Vuosi 2019 on päättynyt, ja ajattelin kirjoittaa viime vuoden ruokakuluista. Luen mielelläni muiden raha-aiheisia kirjoituksia, ja kerron myös mielelläni avoimesti omista kuluista. Ennen tämän tekstin lukemista kannattaa lukea aiemmin kirjoittamani
Helpon arkiruokailun kaava, jossa avaan tarkemmin mitkä kaikki ruoat teen itse ja kuinka hoidan ruokaostokset, sekä
Mihin käytän kuukauden ruokabudjetin?, jossa avaan otsikon mukaisesti kuukauden ruokakuluja ja ostoskorin sisältöä.
Taustana kerron, että taloutemme koostuu kahdesta työssä käyvästä keskituloisesta aikuisesta. Meillä on käytössä yhteinen ruokatili, josta maksamme ruokaostokset. Omat ulkona syömiset kumpikin maksaa itse, samoin osan viikonloppujen ruoista (pääasiassa silloin kun syödään ulkona). Toissa vuonna kirjoitin, että kuukauden ruokakulut ovat noin 250-300€. Arvioni perustui ruokatilile laitettavaan rahasummaan. Tällä hetkellä laitamme ruokatilille 380€ kuussa, ja se riittää mainiosti koko kuukauden ruokaostoksiin. Pelkkä ruokatilille laitettava summa kertoo jo melko hyvin kuukauden kuluista, mutta tein silti hiukan tarkempia laskelmia.
Olen mielenkiinnon vuoksi seurannut satunnaisesti ruokakuluja
Oma Plussa –palvelun kautta. K-ryhmän kauppojen ostokset kertyvät sovellukseen, ja kun Plussa-kortti on liitetty molemmilla pankkikorttiin, näkyvät kaikki ruokaostokset siellä, eli laskenta on tarkka (pois lukien muutamat todella harvinaiset käteisostokset). Oma Plussa –palvelu erittelee ruoka- ja käyttötavaraostokset, eli näen sieltä paljonko rahaa kului pelkkään ruokaan, vaikka ostaisimmekin samalla myös talouspaperia, pesuaineita ja muita kodin tarvikkeita. Vuoden 2019 ruokaostosten yhteissumma Keskon kaupoissa oli 2115€, eli keskimäärin 176,25€ kuukaudessa.
Keskon kauppojen lisäksi viikon isot ruokaostokset hoidetaan pääasiassa Lidlissä. Huhtikuussa keräsin kuitit, ja erittelin niistä vain ruokien summan. Muulta osalta vuotta laskin pankkitililtä muiden kuukausien ostot, ja niissä toki on mukana myös esimerkiksi biopussit, pyykinpesuaine ja muuta pientä. Keskimäärin kuukaudessa Lidlin tilille kilahtaa noin 100€, ja koko vuoden yhteissumma on 1339€. Tarkistin tililtäni myös muut ruokakaupat, eli S-ryhmän kaupat. Niihin kului keskimäärin kuukaudessa 50-100€, eli 758€ vuodessa. Lisäksi tilasin vuoden aikana Matsmartista ruokatarvikkeita 113,85 eurolla.
Koko vuoden ruokalasku on 4325,85€, ja kuukausittainen keskiarvo on 360,48€. Kuukausittainen summa, ja ostopaikkojen suhde luonnollisesti vaihtelee. Lokakuussa ruokaan kului yhteiseltä tililtä vähemmän rahaamuina kuukausina, koska olimme ulkomailla reilu viikon. Yllättävää oli, että kesäkauden ero alkuvuoteen oli noin pieni.
En ole erityisen yllättänyt
vuoden kuluista, koska tiesin jo etukäteen että 380 euroa ruokatilillä
riittää hyvin. Kuukausittainen 360 euroa ruokaan kuulostaa kyllä
todella vähältä, etenkin kun sen jakaa päiville (noin 12 euroa per
päivä).
Lidliin kului vähemmän rahaa kuin Keskon kauppoihin, mutta sieltä tulee kuitenkin
ostettua valtaosa ruoasta, eli pääasiassa kaikki kasvikset, liha,
juusto, jogurtti, kahvipavut, leivät ja niin edelleen. K-Citymarketin ostoslistalla on ne mitä Lidlistä ei saa, eli muun
muassa roskapussit, pakasteet, erikoisemmat kasvikset (varsiparsakaali,
kevätsipuli) ja oliiviöljy.
Muutokset vuoden aikana
Mikä ruokakuluissa sitten vuoden aikana on saattanut muuttua? Aiempi arvioni 250-300 euroa kuukauden kuluina on ollut pelkkä arvio, ja ehkä siksi hiukan alakanttiin. Ruoan hinta on myös todennäköisesti kasvanut, ja ostamieni vakituotteiden listalle on saattanut tulla jotakin uutta.
Ostokäyttäytyminen on muuttunut ainakin niin, että viime vuoden alussa päätin vaihtaa aiemmin käytössä olleet kananmunat luomumuniin. Luomu kananmunat ovat hiukan kalliimpia kuin tavalliset, mutta maksan mielelläni erotuksen. Huhtikuusta alkaen olen käynyt myös muutaman kerran lähiruokapiiri Rekon kautta ostoksilla (tätä ei ole eritelty kuluissa, koska en ole kirjannut summia ylös. Arvio on noin 50-60€ koko vuonna). Ostan kananmunat monesti sieltä, jolloin 30 munan kenno maksaa noin 10 euroa. Yhden kananmunan hinta on siis vain noin 30 senttiä. Lidlissä luomumunia saisi muuten 29 sentillä kappale, mutta tuen mieluummin lähituottajia.
Päätin myös, että alan valmistaa kalaa aiempaa useammin.
Maaliskuussa meni vielä ihan hyvin, ja tutustuin vakiokauppani kalavalikoimaan paremmin. Päätös kuitenkin unohtui, ja kalaa syödään meillä edelleen lähes yhtä harvoin kuin aiemminkin. Jotain kuitenkin muuttui, enkä enää jätä kalaa tiskiin vain kalliin hinnan vuoksi, vaan rutiineistani puuttuu vain tottumus kalan valmistamiseen.
Kasvisruoan määrä on lisääntynyt meillä vuoden aikana entisestään. Olen kuitenkin
oppinut sietämään soijarouhetta, ja Lidlin tofu on mielestäni parempaa (=tiiviimpää) kuin aiemmin suosimani Jalotofu, eli ostoslistalla on pääasiassa edullisia kasviproteiineja. Aiemmin kannoin kotiin ehkä kerran viikossa broileria, mutta nykyisin ostan sitä enää kuukausittain. En kuitenkaan usko, että kasvisruoka on suoraan halvempaa kuin sekaruoka, ja muutokset kustannuksissa eivät selity kasvisten kautta.
Pikkuostokset
Yllättävä huomio oli
pikkuostokset. Käyn toisinaan kotimatkalla lähikaupassa, joka on meillä Alepa. Teen toki täydentäviä pikkuostoksia myös Lidlissä ja K-kaupoissa, mutta S-ryhmän kulut ovat lähes poikkeuksetta täydennysostoksia. Yleensä ostosreissun syy onkin jokin ruoasta puuttuva ainesosa tai loppunut tarvike, kuten wc-paperi tai leipä. Samalla kun käyn kaupassa, katson aina päiväystuotteet. Saatan siis mennä kauppaan ostamaan banaaneja, ja kävellä ulos niiden ja päiväysmunien ja –broilerin kera. Ne ovat toki heräteostoksia, mutta tähtäävät
hävikintorjuntaan. Ostan vain tarpeeseen, ja pakastan esimerkiksi parasta ennen -päiviyksellä merkityt lihat heti, ja käytän ne yleensä viikkojen sisään ostohetkestä.
758 euroa vuodessa tuntuu kuitenkin melko isolta summalta vain täydennysostoksiin. Olen joka tapauksessa iloinen todella lähellä olevasta lähikaupasta. En aio jatkossakaan lopettaa lähikaupan käyttämistä, mutta ehkä jatkossa voisin tarkistaa viikonlopun ison ostosreissun ostoslistan vielä hiukan huolellisemmin, jotta raaka-aineita ei jäisi puuttumaan.
Miksi seuraan lukuja?
Ruokamenojen laskeminen on avartavaa. Olen onnekkaasti siinä asemassa, että en joudu venyttämään penniä ja miettimään kaupassa mihin rahat riittävät. En kuitenkaan tahdo maksaa turhasta, ja minulle sopivat siis oikein hyvin kauppojen omat merkit. Moni suosikkituotteeni on Pirkan tai Lidlin omien merkkien tuotteita.
Oman talouden seuraaminen on kuitenkin mielenkiintoista. Tiedän mistä rahat tililleni tulevat ja koska. Olennaisempaa onkin tietää myös mihin rahaa kuluu - ja koska. En seuraa muita kuluja vakituisesti, mutta olen kuitenkin tietoinen esimerkiksi puhelinliittymän, vakuutusten ja asumisen kuluista. Ruokaostokset näkyvät tilillä yleisimpänä menona, ja siksi niiden seuraaminen on kiinnostavaa.
Postausta ei ole tehty yhteistyössä Keskon kanssa. On sattumaa, että käytän pääasiassa viikon isojen ostosten kauppana Citymarkettia ja työmatkalla Supermarkettia, ja siksi seuraan sen kaupan kuluja enemmän. S-ryhmältä löytyy vastaava palvelu, ja
senkin tutkiminen on mielenkiintoista. Erilaiset talouden seuranta sovellukset ja -palvelut ovat näppäriä, ja koen niiden käyttämisen helpommaksi kuin esimerkiksi ruutuvihkon. Molemmat tavat ovat kuitenkin hyviä, ja tähtäävät samaan lopputulokseen.