sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Parvekeviljely heinäkuussa

Parvekeviljelyn paras vaihe, eli satokausi on vihdoin alkanut. Kasvit tuottavat hyvin satoa, ja lisää on onneksi odotettavissa. Vaikka kesä onkin ollut melko viileä, on sillä ollut myös yksi hyvä seuraus; kirvoja ei nimittäin ole tänä vuonna ollut riesaksi asti. Viime vuonna kirvojen mukana meni ainakin yksi minttu sekä loppukesästä lehtikaali. Ekosysteemin kannalta kirvat ovat varmasti tärkeitä, mutta henkilökohtaisesti en ole niitä parvekkeella kaivannut.


lehtikaali
Lehtikaali on kiitollinen kasvatettava; satoa tulee runsaasti pitkälle syksyyn, pienessäkin tilassa

kesäkurpitsa

kesäkurpitsa
Olen päässyt tämän kuun aikana toimimaan Amorina. Kukkivasta kesäkurpitsasta tulee satoa, kun "poikakukka" eli emi, ja "tyttökukka" eli hede, pölyttyvät. Ohutvartinen kukka (vasemmalla) on poikakukka ja alempi tyttökukka. Tavallisesti hyönteiset hoitavat pölytyksen, mutta lasitetun parvekkeen vuoksi olen edesauttanut pölytystä siirtämällä poikakukasta siitepölyä puhtaalla topsipuikolla. Hauskoja juttuja aamulla ennen töihin lähtöä! :)

Tein raparperille, sitruunamelissalle ja persiljalle toukokuussa ”juurihoitoa”, eli vaihdoin mullat ja lisäsin ravinteita. Raparperi lähtikin sen jälkeen hyvään kasvuun, toisin kuin kaksi muuta. Persilja onkin vain kaksivuotinen, mutta en enää keväällä muistanut oliko se viime vai toissavuodelta :) Sitruunamelissa on monivuotinen, mutta todennäköisesti talvetin sen väärin ja kasvi ei toennut talven kuivumisesta.

raparperi
Parveke on pieni, mutta onneksi kivoja yksityiskohtia mahtuu mukaan
minttu

Loppujen lopuksi siemenestä idätetyistä kasveista sain kasvamaan seuraavat: tomaatti, paprika, kesäkurpitsa, persilja ja lehtipersilja, lehtikaali, basilika ja sitruunabasilika sekä sitruunamelissa. Ruohosipuli ei tänä vuonna menestynyt. Mikähän siinä on, että avomaalla se leviää ja menestyy, mutta esikasvatettuna ei? Ostin sitten kaupasta (vihannesosastolta) ruohosipulin ja mintun, ja molemmat voivat hyvin.

Kesäkukiksi ostin suunnitelman mukaisesti samettikukkaa. Lisäksi ostin heräteostoksena tähtisilmän. Kukan myyntilause helppohoitoisuudesta ja auringossa viihtymisestä sai minut uskomaan viherpeukalooni. Tällä kerralla peukalo oli vähän keskellä kämmentä, ja kasvi pääsi paremmille biojätemaille.





En tiedä mikä kasvi yllä oleva on, mutta se on menestynyt hyvin :) Ostin sen Tokmannin puutarhapihalta, ja muistaakseni sen myyntinimikkeenä oli vain parvekemix. Kauniilta se ainakin näyttää, ja pysyy kukassa kun muistaa nyppiä kuihtuneet kukat välillä. Ruukku on viime vuoden Bauhaus-ostos, ja olen siihen edelleen tyytyväinen. Ruukkuja on kolme, ja ne saa limittäin päällekkäin. Näin ollen pieneen tilaan mahtuu useita kasveja. Tänä vuonna käytössä on vain kaksi kerrosta, ja alatasolla viihtyvät hyvin basilika ja sitruunabasilika.

Parvekkeella kasvatus onnistuu siis yhteen vedettynä melkoisen hyvin. Satoa tulee, eikä taudit ole tänä vuonna iskeneet. Koputan puuta. Toivottavasti onni on myötä jatkossakin, ja voin elokuussa tulla esittelemään punaisena kypsyviä tomaatteja ja paprikoita.

kirsikkatomaatti

paprika

Heinäkuussa:

  • Nauti sadosta
  • Säilö satoa, jos et ehdi käyttää kaikkea
  • Nypi kuivat kukat
  • Tue tarvittaessa isojen kasvien varret
  • Huolehdi pölyttävien kasvien pölytyksestä
  • Huolehdi riittävästä kastelusta
  • Lisää kasteluveteen noin kerran viikossa kastelulannoitetta

Parvekeviljelyn touko-kesäkuu täällä, huhtikuu täällä ja maaliskuu täällä.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Terveellisemmät kananugetit

Kananugetit sisältävät tyypillisesti melkoisen määrän kaikkea epäterveellistä rasvasta suolaan. Nugettien tekeminen itse on kuitenkin vaivatonta, ja vaatii aikaa vain suunnilleen sen verran, mitä uunilla kestää kuumenemisessa. Laskin huvikseni muutamien valmiiden nugettien aineosalistaa, ja esimerkiksi Pirkan nugeteissa on 13 ainesosaa, Kariniemellä noin 10 ja Mäkkärillä 20. Raaka-aineita näihin itse tehtyihin tulee vain 5 + mausteet. Maku on myös huimasti parempi! Tai en kyllä uskalla luvata, koska en ole kaupan nugetteja koskaan syönyt, enkä edes Mäkkärin. Sanotaan siis, että maku on erinomainen!


Kuorrute näihin syntyy maissihiutaleista, eli tuttavallisemmin cornflakeista. Huomaa, että ostat makeuttamattomia, perinteisiä hiutaleita. Sokerihuurretuista saattaisi tulla vinkeä lopputulos, mutta en silti kehota kokeilemaan. Toinen hyvä kuorrutevaihtoehto on nachot. Molemmissa rakenne pysyy rapsakkana, enkä osaa sanoa kumpi olisi ehdoton suosikkini. Useammin teen kuitenkin maissihiutaleista, sillä niitä on kaapissa vain tätä käyttöä varten :) Olen käyttänyt gluteenittomia maissihiutaleita, jolloin ohje on FODMAP-sopiva.

Kermaviilikastikkeessa on limeä, mustapippuria, valkopippuria ja suolaa

Maissikuorrutettu broileri

kolmelle

3 – 4 broilerin fileepihviä
1 kananmuna
3 dl maissihiutaleita tai nachoja
1 rkl öljyä
½ tl suolaa
mausteet

Kuivaa broilerin fileet ja pilko 2 - 3 palaan. Riko kananmuna kulhoon ja vatkaa kevyesti haarukalla. 

Murskaa maissihiutaleet huhmareella tai muovipussissa kaulimella. Lisää maissilastuihin öljy ja suola, sekä makusi mukaan mausteita. Hyviä vaihtoehtoja ovat ripaus chiliä, savupaprika ja mustapippuri. Sekoita maissiseos hyvin.

Kastele broilerin fileet ensin kananmunassa ja sen jälkeen maissihiutaleissa. Nosta leivinpaperin päälle uunipellille, ja kypsennä uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia.



Ihastuin maissikuorrutteeseen niin paljon, että kehittelin sille toisenkin käyttökohteen. Kalaa tulisi ohjeiden mukaan syödä muutaman kerran viikossa, mutta tuore kala on melko tyyristä ja pakastekala on, noh, pakastekalaa. Annoin pakasteseille kuitenkin mahdollisuuden, ja kuorrutin sen samalla maissiseoksella. Lopputulos oli hyvä ja siis kokeilemisen arvoinen. Tässä tapauksessa en ole pyöritellyt kalapaloja kananmunassa, koska pakastekalasta irtoaa nestettä. Muutoin ohje noudattaa samaa kaavaa.

Maissikuorrutettu seiti

kahdelle

300 g pakasteseitiä
1½-2 dl maissilastuja
1 rkl öljyä
½ tl suolaa
mustapippuria
valkopippuria

Sulata kalaa jääkaapissa yön yli, tai vähintään 8 tuntia.

Kuivaa kalapalat talouspaperilla ja lado uunivuokaan. Rouhi pinnalle musta- ja valkopippuria.

Riko maissilastut ja sekoita joukkoon öljy, suola ja muut mausteet. Levitä kuorrute kalan päälle ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Pizzataikina kahdella tavalla

Olen kokeillut yön yli jääkaapissa kohoavasta taikinasta tehtyjä sämpylöitä, huoneenlämmössä kohoavaa pataleipää, ja tällä kerralla yönsä jääkaapissa vietti pizzataikina. Näitä kaikkia kolmea yhdistää melko vähäinen määrä hiivaa ja pitkä kohotusaika.

Tein pizzataikinan jääkaappiin viikko sitten sunnuntaina, ajatuksenani paistaa maanantaina töiden jälkeen pizzaa. Pizzamaanantai hakkaa muuten pizzaperjantain 6 – 0; onko parempaa kuin väsyttävän ja vähän masentavan maanantai työpäivän jälkeen syödä pizzaa? Ehkä suklaan syöminen, mutta se onkin jo eri juttu.

yön yli pizza

Taikinaa maanantaina käsitellessäni pohdin, että tokkopa pizzasta tulee sen parempaa kuin tavallisesti tekemästäni taikinasta (sen ohje myös alla). Kun pizza tuli uunista ja löysi tiensä vatsaani, pyörsin puheeni; aivan törkeän hyvää! Toisaalta, jos taikinaan tulee puoli desiä öljyä, voiko se ollakaan pahaa?

Ohjeesta kaikki kunnia menee Isyyspakkaus-blogiin. Kopioin reseptin suoraan, eikä se kyllä muutoksia kaipaa. Käytin tavallisia vehnäjauhoja, ja lopputulos oli mielestäni niillä varsin onnistunut.


Yön yli pizzataikina


2 dl vettä
12,5 g tuorehiivaa (¼ pakettia)
1 tl suolaa
noin 4 dl vehnäjauhoja
½ dl oliiviöljyä

Mittaa kädenlämpöinen vesi kulhoon, murenna hiiva veteen ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää suola ja vehnäjauhot vähitellen sekoittaen taikinaa samalla. Taikina saa jäädä löysäksi.

Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, jotta siihen muodostuu hyvä sitko. Lisää lopuksi oliiviöljy ja jatka vaivaamista pari minuuttia. Peitä taikinakulho ja aseta se jääkaappiin yöksi.

Seuraavana päivänä jaa taikina kahtia, muotoile taikinasta kaksi palloa ja painele pallot käsin leivinpaperin päälle ohuiksi pizzapohjiksi. Esipaista pohjia ilman täytteitä noin viisi minuuttia. Huomaa, että pohja ei saa ruskettua, jotta siitä ei tule kuivaa, kun se paistetaan toisen kerran.

Täytä pizza haluamillasi täytteillä. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes sen reunat alkavat ruskettua ja juusto on sulanut.



Jos akuutti pizzahimo iskee, eikä ole aikaa odotella yön yli, on durumvehnäjauhoista tehty pizza ratkaisu. Durumjauhon sitkopitoisuus on tavallista vehnäjauhoa alhaisempi, jolloin taikinasta ei tule joka suuntaan vallattomasti venyvää, vaan sen käsittely on helppoa. Pohjasta tulee myös rapea, eikä pullavan pehmeä, siispä pizzapohja minun makuuni. Durumjauho on hiukan vehnäjauhoa kalliimpaa, mutta ei onneksi merkittävästi. Suosittelen jauhon kokeilemista, ja samalla voikin vaikka harjoitella pastataikinan tekoa. Jauho sopii nimittäin myös siihen. Ohje on Myllyn Parhaan.

Durumjauhopizza


1½ dl vettä
15 g hiivaa (⅓ pakettia)
½ tl suolaa
2 rkl öljyä
noin 3 dl durumvehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja durumvehnäjauhot. Alusta pizzataikina tasaiseksi ja anna sen kohota kaksinkertaiseksi eli noin 30–40 minuuttia.

Kauli pizzataikinasta yksi iso uunipellillinen tai 2 pienempää pizzapohjaa. Lisää haluamasi täytteet ja paista 250-asteisen uunin keskitasolla kypsäksi 12–15 minuuttia.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Pikkusuolainen iltapala, eli bruschetta

Perjantaina ihaninta on työviikon jälkeen linnoittautua sohvalle leffan tai sarjojen seuraan. Terveellisen iltapalan voi korvata jollakin vähemmän ankealla, koska vaihtelu virkistää ja onhan sentään perjantai. Voisin syödä sipsiä ja karkkia vaikka koko viikonlopun ajan, mutta joskus on kiva nähdä vähän vaivaa. Bruschetta on ihanaa, eikä vaadi tuntien hikoilua keittiössä. Alle vartissa valmistuu siis herkku, jonka kanssa Netflix sopii yhteen kuin aurinko ja kesä.


Vähemmän on yleensä enemmän, ja bruschetta muodostuukin yksinkertaisimmillaan leivästä, öljystä, tomaatista ja mozzarellasta. Suosikki leipäni on Lidlin siemenpatonki, jonka hinta on suurin piirtein 0,70€. Öljynä tykkään käyttää oliiviöljyä, ja tomaateista valitsen yleensä kirsikkatomaatit. Mozzarellan suhteen en ole ollut kovinkaan valikoiva.


Bruschetta


patonkia
oliiviöljyä
tomaatteja
mozzarellaa
suolaa
mustapippuria

Leikkaa patonki viistosti ohuiksi viipaleiksi (näin saat täytteille enemmän pinta-alaa). Valuta viipaleiden päälle hiukan oliiviöljyä, ja paista 150-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Kuutioi sillä välin tomaatit, ja revi tai viipaloi mozzarella paloiksi.

Levitä tomaatit ja mozzarella esipaistettujen patonkien päälle. Mausta suolalla ja ripauksella mustapippuria. Paista noin 5 - 8 minuuttia. Halutessasi voit tiputella päälle oliiviöljyä.



Nautinnollista perjantaita!


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Espoon Konttitori

Suosikki kirpputorini kesäisin on Konttitori Vermon raviradan parkkipaikalla Espoossa. Kirpputori järjestetään lähes jokaisena sunnuntaina noin toukokuun puolivälistä syyskuun loppupuolelle. Myyntiä varten saa kaksi parkkiruutua, mutta pöytä pitää tuoda itse. Myydä voi hyvin myös vaikkapa viltin päältä, tai peräkontista/-kärrystä.

peräkonttikirppis
Myyntiaika on kello 10 - 14, ja hyvällä säällä kaikki ruudut ovat täynnä myyjiä, eli paikalla on yli 200 myyjää. Ostettavaa riittää siis koko myyntiajaksi. Paikkamaksu on 25 euroa - huomattavasti edullisempi siis kuin pääkaupunkiseudun kirpputoripöytien viikkovuokrat. Lisätietoja löytyy muun muassa Vermo Areenan sivuilta.

Olen ollut myymässä kolmesti, ja ostamassa usein. Myyjän näkökulmasta myynti on helppoa ja hyvää. Itsepalvelukirpputoriin verrattuna vaiva on pienempi, kun tuotteita ei tarvitse hinnoitella etukäteen, eikä myynti sido koko viikon aikataulua. Riittää kun siistii myytävät tuotteet, pakkaa laatikkoihin ja myy 4-5 tuntia. Voitto on itselläni ollut pääasiassa myös suurempi kuin itsepalvelukirppiksillä.

Myyntipaikkoja aletaan jakaa kello 9, mutta olen ollut aina jonottomassa kahdeksasta alkaen, ja jono on lähtenyt liikkeelle jo ennen puoli yhdeksää. Paikalla kannattaa siis olla hyvissä ajoin. Mukaan kannattaa myös varata tarpeeksi iso käteiskassa myynnin sujuvoittamiseksi, ja ostajista moni kysyy muovikassia, etenkin isoille ostoksille, joten niitä voi halutessaan varata mukaan. Aurinko paahtaa parkkialueelle koko päivän ajan, joten suosittelen pään suojaamista sekä aurinkorasvaa.

konttitori
Ostajalle tästä kirpputorista erinomaisen tekee aidot myyjät. En etsi kirpputoreilta antiikkia kalliilla, en ole kiinnostunut maksamaan Muumimukista 80 euroa, tai keräile intohimoisesti Kalevala Koruja ja 70-luvun Apu-lehtiä. Näidenkin myyjiä kirpputorilla on, mutta suurin osa myyjistä myy kuitenkin itseltään käytöstä poistunutta, tavallista tavaraa. Olen löytänyt vaatteita, kirjoja, sisustusjuttuja ja käyttöesineitä. Käytännössä siis kaikkea mitä myytävänä on :) Lisäksi lastenvaatteita ja -tarvikkeita on luonnollisesti paljon tarjolla. Hinnatkin ovat mielestäni pääasiassa maltillisia. Kokonaisuutena siis erittäin kiva paikka etsiä ja löytää uusia aarteita :)


Päivitetty heinäkuussa 2021: Konttitorin järjestäjänä oli aikaisemmin Merimieskirkko, mutta kesällä 2021 toiminnasta siirtyi vastaamaan Vermo Areena.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Monipuoliset pinaattiletut

Pinaattiletut kuuluvat monella kaupan valmishyllystä ostettuihin arkiruokiin. Oletko koskaan paistanut niitä itse? Ero on huima! Vähän samalla tavalla, kun valmislihapullat maistuvat täysin erilaisilta kuin itse tehdyt. Taikinan turvotus ja lettujen paistaminen vievät kyllä hiukan aikaa, eivätkä nämä siis ole yhtä nopeita ja vaivattomia kuin valmisletut, mutta voittavat kyllä maun puolesta 100 - 0. Kokeile ihmeessä vaikkapa viikonloppuna.


Kouluaikanani pinaattiletut tarjoiltiin mielestäni oudosti perunoiden ja kananmunakastikkeen kera. Tätä yhdistelmää en ole kotona kaipaillut :) Syö letut täytettyinä, ja yhdistelmäni on (ehkä hiukan kummalliselta kuulostavat) pesto ja feta. Tämä yhdistelmä löytyi jo muutama vuosi sitten, kun pohdin, minkä kanssa letut olisivat parhaimmillaan. Jäin näihin koukkuun, enkä ole juuri muuta enää kokeillut. Suosittelen testaamaan.

Tiesitkö muuten, että pinaattiletut toimivat myös makeilla täytteillä? Makeista suosikkini on kinuskikastike ja vaniljajäätelö, mutta myös klassinen mansikat ja kermavaahto toimivat varmasti loistavasti :) Taikinaan ei tule tavallista lettutaikinaa enempää suolaa, eikä pinaatti tee mausta suolaista. Jos olet kuitenkin epäileväinen, voi pinaatin määrän hyvin puolittaa.


pinaattilätyt


Pinaattiletut

noin 40 pikkulettua tai 12 isoa

2 munaa
4 dl maitoa
1 dl vichyä
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
150 g sulatettua pakastepinaattia
1 rkl öljyä

Riko munat kulhoon. Vatkaa maito ja munat vispilällä sekaisin. Lisää jauhot, suola, pinaatti sekä öljy. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä noin puoli tuntia. Lisää lopuksi vichy ja sekoita.

Paista letut pannulla keskilämmöllä molemmin puolin.



lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kalkkimaalilla maalaaminen

Olen käsityöihmisenä kohtalaisen idearikas ja innostun helposti, mutta olen myös malttamaton. Saan hyviä ja "hyviä" ideoita, joiden toteutusvaiheen aikana iskee yleensä epätoivo. Toissa kesänä maalasin parvekkeella hyllyyn kolmatta maalikerrosta ja pohdin, että en enää koskaan maalaa kerrostalossa mitään. Puolitoista vuotta myöhemmin löysin itseni kuitenkin jälleen pensseli kourassa ja kädet maalitahroissa.

Tein alkuvuodesta kaksi muutosta vaativaa kirppislöytöä. Toinen oli jakkara pöydän alle, ja toinen pieni pöytä kotiteatterin vahvistimen alle. Molemmat olivat muuten hyviä tarkoitukseensa, mutta väri ei miellyttänyt. Muistin lukeneeni aiemmin kalkkimaalista, ja sen ominaisuuksiin tutustuttuani totesin sen soveltuvan tällaiseen projektiin. Päädyin suorittamaan ensikokeilun maalammalla tasot vessassa, suojassa kissoilta. En harrasta joogaa, mutta maalatessa toivoin harrastavani. Pieni vessa ei ole kaikista optimaalisin maalauspaikka!


Alkuvuoden testiprojekti herätti innon maalaamiselle, ja huhti-toukokuusa aloitin hiukan isomman projektin, jonka vihdoin sain toissa viikonloppuna valmiiksi. Kyseessä olivat tori.fi:stä ostetut tikkaat, joiden väri oli oranssinpunainen. Värin muuttaminen oranssista valkoiseen ei ollut mikään pieni homma, vaan vaati kolme kerrosta maalia ja neljännenkin olisi voinut sutia, jos vain olisin vielä jaksanut. Viimeistelin maalin vielä levittämällä sen suojaksi kerroksen vahaa.



Projektia hidasti viileä ja sateinen sää, sillä tällä kerralla maalasin parvekkeella. Tahdoin antaa maalin kuivua hyvin, ja toisaalta maalaaminen oli myös niin työlästä, että rannekin kaipasi lepoa. Kylmä kevät antoi onneksi hiukan armoa, eikä tikkaiden valmistumisella ollut kiire.

Maaliksi valikoitui Kalustekalkkimaali Chalk Paint valkoisena. Hintaa 0,9 litran purkilla oli noin 35 euroa, ja purkista kului reilu puolet. Kalkkimaalin etuihin kuuluu, että se on hajutonta ja kuivuu nopeasti. Vesiliukoisena maali on näppärää, kun se ei vaadi pensselien (tai käsien) puhdistamista tärpätillä.

Suosittelen kalkkimaalia etenkin kun kaivataan nopeaa kuivumista ja hajuttomuutta. Migreeniin taipuvaisena en pidä kovin haisevista maaleista. Maalasin esimerkiksi kahden välipuun alla olevat metallitangot pienoismallimaalilla. Aikaa tähän kului noin 10 minuuttia, mutta päänsärky kestikin sitten loppupäivän. 


Tikkaista tuli parvekkeelle hylly kukille. Hyllymateriaali löytyi Kierrätyskeskuksesta, ja maksoi yhden euron. Kapea rima on Bauhausista, ja maksoi muistaakseni muutaman euron. Purin ostamani hyllyt laudoiksi ja hioin laudat kevyesti, sillä niissä oli lakka pinnassa ja tahdoin vältellä keltaisuutta. Tämän jälkeen mittasin ja sahasin laudoista tikkaisiin sopivat hyllyt, maalasin osat ja kokosin hyllyt ruuveilla.


Valmis lopputulos:




© Valmiiseen pöytään
Maira Gall