Vappumunkit

Vappu on täällä, ja mikä sopisikaan tähän päivään paremmin kuin munkkien paistaminen. Ulkona sataa monessa paikassa lunta, mutta onneksi tämä vapun aktiviteetti suoritetaan sisätiloissa. Huomenna voi sitten mennä munkinsulatuskävelylle aurinkoisille kaduille. 

Munkit

12 isoa tai 24 pientä

2 ½ dl maitoa
½ pkt (á 50 g) tuorehiivaa
1 dl sokeria
1-1½ tl kardemummaa

1 tl suolaa
(1 kananmuna)
6–7 dl vehnäjauhoja

100 g voita

paistamiseen:
700-900 ml rypsiöljyä (tai vastaava määrä kookosrasvaa)

pinnalle:
sokeria

Nosta voi huoneenlämpöön pehmenemään.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva maitoon ja sekoita, kunnes se on liuennut kunnolla. Lisää joukkoon sokeri, kardemumma, suola (ja kananmuna). Lisää jauhot pienissä erissä alkuun puuhaarukalla sekoittaen. Lisää loppuvaiheessa mukaan voi, ja tämän jälkeen loput jauhot. Kohota taikinaa noin 30-45 minuuttia, tai kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Leivo taikinasta pitkä tanko ja jaa se 12–24 osaan siitä riippuen, minkä kokoisia munkkeja haluat paistaa. Huomioi, että munkkien koko kasvaa sekä kohottamisen että paiston yhteydessä, joten tee niistä tässä vaiheessa haluamaasi munkkikokoa pienempiä. Jätä taikinasta pieni nokare koekappaleeksi paistovaiheeseen.

Pyöritä taikinasta käsiesi välissä pyöreitä pullia. Jos haluat tehdä rinkilöitä, työnnä pullan läpi sormi ja heiluta sormea, kunnes aukko on venynyt riittävän suureksi. Tällä tavalla rinkilöistä ei ehkä tule tasapaksuja, mutta toisaalta saumakohta ei repeä. Anna munkkien kohota liinan alla noin 30 minuuttia.

Kohotus silottaa munkkien kauneusvirheet

Laita laakeaan teräskattilaan öljyä, ja kuumenna se 180-asteiseksi. Selviät ilman paistomittariakin; öljy on tarpeeksi kuumaa kun se alkaa liikkua. Öljy on oikean lämpöistä, kun koeapala paistuu kypsäksi minuutissa. Lämpötilaa on hyvä säätää paiston aikana, sillä liian kylmässä öljyssä munkki painuu kattilan pohjalle, ja imee itseensä liikaa öljyä. Liian kuumassa öljyssä pinta palaa ennen kuin munkki ehtii kypsyä sisältä.

Ei mikään kevyt herkku! Öljypullo ennen ja jälkeen paiston.

Laske munkki öljyyn varovasti käsilläsi. Paista kattilan ja munkkien koosta riippuen 1-3 munkkia kerrallaan. Kun ensimmäinen puoli on ruskistunut kunnolla, käännä munkki reikäkauhalla tai haarukalla toisinpäin. Kypsyvän puolen ruskistumisen näkee hyvin munkin reiästä, kuten alla olevassa kuvassa. Kun munkin molemmat puolet ovat kypsiä, nosta munkit lautaselle talouspaperin päälle hetkeksi.

Pyörittele munkit sokerissa heti kun pystyt käsittelemään niitä sormissasi. Sokeri tarttuu pintaan parhaiten heti tuoreeltaan. Anna munkkien jäähtyä vielä hetki, ja herkuttele!

Hyvää vappua!

Parvekeviljely huhtikuussa

Huhtikuu lähestyy loppua, vaikka lähes päivittäin sataneesta lumesta, rännästä ja rakeista ei äkkiä arvaisi. Maaliskuussa kylvetyt kasvit ovat jo mukavan kokoisia, joten on aika koulia ne, eli siirtää isompiin astioihin kasvamaan.

Taimet voi koulia heti kun sirkkalehtien, eli taimen ensimmäisten lehtien jälkeen seuraava lehtipari on kasvanut. Osassa kasveistani oli vielä vain sirkkalehdet, eikä ihan pienimmistä tomaateista kaikki selvinneet siirrosta.

Koulitessa taimet kannattaa siirtää purkkiin, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan ulos. Tällä kerralla taittelin vessapaperirullista ja munakennon keskustoista purkkkeja. Puutarhamyymälöissä myydään myös valmiita maatuvia turveruukkuja. Olen käyttänyt kermaviili- ja jogurttipurkkejakin, ja ne toimivat vallan mainiosti.

Koulittavat taimet on hyvä kastella päivää ennen koulintaa. Irrota taimet juuripaakusta ja tartu sormilla kiinni yhden taimen lehdestä. Istuta ne sitten yksitellen omiin ruukkuihin, tai yhteen isompaan. Multaan tehdään kolo ja taimi asetetaan koloon. Multa tiivistetään kevyesti, mutta kehittyvien juurien tulee kuitenkin saada ilmaa.

Juuria ei kannata laittaa kaksinkerroin. Leikkaa mieluimmin osa juuresta pois, jos juuristo on liian pitkä. Sijoita taimet valoisaan paikkaan, mutta vältä suoraa auringonvaloa. Pidä taimet tasaisen kosteana. Taimille voi toisinaan antaa myös todella mietoa ravinneliuosta veteen sekoitettuna.

Koulinnalle vaihtoehtona on harventaminen. Poista heikot tai ylimääriset taimet pois, jotta vahvemmat saavat tilaa. Helpoiten harventaminen onnistuu, kun taimet ovat vielä pieniä, eikä niillä ole pitkiä juuria.

Monilla kasveilla on kumppanuuskasveja. Tällaiset kasvit auttavat tuholaisten torjunnassa ja/tai houkuttelevat pölyttäviä hyönteisiä. Voimakkaalta tuoksuvat yrtit ja samettikukka pitävät monet tuhohyönteiset, kuten kirvan, loitolla. Yrteistä vielä ehtii kylvää ainakin basilikaa ja minttua. Kattavan listauksen kumppanuuskasveista löysin tarhuri.fi-sivulta.

Itse olen aiempina vuosina kärsinyt ainakin harsosääskistä, vihannespunkista ja viime vuonna suuresta määrästä kirvoja. Tänä vuonna keskitän siis tarmoni niiden torjumiseen, ja aikeenani on ostaa samettikukkia, vaikka en niiden ulkonäöstä niin pidäkään. Pääasia, että hartaudella kasvatetuista taimista saa myöhemmin kesällä satoa.

Ensi kuussa pääsekin jo toivottavasti laittamaan taimet multaan ja ulos. Lasitus parvekkeella aikaistaa hiukan ulos siirtoa. Avomaalle tai avonaiselle parvekkeelle viedessä lämpötilaa joutuu tarkkailemaan enemmän. Etelään suuntautuvalla parvekkeellani on iltapäivisin varsin lämmin, joten ilolla odotan kun saan sinne pitkään jatkuneen talven jäljeen jälleen väriä.

Huhtikuussa:

• Muista kastella ja huolehdi riittävästä valon määrästä
• Käännä ruukut parin päivän välein, jotta taimet kasvavat tasaisesti
• Kouli isompiin ruukkuihin
• Kylvä siemenet, joiden aikataulu on huhtikuussa
• Siivoa parveke talven jäljiltä

Ihana maapähkinäwokki

Arkiruoan kanssa ajautuu monesti noudattamaan helppojen, jo kokeiltujen ruokien kaavaa. Ostoslistalle päätyy tuttuja ruoka-aineita, joista valmistuu nopeita ruokia työpäivän jälkeen. On kuitenkin virkistävää valmistaa välillä uusia ruokia, reseptiä seuraten tai ilman valmista ohjetta.

Saan välillä "maku-inspiraatioita", kun kaupassa ostoshihnalla on edellisen asiakkaan basilika, jonka tuoksusta tulee hillitön himo saada pestoa. Tai ajatuksiin tulee omenapiirakka, jota on pakko leipoa että ajatuksesta pääsee eroon. Tällä kertaa inspiraatio syntyi maapähkinävoista ja nuudeleista, ja lopputuloksena oli erittäin mainio maapähkinäwokki.

Aina ruoka ei onnistu ja toisinaan ilman ohjetta tehdessä päädyn tekemään liian pieniä annoksia. Tässä wokissa kaikki oli kuitenkin kohdallaan: nopeus, maku ja annoskoko. Maapähkinävoista tulee ihanan täyteläinen maku, jota lime mukavasti taittaa. Kasviksia kannattaa kypsentää vain hetki, jotta niihin jää hyvä purutuntuma.

Maapähkinäwokki

kolmelle

125 g nuudeleita

270 g tofua

2 porkkanaa

½ paprika

2 kevätsipulia

½ dl suolapähkinöitä

3-4 cm pala inkivääriä

puolikkaan limen mehu

kastike:

3 rkl maapähkinävoita (makeuttamatonta)

½ rkl kalakastiketta
tai vegaanista kalakastiketta

1 rkl soijakastiketta

2 rkl öljyä

2 rkl vettä

(ripaus chiliä)

Tee ensin kastike. Lämmitä maapähkinävoita ja vettä muutama sekunti mikrossa, jotta saat siitä helpommin käsiteltävää. Lisää kala- ja soijakastike sekä öljy ja sekoita tasaiseksi. Mausta halutessasi ripauksella chiliä.

Kuori porkkanat ja leikkaa niistä tikun mallisia. Suikaloi myös paprika ja viipaloi kevätsipuli. Kuori ja raasta tai pilko inkivääri pieneksi. Leikkaa tofu haluamasi malliseksi. Tofua kannattaa kuivata talouspaperilla painellen, jotta siitä tulee paistaessa rapeampaa.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Paista tofua korkeareunaisella paistinpannulla tai wokkipannulla muutama minuutti melko kuumalla lämmöllä, jotta saat pinnasta kauniin ruskean. Laske hiukan lämpöä, lisää porkkanat ja paprikat ja paista vielä hetki. Lisää inkivääri, maapähkinäkastike sekä kypsät, valutetut nuudelit ja sekoita hyvin. Lisää vielä kevätsipuli ja pähkinät, ja mausta valmis wokki limen mehulla.

Muistojen maanantai: Berliini 2/2

Muistojen maanantain edellisessä Berliini-osiossa kerroin matkasta yleisesti. Tänään luvassa on kuvasaldoa sunnuntain pyöräilyn varrelta sekä aamiaista, joka saa kuolan valumaan vielä jälkikäteenkin.

Matkan toisena päivänä vuokrasimme polkupyörät. Pyörien päivävuokra on noin 10-12€, ja niitä saa vuokrattua lähes mistä vain. Omamme löytyivät heti hotellin takana olevasta kioskista. Takuumaksu oli 50€, josta pyörien vuokra vähennettiin kun ne palautti.

Rakastan aamiaisia ja etenkin pannukakkuja. Pyörät vuokrattuamme poljimme heti aamusta Distrikt coffee -kahvilaan. Kahvila aukesi kymmeneltä ja olimme siellä ehkä 15 yli. Pääsimme suoraan pöytään, mutta meidän jälkeemme tulleet odottelivat noin 10 - 20 minuuttia vapautuvia pöytiä. Nälkäisenä kannattaa suunnata paikan päälle heti avautumisen aikaan, tai huomattavasti myöhemmin, jos kadulla jonottaminen ei kuulosta houkuttelevalta.

En huomannut ottaa kahvilasta kuvaa, koska ruoka vei kaiken huomioni. Olin lukenut, että tarjolla olevat piimäpannukakut ovat hyviä, eikä yksikään kuulemani kehu todellakaan ollut väärässä! Pannukakkuannokseen kuuluu banaania, sitrustahnaa, granolaa, marjahilloa sekä ranskankermaa. Annos oli valtava ja piti nälän loitolla pitkälle iltapäivään.

Puolisoni valitsema uppomuna-savulohi -leipä näytti ja maistui myös erinomaiselta. Paikan hintataso oli hiukan kallis, mutta kuitenkin jokaisen käyttämäni euron arvoinen. Kahvi oli myös todella hyvää, joskin aamukahvinsa tavallisesti ämpäristä juovalle yksi kuppi oli melko pieni.

Vuokraamamme pyörät olivat kohtalaisen hyväkuntoiset ja niissä oli kolme vaihdetta. Berliini osoittautui hyväksi pyöräilykaupungiksi, jossa uskaltaa liikkua ilman että pitää pelätä henkensä puolesta. Liikuimme alueilla, joissa ei ollut suuria korkeuseroja ja pyöräilijät oli huomioitu erinomaisesti; pyöräkaistat löytyvät lähes joka kadulta. Eräällä kapealla tieosuudella takaa tuleva raitiovaunu jopa hidasti jotta ehdimme alta pois, eikä liiskannut meitä autojen väliin. Pyöräilykypäriä ei ollut, mutta vaijerilukon sai mukaan, joten pyörän pystyi jättämään turvallisesti kun sitä ei hetkeen tarvinnut.

Distrikt coffeesta suuntasinne Tiergarten- puistoon. Puisto on leveydeltään 3 kilometriä ja korkeudelta yhden kilometrin, joten kävellen siellä voisi kuluttaa päivän jos toisenkin. Pyöräillen puistosta näki kuitenkin melko kattavan osan. Kevät oli Berliinissä huomattavasti Suomea pidemmällä, mutta puisto ei vielä ollut täydessä kukoistuksessa. Puiston potentiaalin näki kuitenkin jo silmuilla olevien puiden ja kukkivien narsissien keskellä.

Puiston lounaispuolella on Berliinin eläintarha, joka on eläinlajeissa mitattuna maailman suurin ja pinta-alallisesti suurimpien joukossa. Tällä kertaa aika ei riittänyt siellä vierailuun, mutta onneksi puisto tarjosi muutakin. Etenimme pääpiirteittäin idästä lähteen puiston pohjoispuolta ja takaisin itään eteläpuolen kautta. Puistossa on useita pieniä vesistöjä ja puiden takaa saattoi löytää yllättäviä rakennuksia, kuten liittopresidentin valtavan edustusasunnon.

Keskellä puistoa, Grosser Stern -aukiolla, kohoaa Saksan yhdistymissotien kunniaksi pystytetty 67 metriä korkea muistomerkki. Aukio on itä-länsi -suunnassa kymmenen kilometrin pituisen katuosuuden varrella ja muistomerkki on melkoisen vaikuttava näky auringon säteiden osuessa kultaiseen yläosaan.

Viimeisenä aamuna ennen Zalando Outletiin matkaamista suuntasimme aamiaiselle House of Small Wonder -ravintolaan. Valitsin paikan pääasiassa sen sisäänkäynnistä näkemäni kuvan perusteella, ja tälläkin kertaa paikan valinta osui nappiin.

House of Small Wonder oli ruoan puolesta siitä mainio paikka, että vaikka itse voisinkin elää pelkillä aamiaisruoilla, oli kello jo lähempänä yhtätoista ja seuralaiseni kaipasi jotakin ruokaisampaa. Listalta löytynyt Katsu Don sisälsi japanilaista porsaanleikettä, riisiä, kevätsipulia, haudutetun munan sekä kaalia. Nälkä lähti tällä annoksella erinomaisesti.

Omille lautasilleni valitsin granolaa, turkkilaista jogurttia ja hedelmiä sekä mantelicroissantin. Granola oli mukavan rapeaa ja hedelmät maistuivat tuoreilta. Ravintola oli melko täynnä, mutta ruoka tuli pöytään alle 5 minuutissa. Henkilökunta palveli japanilaisen kohteliaasti ja hyvällä englannin kielellä. Huomionarvoista on, että ravintolassa hyväksytään vain käteinen. Siitä kyllä mainitaan vielä alaovella, mutta paikka on niin lumoava, että informaatio saattaa mennä ohi.

Sisäänkäynti on melko huomaamaton

Rakkain matkakohteeni Euroopassa on Lontoo. Berliini kuitenkin vaikutti kohteelta, jonne todennäköisesti tulen vielä menemään. Lyhyen lentomatkan vuoksi ja kaupungin valtavan koon ansiosta siellä on nähtävää vielä monen matkan edestä. En kuitenkaan todennäköisesti pysty vastustamaan House of Small Wonderia, joten matkan tulee olla tarpeeksi pitkä, jotta voin antaa muillekin ravintoloille mahdollisuuden!

Täytetyt suklaamunat

Näin töhnämunien ohjeen ensimmäisen kerran viime keväänä, reilusti ennen pääsiäistä. Nauroin nimelle ja linkitin yhden ohjeen ystävälleni. Ajatus jäi kuitenkin itämään, ja tein niitä pääsiäisenä päivälliselle, edelleen nimelle naureskellen. Myöhemmin kuulin niiden olevan vuoden 2016 pääsiäisen hitti, joten olin siis kerrankin trendikäs, vahingossa tietysti.

Tänä vuonna nimi ei enää hihitytä niin paljon, mutta en kyllä jaksa kuin ihmetellä kuka sen on keksinyt, ja miksi. Käytän huomattavasti mieluummin jotakin muuta nimitystä, jonka assosiaatio ei ole niin... no, iljettävä.

Viime vuonna täytin munat maitosuklaamoussella (1 dl kuohukermaa ja 50 g maitosuklaata), mutta tänä vuonna kaapissa käyttöään odotti valkosuklaa, joten muutin hiukan ohjetta ja tein valkosuklaamoussea. Tällä kertaa täytteestä tuli valkosuklaasta huolimatta hiukan vähemmän makea, mikä sopi omaan makuuni paremmin. Tein suklaamunat arkiviikolle osuneena syntymäpäivänäni, ja koska rakastan lemon curdia, lisäsin sitä moussen keskelle lusikallisen. Moussea riittää noin 5 suklaamunan täytteeksi.

Täytetyt suklaamunat

50 g maustamatonta tuorejuustoa

65 g valkosuklaata

1 dl kuohukermaa

4 tl lemon curdia

Sulata valkosuklaa ja sekoita se tuorejuuston kanssa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele suklaaseokseen. Pursota suklaamunat lähes täyteen, laita keskelle vajaa teelusikallinen lemon curdia ja pursota moussea vielä reunoille. Anna jähmettyä jääkaapissa ainakin tunti.

Suklaamunista saa yläosan pois seuraavasti: Kuumenna terävä juuresveitsi veden alla ja kuivaa se. Varovasti halkaise yläosa noin ⅓ korkeudelta. Mikäli suklaamunassa on yllätys, tee aukosta tarpeeksi suuri, jotta saat lelun ulos. Viime vuosina kaupoissa on näkynyt myös leluttomia suklaamunia, jotka sopivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti.

Jos suklaamunien sisällä oleva suklaamousse tuntuu liian makealta ajatukselta, voi ne täyttää oikeastaan millä vain. Panna cotta tai limettiposset taitaa olla ensi pääsiäisen valintani.