Vispipuuro veriappelsiineista

Helmikuun satokausikasviksena komeilee veriappelsiini. Helmikuussa kauden kasvikset ovat melko lailla samat kuin tammikuussakin, joten uusia kotimaisia kasviksia ei vielä ole. Tammikuussa tein ruokaa varastokasviksista, joten tasapuolisuuden vuoksi helmikuun ohjeen raaka-aine on ulkomainen sesonkikasvis. Muut satokausiohjeet löydät satokausi-tunnisteen takaa.

Veriappelsiini on siis sesongissa juuri nyt, ja sen sesonki kestää vain tammikuulta maaliskuulle. Kyseessä on jopa hiukan ylellinen tuote, samalla tavalla kuin parsa keväällä. En ole aiemmin tullut kokeilleeksi veriappelsiinia, koska syön kaikkia hedelmiä melko vähän - banaania lukuun ottamatta. Banaania kannankin kaupasta niin paljon, että sillä ruokkisi pienen apinalauman. Mutta se banaaneista, ja takaisin veriappelsiinien pariin.

Veriappelsiinia myydään Suomessa kahta lajiketta, Taroccoa ja Moroa. Tarocco on näistä kahdesta hiukan makeampi. Veriappelsiinilla ei arvatenkaan ole mitään tekemistä veren kanssa, vaan hedelmän punainen väri on peräisin lykopeenista ja antosyaanista. Lykopeeniä löytyy runsaasti tomaateista, ja antosyaania puolestaan esimerkiksi vaahterasta.

Löysin veriappelsiinit pienen etsimisen jälkeen lähikaupasta, ja niiden kilon pussin hintalapussa luki 2,15€. Käytin appelsiineja vispipuuroon, ja niitä kului 4 kappaletta. Muut raaka-aineet huomioiden koko puuron hinnaksi tuli noin 2 euroa. Annoksen hinta on siis noin 35 senttiä.

Veriappelsiinivispipuuro

6 annosta

4 dl veriappelsiinimehua (4-5 appelsiinia)
5 dl vettä
4 rkl sokeria
¼ tl suolaa
1½ dl täysjyvämannaryynejä

Pese yksi veriappelsiini, ja raasta siitä kuoren keltainen osa. Kuori loput appelsiinit, ja lohko ne kalvottomiksi. Puristele hedelmästä lopuksi kaikki irtoava mehu rutistamalla kalvot nyrkkiin. Surauta appelsiinit, kuoriraaste ja mehu sauvasekoittimella sekaisin. Lopputuloksen ei tarvitse olla täysin tasainen.

Kaada appelsiinimehuseos ja vesi kattilaan, ja lisää suola ja sokeri. Kuumenna mehu kiehuvaksi ja lisää mannaryynit koko ajan sekoittaen. Keitä puuroa noin 3 minuuttia, kunnes se on paksuuntunut sopivasti. 

Siirrä puuro jäähtymään. Vatkaa täysin jäähtynyt puuro käsivatkaimella kuohkeaksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria.

Nauti puuro sellaisenaan tai veriappelsiinilohkojen kera.

Kokeile myös:

Vadelma- ja mustikkavispipuuro
Uunissa paahdettu mysli

Paprika-feta-shakshuka

Kotitekoiset bebe-leivokset

Ollessani suunnilleen yläasteikäinen, oli meillä tapana, että äitini tuli perjantaisin kotiin leipomon kautta. Jokaviikkoinen suosikkini oli pitkään bebe-leivos. Rakkauteni söpöjä vaaleanpunaisia leivoksia kohtaan on siis lähtöisin melko monen vuoden takaa. Nykyisin valitsen kuitenkin leipomossa tai kahvilassa jotakin muuta, koska bebe-leivosten hinta tuntuu kovalta. Sokerihampaani vaatii enemmän, ja beben hinnalla saakin yleensä jo vaikkapa pullaa. Bebejen hinnoittelu aukeni minulle kuitenkin muutama viikko sitten, kun tein niitä ensimmäisen kerran itse. Ovat nimittäin melkoisen työläitä!

Hienostuneiden ranskalaisten bebe-leivosten sijaan leivoksistani tuli ennemminkin perinteisen suomalaisia Pena-leivoksia. Ronskeja ja erittäin hyviä, mutta eivät ne juuri ulkomuodolla kerskaile. Vähän kuin vertailisi kallista nahkaista merkkilaukkua, ja alesta ostettua kankaista reppua. Molemmille löytyy aikansa ja paikkansa, mutta ulkonäkö on kuitenkin täysin eri.

Leivosten mausta tuli todella onnistunut, mutta kaikissa työvaiheissa oli kuitenkin hiukan ongelmia. Ohje on Annin uunissa -blogista, eikä itse ohjeessa ollut epäselvyyksiä tai vikaa, mutta en vain ole kovin kokenut leivosten valmistaja. Suurin haaste tuli pohjien kanssa, ja niistä tulikin hiukan liian paksuja. Ajattelin leikata epätasaiset yläreunat suoremmiksi valmiista pohjista, mutta taikina oli paikoin myös liian murenevaa. Taikinasta olisi kannattanut muotoilla pallo ennen muffinipellin koloihin painelua, niin kuin toisen erän kanssa onnistuneesti huomasin tehdä.

Päällinen jäi sekin hiukan liian löysäksi, vaikka lisäsin siihen tomusokeria. En ole mestari koristelija, ja valuvan päällisen kanssa oli hiukan haasteita, eivätkä epätasaiset reunat juuri helpottaneet prosessia. Yhteenvetona voisi kuitenkin todeta, että tekeminen kannatti. Opin paljon uutta, ja uskallan mahdollisesti jatkossakin kokeilla leivosten tekemistä.

Näin ystävänpäivän kynnyksellä näiden Penojen syvällinen opetus voisi siis olla itsensä rakastaminen ja omien heikkouksiensa hyväksyminen. Kaikkea ei voi osata, mutta harjoittelemalla voi oppia. Muiden tekemien hassutuksien lisäksi kannustan siis hyväksymään myös itsensä :)

Bebe-leivokset

noin 20 kpl

Pohja:

100 g sokeria

200 g voita

300 g vehnäjauhoja

Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi vaahdoksi. Lisää jauhot pikkuhiljaa sekoittamalla taikinaan. Taikina on hyvin murumaista, kun se on valmista. Muotoile taikinasta noin 20 pientä palleroa ja painele ne muffinipellin koloihin.

Paista pohjia 175 asteessa noin 10-15 minuuttia. Ota pohjat uunista ja painele reunat sekä pohja lusikalla tasaisiksi. Jäähdytä pohjia hetki pellillä ja kumoa sitten varovasti ritilälle jäähtymään.

Täyte:

100 g sokeria

3 rkl vettä

3 keltuaista

300 g voita

2 tl vaniljasokeria

Mittaa sokeri, vesi ja keltuaiset kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan vispilällä sekoitellen. Varo kuumentamasta liikaa, ettei keltuainen kokkaroidu. Nosta sopivasti paksuuntunut seos jäähtymään mielellään kattilasta kulhoon. Jäähtymiseen menee vain muutama minuutti.

Vatkaa voi ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi (noin 10 minuuttia). Kun keltaisseos on jäähtynyt lisää se voikreemiin vatkaten. Täytä pohjat täytteellä veitsen avulla ja laita leivokset jääkaappiin kovettumaan.

Kuorrutus:

200 g tomusokeria

2 rkl sitruunamehua

1 rkl vettä

muutama tippa punaista elintarvikeväriä

Mittaa sokeri ja nesteet astiaan. Sekoittele rauhassa. Lisää tarvittaessa hieman vettä: kuorrutuksen koostumuksen tulee olla hieman napakkaa, jotta se on helppo levittää. Värjää kuorrutus lopuksi.

Levitä kuorrute pienellä palettiveitsellä leivosten päälle. Koristele nonparelleilla ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Kokeile myös:

Mantelicroissantit

Toffeeherkku

Valkosuklaamutakakut

Pikaruokaa riisistä eli fried rice

Maanantaina tarjolla oli herkullisen pizzalasagnen ohje. Viikonloppu on kuitenkin jo nurkan takana, ja itselläni ainakin väsymys painaa, enkä jaksaisi kokkailla mitään monimutkaista. Tällaisina hetkinä apuun rientää paistettu riisi, eli fried rice. Paistettu riisi on kiinalaisen keittiön vastine perisuomalaiselle pyttipannulle.

Paistettu riisi ei vaadi kummallisia kikkoja, mutta sen teko kannattaa ennakoida - samalla tavalla kuin pyttipannu onnistuu parhaiten jäähtyneistä perunoista. Paistettavan riisin tulee olla kylmää, joten voit, ja se kannattaa keittää etukäteen jo edellisenä päivänä. Ruokalistaa suunnitellessasi voit aikatauluttaa yhdelle päivälle vaikkapa riisiä ja kanakastiketta tai chili con carnea. Keitä riisiä kaksi annosta ylimääräistä, ja laita se jääkaappiin. Kun teet näin, jää seuraavalle päivälle vain tarpeeksi kylmän riisin paistaminen, ja ruoka on lautasella noin kymmenessä minuutissa.

Paistettu riisi on kaikessa yksinkertaisuudessaan älyttömän hyvää. Raaka-aineista vain riisi ja öljy ovat pakollisia, mutta suosittelen ehdottomasti myös kananmunan lisäämistä, vaikka se oudolta kuulostaakin. Kuumalla pannulla paistaminen tuo riisille täysin erilaisen maun, ja kananmuna sopii ruokaa niin hyvin, ettei sitä tee mieli jättää pois. Lisukkeeksi voit halutessasi esimerkiksi paistaa kasviksia, kanaa tai tofua. Yhtä hyvin voit syödä pelkkää riisiä, sillä kananmuna tuo siihen kuitenkin hyvän proteiinilisän.

Meillä oli tällä kerralla lautasella pakastimesta löytynyttä quornia. Erinomainen hätävara ja pikaruoka sekin. Quorn on kasvipohjainen proteiinivalmiste, joka löytyy kaupan pakastealtaasta. Suutuntuma tällä on melko lähellä kanaa, joten jos kotoasi löytyy kasvisruokaa vastustavia ruokailijoita, voit tällä huijata tai houkutella kokeilemaan kasvisruokaa. Quorn on hiukan kallista, mutta ei kuitenkaan silloin tällöin nautittuna vie konkurssiin.

Fried rice eli paistettu riisi

kahdelle

125 g pitkäjyväistä riisiä
2 rkl öljyä
2 kananmunaa
2 kevätsipulia
1 tl balsami- tai omenaviinietikka
ripaus suolaa

Keitä riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Levitä riisi lautaselle jäähtymään, ja käytä vasta kun se on jäähtynyt läpikotaisin.

Hienonna kevätsipulit. Kuumenna pannulla 1 ruokalusikallinen öljyä todella kuumaksi, ja kaada kylmä riisi pannulle. Paista riisiä noin 3 minuuttia, kunnes se saa hiukan väriä. Lisää puolet sipulista paiston loppuvaiheessa.

Sekoita kananmunien rakenne kulhossa. Siirrä riisi pannun laidalle, lisää loppu öljy ja kaada kananmunaseos paistumaan. Anna kypsyä noin minuutti ja sekoita sitten voimallisesti yhteen riisin kanssa.

Mausta paistettu riisi viinietikalla ja suolalla. Ripottele loput kevätsipulit pinnalle.

Kokeile myös:

Lohi-riisikulho

Terveelliset kananuggetit

Maailman parhaat lihapullat

Pizzalta maistuva lasagne

Ruokainspiraatio iskee välillä yllättävissä tilanteissa ja yllättävistä lähteistä. Luen melko säännöllisesti muutamia ruokalehtiä, ja saan niistä yleensä hyviä ideoita. Toisinaan kuitenkin esimerkiksi kaupassa basilikan tuoksu saa himoitsemaan pestoa, ja toisinaan Instagramissa tulee vastaan hyvä ruokakuva. Yksi tällainen tuli vastaan reilu viikko sitten, kun HSruoka jakoi kuvan pizzalasagnesta. Kuva, ja sen perusteella etsitty ohje, saivat aikaan välittömän "PAKKO SAADA!" -reaktion.

Etsin ohjeen, ja se löytyy täältä. Muokkasin sitä hiukan, koska en pidä oliiveista, ja tomaattimurska ajaa mielestäni saman asian kuin valmis pastakastike. Parmesaanin vaihdoin myös tavalliseen (gouda) juustoraasteeseen. Lopputulos oli aivan tajuttoman hyvää! Uunista leijaili pizzan tuoksu, mutta valmiin ruoan rakenne on kuitenkin lasagnelle tyypillinen. Smetana toimii kerrosten välissä todella hyvin, ja pepperoneista tulee kastikkeeseen hyvät aromit. Toteutin pastakastikkeen korvaamisen siis siten, että silppusin pepperonit tomaattimurskan sekaan, maustoin kastikkeen ja keitin sitä keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Se riitti irrottamaan makkaroiden aromia, ja maustamaan kastikkeen.

Ainesten pilkkomisessa ja kastikkeen valmistelussa kului noin 10 minuuttia. Lasagne on uunissa noin puoli tuntia, eli ruoka on valmis reilusti alle tunnissa. Lasagne on kuitenkin yleensä aina parempaa hetken levättyään, joten parhaimillaan tämä on seuraavana päivänä. Ruoan voi siis hyvin tehdä vaikka jo edellisenä iltana valmiiksi, ja seuraavalle päivälle jää ruoanlaiton paras osuus, eli ruoasta nauttiminen. 

Pizzalasagne

4-5 annosta

2 dl (n. 200 g) paahdettuja paprikoita
120 g smetanaa
noin 12 lasagnelevyä
1 pss (150-175 g) juustoraastetta
1 mozzarella

Kastike:
2 tlk (á 400 g) tomaattimurskaa
1 dl vettä
100 g pepperonia tai salamia viipaleina
1-2 kevätsipulia
2 tl oreganoa
1 tl basilikaa
1 tl sokeria
½ tl suolaa

Hienonna kevätsipuli ja silppua pepperoni viipaleet (voit jättää muutaman kokonaisen viipaleen pinnalle laitettavaksi). Yhdistä kaikki kastikkeen ainekset kattilaan, ja kuumenna. Anna kiehua hiljalleen sillä aikaa, kun valmistelet muut raaka-aineet.

Silppua paahdetut paprikat ja viipaloi tai revi mozzarella.

Kokoa lasagne. Laita vuoan pohjalle hieman tomaattikastiketta ja noin kolmannes paprikoista. Lisää juustoraastetta ja smetanaa. Lado päälle lasagnelevyjä. Tee samalla tavalla muutama kerros. Laita päällimmäiseksi tomaattikastiketta ja juustoraastetta. Nosta päälle mozzarellaviipaleita.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Kokeile myös:

Kesäkurpitsalasagne
Rieskalasagne
Kasvislasagne Quornista

Laskiaispullat vadelmacurdilla

Laskiaissunnuntaihin on enää kaksi ja puoli viikkoa, ja on erinomainen hetki aloittaa laskiaispullien suunnittelu. Tänä vuonna ajattelin kokeilla pullien kanssa jotakin (itselleni) uutta. En kuulu siihen porukkaan, joka kiistelee mantelimassan ja hillon välillä, sillä syön pullani lähes poikkeuksetta hillolla, ja toisinaan Nutellan kera. En muista koskaan ostaneeni laskiaispullaa valmiina, joten en siis muista myöskään kokeilleeni mantelimassallista pullaa. Ehkä teen vielä ennen laskiaista tutkimusmatkan kahvilaan tai leipomoon, ja valitsen mantelimassapullan.

Tänä vuonna pullaani tulee siis kermavaahdon kaveriksi vadelmacurdia. Keitin söpön punaista tahnaa muutama viikko sitten, ja pullia kuvatessa se pääsi jo tositoimiin, suoriutuen osastaan hienosti. Laskiaispulla on yleensä melko tuhti, sekä koon että kermavaahdon ansiosta, ja hiukan hapan vadelmatahna raikastaa sitä mukavasti. Toki tahnaan tulee melko paljon sokeria, mutta happamuus ei ole liiallista. Ei tämä siis mikään hampaat irvessä syötävä täyte ole, vaan perin suunmyötäinen.

Vadelmacurdin tekeminen oli hiukan aikaa vievää, kun tahnan keittely kesti noin 20 minuuttia. Keitin tahnaa vesihauteessa, mutta jälkeenpäin tulin pohtineeksi, että olisi se varmasti kattilassakin onnistunut. Ehkä kokeilen niin seuraavalla kerralla. Valmiin tahnan määrä on noin 3 desiä, ja laskiaispullien lisäksi se sopii vaikkapa lettujen ja vohveleiden kaveriksi, kakun täytteeksi tai vaikka pannacottan päälle.

Pullataikina

noin 10 pullaa

2½ dl maitoa
25 g tuorehiivaa
½-1 tl suolaa
0,75 dl sokeria
½ rkl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
1 pieni kananmuna
noin 7-7½ dl vehnäjauhoja
75 g voita

Sulata voi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna joukkoon hiiva. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Sekoita maitoon sokerit, kardemumma, suola ja muna.

Lisää noin puolet jauhoista desilitra kerrallaan ja vatkaa taikinaa hetken aikaa. Sekoita taikinaan vähitellen loput jauhoista kädellä vaivaten. Sekoita joukkoon voisula, kun olet lisännyt suurimman osan jauhoista. Säästä vähintään yksi desilitra jauhoja, jotta voit lisätä sen tarvittaessa alustamisen lopussa. 

Alusta taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista ja kädestä. Peitä taikinakulho liinalla ja kohota lämpimässä paikassa noin 30-45 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. Mikroaaltouuni on hyvä ja vedoton kohotuspaikka.

Leivo taikinasta pitkä tanko ja leikkaa se yhtä suuriin paloihin. Pyöritä paloista pullia käsiesi välissä tai pöytää vasten pyörittäen. Nosta pullat pellille leivinpaperin päälle.

Anna pullien kohota liinalla peitettynä noin 10 minuuttia. Voitele kohonneet pullat munalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 200 asteessa pullien koosta riippuen 10-15 minuuttia.

Vadelmacurd

noin 3 dl valmista tahnaa

300 g pakastevadelmia
125 g sokeria
1 tl vaniljasokeria
125 g voita
4 keltuaista
2 tl sitruunamehua

Sulata vadelmat, tai kiehauta kattilassa, jos käytät ulkomaalaisia vadelmia. Painele vadelmat siivilän läpi soseeksi kulhoon. Sosetta pitäisi tulla noin 1 desilitra. Erottele kananmunat ja leikkaa voi pieniksi paloiksi.

Laita vadelmasose, sokerit ja voi lämmönkestävään kulhoon. Siirrä kulho miedolla lämmöllä kiehuvan kattilan päälle. Sekoita seosta välillä, kunnes voi on kokonaan sulanut ja sokeri liuennut.

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki kulhossa ja lisää ne vadelmaseokseen. Sekoita aina välillä ja anna olla, kunnes seos on paksua. Varsinkin lopussa on tärkeä sekoittaa koko ajan. Lisää lopuksi sitruunamehu.

Purkita tahna ja anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja laita sitten jääkaappiin. Tahna paksuuntuu jääkaapissa, ja säilyy hyvänä noin kuukauden.

Kokeile myös:

Raparpericurd
Patapuusti
Juustokakku-browniemuffinit