kullekin. Kerroksen vaihtumiskohta on I ja IV puikon välissä. Neulo suljettuna neuleena joustinneuletta (2 o, 2 n) yhteensä 8 krs.

Kantalappu

Aloita kantalappu neulomalla I puikon s:t joustinneuleena IV puikolle (yhteensä 24 s). Jätä muut s:t odottamaan. Käännä työ ja aloita vahvennettu neule: 1. krs: (työn nurja puoli) nosta 1 s neulomatta (lanka jää nurjalle puolelle) ja neulo muut s:t nurin.

Käännä työ. 2. krs: (työn oikea puoli) *nosta 1 s neulomatta, lanka jää nurjalle puolelle, neulo 1 s oikein*, toista *–* kerros loppuun. Käännä työ. Toista 1.-2. krs:ia yhteensä 12 kertaa (yhteensä 24 krs). Neulo vielä yksi nurjan puolen kerros ja aloita kantapohjan kavennukset.

Kantapohjan kavennukset

Jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aiemmin. Neulo kantatilkussa oikean puolen kerrosta, kunnes jäljellä on 9 s. Tee ylivetokavennus (= nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli) ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 6 s nurin ja neulo 2 seuraavaa s:aa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo kunnes on jäljellä 8 s, tee ylivetokavennus. Jatka edelleen samalla tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keski ryhmän s:t pysyvät samana eli 8:nä. Kun sivu-s:t loppuvat, jaa kantalapun s:t 2 puikolle (4,4).

Poimi sitten vapaalle puikolle kantalapun vasemmasta reunasta 12 s + 1 s kantalapun ja II puikon välistä. Neulo poimitut s:t kiertäen (= takareunasta) oikein vasemman puoleisella kantapohjan puikolla. Neulo II ja III puikon s:t oikein. Poimi nyt kantalapun oikeasta reunasta 12 s + 1 s III puikon ja kantalapun välistä sillä puikolla, jolla on 4 s, neulo poimitut s:t kiertäen oikein ja kantalapun 4 s oikein.

Työssä on nyt 58 s. Jatka I ja IV puikoilla sileää ja II ja III puikoilla joustinneuletta.

Kiilakavennukset

Neulo I puikon lopussa 2 viimeistä s:aa oikein yhteen ja tee IV puikon alussa ylivetokavennus. Neulo 1 välikerros, tee kavennukset kuten edellä, neulo 2 välikerrosta, tee kavennuskerros, 3 välikerrosta ja niin edelleen. Lopeta kavennukset kun kaikilla puikoilla on jäljellä 12 s. Jatka kaikilla puikoilla sileää neuletta, kunnes pikkuvarvas peittyy. Aloita sitten kärkikavennukset.

Kärkikavennukset

Neulo jokaisen puikon keskellä ja lopussa 2 s oikein yhteen = 40 s. Neulo 4 välikerrosta ja toista kavennukset jokaisen puikon keskellä ja lopussa = 32 s. Neulo 3 välikerrosta ja toista kavennukset = 24 s. Jokaisen kavennuskerroksen välistä vähenee aina 1 välikerros.

Jatka kavennuksia, kunnes työssä on 8 s. Katkaise lanka, vedä se silmukoiden läpi ja päättele hyvin.

Olen aloittanut oman neulomisurani villasukista, niin kuin varmasti moni muukin perusopetuksen tekstiilityötunnit läpi käynyt. Meni vuosia ennen kuin tartuin muihin töihin, ja toissa vuonna puikoilta valmistuikin vauvalle peitto, paita ja haalari. Viime vuonna valmistuivat vain pinkit pöllövillasukat (ohjeita löytyy googlaamalla monta, mielestäni paras on täällä) ja nämä käsilaukkusukat. Pöllövillasukat päätyivät heti käyttöön, eikä niistä valitettavasti ole kuvaa.

Käsitöiden kanssa ei kuitenkaan aina mene niin kuin Strömsössä. Aloitin joulukuun alussa Novitan villasukkajoulukalenterin. Pääsin luukkuun 6, kunnes totesin, että taidot eivät riitä, malli ei miellytä ja hermot eivät kestä. Oman pieleen menneen työn purkaminen on kamalan vaivalloista, koska samalla pitää niellä pettymys omien taitojen riittämättömyydestä. Vielä minä nämä kuitenkin puran, ja langasta taitaa tulla Nappivarsisukat. Novitan ohjeella nekin. Perästä kuuluu siis, ehkä.

Kynttilän valaminen kierrätysmateriaaleista

Kynttilöiden valaminen on hauskaa, luovaa ja yllättävää touhua. Valmis lopputulos on joka kerralla hiukan eri värinen, ja tuoksuakin pystyy muuntelemaan valitsemalla tuoksukynttilöitä. Valkoisia kynttilöitä käyttäessä väristä tulee toki aina valkoinen, mutta muuten kynttilään saa väriä valmiilla kynttiläväreillä tai käyttämällä värillisiä kynttilöitä. Valmis kynttilä on oiva lahja esimerkiksi pikkujouluna, ja voithan kääräistä pakettiin vaikkapa pientä makeaa fudgen tai piparkakkujen muodossa. 

Kynttilät voi valaa valmiita kynttilöitä hyödyntäen, tai ostamalla kaupasta valmiit tarvikkeet. Valmista kynttilämassaa myydään esimerkiksi Sinellissä, 8,60€/kilo. Kynttilöihin tarvitset myös sydänlankaa, jota myydään myös askartelukaupoissa.

Itse olen valanut kynttilöitä molemmilla tavoilla, eli sekä kierrätysmateriaaleista että valmiista seoksesta. Lopputulos on molemmilla tavoilla yhtä hyvä. Katkenneita kruunukynttilöitä ja hankalasti valuneita pöytäkynttilöitä löytyy lähes jokaisen kaapeista. Itse kierrätän loppuun palaneet kynttilät keräämällä ne pussiin kynttiläkauden aikana, ja käytän niitä valamiseen myöhemmin. Viime vuonna etsin kynttilöitä myös Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta, ja löysinkin niitä todella edullisesti. Kannattaa siis tarkistaa kauppojen ale- ja poistohyllyt, kierrätyskeskukset ja kirpputorit sekä kokemukseni mukaan myös vanhempien lipaston laatikot :)

Kierrätyskeskukset ja kirpputorit kannattaa käydä läpi myös valuastioita etsiessä. Kynttilän voi valaa astiaan, jossa kynttilä poltetaan, tai käyttää valuastiaa. Kertakäyttöiseksi valuastiaksi sopii esimerkiksi puolikas huolellisesti pesty maitotölkki, tai vaikkapa lasten vanukaspurkki. Kaikki valuastiat tulee pestä huolellisesti, eikä niihin saa jäädä vettä. Vesi aiheuttaa kuplia, jotka poksuvat kynttilää polttaessa.

Valuastiaa valitessa kannattaa huomioida, että nykytiedon mukaan astian suuaukko ei saisi olla astiaa pienempi. Näin ollen esimerkiksi Piltti-purkki on huono, sillä ilma ei pääse kiertämään siellä tarpeeksi, ja syntyy riski tulipalolle. Itse olen valanut kynttilöitä monesti kauniisiin vanhoihin kahvikuppeihin, joita löytää kierrätettynä jopa alle eurolla. Kahvikuppia valitessa kannattaa kaikkein ohuimmasta posliinista valmistetut kupit jättää hyllylle, sillä myöskään ne eivät välttämättä kestä kynttilän lämpöä.

Kynttilän valaminen

Vanhoja kynttilöitä tai valmista kynttiläseosta
Sydänlankaa
Kattila
Tyhjä, huolellisesti pesty etiketitön säilyketölkki
Sekoitustikku
Valuastiat
Sukkapuikkoja tai syömäpuikot

Rouhi kynttilät hienoksi ja poista massan seasta mahdolliset roskat ja sydänlangan pätkät. Solmi sydänlanka sukka- tai syömäpuikon ympärille ja mittaa sitten valuastialle sopiva pituus.

Kaada kynttilärouhe säilyketölkkiin ja laita tölkki kattilaan, jossa on muutama sentti vettä. Kuumenna vesi lähes kiehuvaksi ja anna poreilla miedolla lämmöllä. Steariini saattaa syttyä palamaan kuumentuessaan liikaa, joten älä kuumenna seosta liian lämpimäksi, äläkä koskaan jätä seosta valvomatta.

Uita sydänlangan pää steariiniin, ja kiinnitä se sitten valuastian pohjalle. Tarvittaessa lisää sulaa steariinia kiinnityskohtaan sekoitustikun avulla. Kun kiinnityskohta on jähmettynyt ja sulatettava steariini täysin sulaa, kaada se varovaisuutta noudattaen valuastiaan. Huomioi, että säilyketölkki on kuuma, joten käytä patalappua tai -kinnasta.

Kopauta astia kevyesti pöytään ja asettele sydänlanka suoraan. Jätä kynttilä jäähtymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Jähmettyvä steariini imeytyy hiukan sydänlankaan ja kynttilä painuu kuopalle. Sulata seuraavana päivänä pieni määrä steariinia ja täytä jäähtymisen seurauksena syntynyt kuoppa.

Irrota sydänlanka puikosta kynttilän jähmetyttyä kuopan täyttämisen jälkeen. Leikkaa lanka oikean mittaiseksi, ja nauti kauniista lopputuloksesta.

Lue myös:

Fudge

Kalkkimaalilla maalaaminen

Äänestä blogia Kotilieden ruokablogeihin

Blogi täyttää ensi kuussa jo yhden vuoden. Kuten pienten lasten elämässä ensimmäisenä vuotena, myös blogissa kehitys on ollut huimaa. Ensimmäiset loka-marraskuun pimeydessä otetut kuvat ovat monin paikoin kammottavia, ja tekstin asetukset hukassa. Järjestelmäkamera oli alussa täysin vieras kapistus, ja aukkoluvut tai ISO-arvot täysin mystisiä. Useiden muksahduksien jälkeen oma tyyli on kuitenkin hiljalleen alkanut löytyä, ja uskalsin asettaa blogin ehdolle, kun Kotiliesi ilmoitti etsivänsä uusia ruokablogeja. Uskallus kannatti, sillä blogi pääsi finaaliin.

Jos tahdot olla tukemassa blogin - vielä paikoin haparoivia - askelia, käy antamassa äänesi. Äänestysaikaa on noin viikko, eli viimeinen päivä on ensi viikon perjantai. Kuten vaalipäivien perinteisiin kuuluu, voit palkita itsesi äänestyskahveilla ja herkutella äänestyksen jälkeen vaikkapa croissanteilla!

Blogia pääset äänestämään tästä

Alla muutamia tekstejä, joista täysin uudet vierailijat löytävät kattavimmin aiheet, joista kirjoitan.

FODMAP-ruokavalio

Paahdettu mysli

Neulottu peitto vauvalle

Maapähkinäwokki

Täytetyt tomaatit

Hävikistä herkuksi

Berliinin matka

Kalkkimaalilla maalaaminen

Olen käsityöihmisenä kohtalaisen idearikas ja innostun helposti, mutta olen myös malttamaton. Saan hyviä ja "hyviä" ideoita, joiden toteutusvaiheen aikana iskee yleensä epätoivo. Toissa kesänä maalasin parvekkeella hyllyyn kolmatta maalikerrosta ja pohdin, että en enää koskaan maalaa kerrostalossa mitään. Puolitoista vuotta myöhemmin löysin itseni kuitenkin jälleen pensseli kourassa ja kädet maalitahroissa.

Tein alkuvuodesta kaksi muutosta vaativaa kirppislöytöä. Toinen oli jakkara pöydän alle, ja toinen pieni pöytä kotiteatterin vahvistimen alle. Molemmat olivat muuten hyviä tarkoitukseensa, mutta väri ei miellyttänyt. Muistin lukeneeni aiemmin kalkkimaalista, ja sen ominaisuuksiin tutustuttuani totesin sen soveltuvan tällaiseen projektiin. Päädyin suorittamaan ensikokeilun maalammalla tasot vessassa, suojassa kissoilta. En harrasta joogaa, mutta maalatessa toivoin harrastavani. Pieni vessa ei ole kaikista optimaalisin maalauspaikka!

Alkuvuoden testiprojekti herätti innon maalaamiselle, ja huhti-toukokuusa aloitin hiukan isomman projektin, jonka vihdoin sain toissa viikonloppuna valmiiksi. Kyseessä olivat tori.fi:stä ostetut tikkaat, joiden väri oli oranssinpunainen. Värin muuttaminen oranssista valkoiseen ei ollut mikään pieni homma, vaan vaati kolme kerrosta maalia ja neljännenkin olisi voinut sutia, jos vain olisin vielä jaksanut. Viimeistelin maalin vielä levittämällä sen suojaksi kerroksen vahaa.

Projektia hidasti viileä ja sateinen sää, sillä tällä kerralla maalasin parvekkeella. Tahdoin antaa maalin kuivua hyvin, ja toisaalta maalaaminen oli myös niin työlästä, että rannekin kaipasi lepoa. Kylmä kevät antoi onneksi hiukan armoa, eikä tikkaiden valmistumisella ollut kiire.

Maaliksi valikoitui Kalustekalkkimaali Chalk Paint valkoisena. Hintaa 0,9 litran purkilla oli noin 35 euroa, ja purkista kului reilu puolet. Kalkkimaalin etuihin kuuluu, että se on hajutonta ja kuivuu nopeasti. Vesiliukoisena maali on näppärää, kun se ei vaadi pensselien (tai käsien) puhdistamista tärpätillä.

Suosittelen kalkkimaalia etenkin kun kaivataan nopeaa kuivumista ja hajuttomuutta. Migreeniin taipuvaisena en pidä kovin haisevista maaleista. Maalasin esimerkiksi kahden välipuun alla olevat metallitangot pienoismallimaalilla. Aikaa tähän kului noin 10 minuuttia, mutta päänsärky kestikin sitten loppupäivän. 

Tikkaista tuli parvekkeelle hylly kukille. Hyllymateriaali löytyi Kierrätyskeskuksesta, ja maksoi yhden euron. Kapea rima on Bauhausista, ja maksoi muistaakseni muutaman euron. Purin ostamani hyllyt laudoiksi ja hioin laudat kevyesti, sillä niissä oli lakka pinnassa ja tahdoin vältellä keltaisuutta. Tämän jälkeen mittasin ja sahasin laudoista tikkaisiin sopivat hyllyt, maalasin osat ja kokosin hyllyt ruuveilla.

Valmis lopputulos:

Merinovillahaalari vauvalle

Palataanpa hetkessä taaksepäin, eli jouluun. Tänä vuonna poikkeuksellisesti neuloin yhden joululahjan. Lahjan saaja oli onneksi pienikokoinen, eli sama vauva jolle syksyllä tein peiton ja villapaidan. Nyt tein hänelle merinovillaisen haalarin. Haalari on loose fit – malia ja koko 62/68, eli vielä hiukan iso.

Lankana työssä käytin Drops Merino extra fine –lankaa sävyssä 04, keskiharmaa. Tämänkin langan ostin netistä tiedostaen väri-riskin. Ohje löytyi Garnstudiosta, nimellä Little Blue Dream. Lanka oli kivaa ja sitä käsitellessä haaveilin oman kokoisesta kotihaalarista. Saattaisi kyllä mennä muutama vuosi kuukausi neuloessa. Ehkä tyydyn kylmäkätisenä ranteenlämmittimiin tai vastaavaan nopeaan projektiin.

Kavennukset sujuivat tällä kertaa hiukan joutuisammin, kun ehdin syksyllä niitä jo harjoitella. Päättelyt veivät kyllä hurjasti aikaa, koska aukkoja ja vaiheita oli monta. Muokkasin ohjetta vähän ja tein hupun yläosaan muutamalla kierroksella kavennuksia, jotta siitä ei tule ihan neliskulmainen. Käytössä varmaankin huomaa onko eroa vai ei.

Hupusta ei juuri netistä löytynyt kuvia takaa, joten tässä edes yksi.

Vauva-kokoisen haalarin ei kuvittelisi olevan suuritöinen, mutta yllättävän kauan tähän kuitenkin upposi. Paksuhkon langan ja isojen puikkojen ansiosta työ eteni vauhdikkaasti, mutta sain työn valmiiksi vasta juuri ennen lahjojen jakoa. Onneksi lahjan saaja itse nukkui, eikä ehkä vielä ymmärrä onko lahja paketoitu vai ei :) Täytynee aloittaa ensi joulun lahjojen suunnittelu jo nyt, koska hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty!

Vauvan raglanpaita

Vauvan peiton jälkeen puikoille pääsi vauvan raglanpusero. Päädyin valitsemaan Dropsin McDreamy-paidan nähtyäni sen ohjeen. Mallikuvan vauvan söpön tuimalla ilmeellä saattoi myös olla jotain tekemistä päätöksen kanssa. Tein paidan talvivauvalle pienimmässä koossa, eli 56/62. Garnstudion DROPS BABY MERINO -langan menekki oli noin 100 grammaa, vaikka ohje sanoikin 150 grammaa.

Tilasin tähänkin työhön langat Adlibriksesta. Otin värin kanssa ehkä pienen riskin, koska värisävyt eivät tietenkään tietokoneen ruudulla näytä ihan samalta kuin luonnossa. Värisävyksi valitsin sähkönsinisen (33). Värisävy vastasi mielestäni hyvin toivettani puhtaan sinisestä. Lanka on 100% merinovillaa ja se tuntui neuloessa ihanan pehmeältä. Tekisi mieli tehdä itselle kokohaalari samasta langasta. Siinä työssä saattaisi kyllä muutama hetki vierähtää.

Napit ostin kesälomareissulla vaasalaisesta nappikaupasta. En päätynyt ohjeen mukaisiin puunappeihin, koska ajattelin paidan pesun olevan varmempaa muovisilla napeilla.

Garnstudion ohje oli selkeä. Sivuston ohjevideoista oli paljon apua, mutta loppuvaiheessa vastaan tuli kuitenkin ongelman kavennusten kanssa. Googlettaminen ei heti auttanut, mutta löysin Sweet things -blogin, jonka kirjoittaja Annika oli kesäkuussa kirjoittanut paidasta. Ajattelin, että paidan teosta on sen verran vähän aikaa, että saattaisin saada apua. Annika onneksi vastasi sähköpostiini ja parin viestin avulla pääsin paidan kanssa loppuun asti. Iso kiitos!

Paidan käyttäjää odotellessa :)

Neulottu peitto vauvalle

Sain lokakuun alkupuolella valmiiksi syksyn aikana puikoilla olleet neulomukset. Tällä kertaa neuloin lahjaa, jonka saaja ei ole vielä syntynyt. Sain keväällä tietää, että lähipiiriin on syntymässä vauva. Ajattelin ilahduttaa tulevia vanhempia, koska välillä on kivaa neuloa muutakin kuin villasukkia. Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä vauvalle peitto isoäidinneliöistä virkkaamalla. Lainasin kirjastosta parikin kirjaa ja vastassa olisikin suunnaton valinnanvaikeus. Erilaisia malleja on lukemattomia ja kun siihen yhdistää vielä väriyhdistelmien valinnanvaikeuden niin tulin siihen tulokseen, että on pakko yksinkertaistaa hiukan.

Muutin ajatusta virkkaamisesta kudontaan ja päädyin tutkimaan ilmaisia neuleohjeita netistä. Löysin parikin kiinnostavaa vaihtoehtoa ja niistä suosikeiksi nousivat Novitan vauvanpeitto ja Koukuttamon Nuppu-vauvanpeitto. Näistä kahdesta silmää miellytti kuitenkin enemmän tuo Nuppu. Vaihdoin langaksi Novitan Nalle-langan sen helpon saatavuuden takia. Täytyykin mainita, että Adlibris-verkkokaupassa on yllättävän hyvä valikoima lankoja. Tilasin sieltä langat tähän ja neulottuun vauvan paitaan. Värivalikoima oli todella kattava ja hinnat edullisia. Toimitus on ilmainen yli 9,90€ ostoksille.

Lankaa vaihtaessa kannattaa huomioida, että lopputulos on lähimpänä mallineuletta ja ohjetta, kun korvaavan langan koostumus, tiheys ja puikkokoko sekä tuntu ovat mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Nalle-langan neuletiheys ei ollut ihan sama kuin ohjeen langassa ja lanka on hiukan karheampaa. Tästä syystä langanmenekki oli noin 150g, eli puolitoista kerää. Väriksi valitsin harmaan (043 kivi).

Työ oli helppo tehdä, kun sen kanssa pääsi alkuun. Alussa ohje tuotti päänvaivaa, kun valitsin käyttöön pitkät puikot pyöräpuikkojen sijaan. Näin ollen helmineule ei muodostu ihan samalla tavalla kuin pyöröpuikoille tehdessä. Hetken pohdinnan jälkeen pääsin kuitenkin oikeille jäljille. Oikeasta ja nurjasta silmukasta koostuva työ oli mukava ajanviete tv-ohjelmia katsellessa. Välillä kyllä tuntui, ettei työ valmistu koskaan, mutta ehdin kuitenkin saada sen valmiiksi ennen vauvan syntymää :)

Valmiin peiton pesin kevyesti käsin hyvin miedolla pesuaineen ja huuhteluaineen seoksella. Kuivasin peiton tasona ja neulasin vielä muutamaksi päiväksi suoristumaan.