kotiliesi

torstai 30. maaliskuuta 2017

Päiväretki Luukkiin



Ulkoilimme viime viikon lauantaina Nuuksiossa Luukin ulkoilualueella. Reitiksi valikoitui ympyräreiteistä pisin, joka on 8,6 kilometriä. Muutamalla lisäpätkällä matkaksi tuli yhteensä noin 9,5 – 10 kilometriä. Luukkia sanotaan yhdeksi pääkaupunkiseudun suosituimmista ulkoilualueista, mutta ainakin maaliskuisena, hiukan harmaana, lauantaina reitin sai kulkea hyvinkin rauhassa. Vastaantulijoita oli vain noin kymmenkunta.

Kuljimme reitin vastapäivään Luukin kartanolta lähtien, ja alkumatkalle valittiin Reitti 2000 osuus. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen taputeltiin toisiamme selkiin, kun oli tullut pakattua matkaan nastat kenkiin. Omani ostin vasta aiemmin samalla viikolla, ja kyllä oli erinomaisesti käytetty 11 euroa. Ilman niitä olisi todennäköisesti tullut muutama nyrjähtänyt nilkka, parisuhdekriisi ja vain noin kilometrin lenkki. Polut olivat siis umpijäässä. Tuntuu hassulta luottaa kengissä oleviin 10 nastaan, mutta niin ne vain toimivat. Jos siis päädyt reitille talvella, ota nastat mukaan. Mieluummin pakkaa ne mukaan turhaan, kuin taistelee peilijäällä.


Reitin ainoa ikävyys tuli vastaan taukopaikalla. Tarkoituksena oli pitää ruokatauko Halkolammenojan taukopaikalla, mutta siellä ei ollut polttopuita. Siirryimme Halkolammen taukopaikalle, jossa lopputulos oli sama. ”Ei talvikunnossapitoa” -kyltti selitti tilannetta hiukan, mutta kyllä harmitti. Kyseinen tieto olisi voinut lukea jossakin aiemminkin, esimerkiksi nettisivuilla. Ehkä maininta olikin, mutta emme sitä kyllä huomanneet. Nuotiopaikalla puita etsi muutama muukin harmistunut ulkoilija.


Ajatuksena oli tehdä ruokaa avotulella, mutta onneksi mukaan oli pakattu myös Happy stove. Laitteen ideana on helppo kasattavuus ja nopea tulenteko. Kuivien puiden puuttuessa saimme tulen hädin tuskin sytytettyä kosteilla risuilla. Ruokalajiksi oli, ehkä onnekkaasti, valikoitunut tortillapitsat. Pitsat onnistuivat ihan hyvin. Liika pienelle alueelle kohdistunut lämpö hiukan poltti osan pohjista, mutta saatiinpahan syötyä. Makkaroiden paistaminen kuumaksi asti olisi voinut olla hiukan haasteellisempaa.

Yleisiä huomioita reitistä: Hauklammen itäpuolella on puolivälissä kiva kallio eväiden syöntiin (ei taukopaikkaa, eli ei tulentekomahdollisuutta). Halkolammenojan taukopaikalla on pieni pukukoppi, eli ranta on siinä kohtaa todennäköissei uimakelpoinen.

Jos kesällä pitäisi valita, niin uimaan menisin mielummin Kaitalammelle kuin Luukinjärvelle tai Halkolammelle, jos ihan maisemien perusteella paikan valitsee. Kaitalammen ja Kaitalammenlahden taukopaikoilla on laituri, ja talvella myös polttopuita (ainakin tällä kertaa olisi ollut). Kaitalammensuon näköalapaikka oli etenkin talvella melko mitäänsanomaton.

Reitin varrella on hyvin vessoja, ja auton voi pysäköidä useampaan paikkaan. Maasto oli helppokulkuista, ja nousuja ja laskuja tuntui olevan hiukan vähemmän kuin muilla Nuuksion rengasreiteillä. Polut olivat melko leveitä ja ilmeisesti hiekkapohjaisia. Reitin kartta löytyy ainakin täältä: http://www.hel.fi/static/liv/2014/luukki.pdf

Nuuksio on siitä mukava, että pääkaupunkiseudulla asuville se on lähellä, ja kyllä siellä tuntee olevansa tarpeeksi metsässä. Pilveisenä pivänä laskeutuvien lentokoneiden jylinä kuuluu kyllä hyvinkin läheltä, mutta onneksi metsän muut äänet, korpit ja pikkulinnut kuuluvat useammin. 

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Valmiiseen pöytään
Maira Gall