Lapsuuden päiväkotiaamujen kylmäksi jäähtyneen tönkkökaurapuuron syöminen (kylmiä väreitä!!) aiheutti kaurapuurotrauman noin 20 vuodeksi. Sen jälkeen päätin opetella tekemään puuron itse, makuuni sopivilla lisäkkeillä. Nykyisin puuro uppoaa onneksi jo ilman kikkailua. Toinen puuro mikä ei suuremmin saanut rakkautta osakseen oli vispipuuro. Puolukoista tehtynä se on melko kitkerää, tai sitten en vain syönyt sitä kovin montaa kertaa ihastuakseni. Talkkuna tuli mieleen vasta nyt, mutta sitä ei edes pitäisi mainita, koska sitä makua en kyllä tahdo ajatella. Se tuskin on äkkiseltään lapsuuden jälkeen parantunut. Ehkä lapsuuteen liittyen puurot olivat muutenkin vähemmän suosiossa, suklaapuuroa ja riisipuuroa lukuunottamatta.
Muutama vuosi kaurapuuron hiljaisen hyväksymisen jälkeen törmäsin Instagramissa muutaman kerran mustikkavispipuuroon ja päätin kokeilla tämänkin puuropeikon kesyttämistä. Ehdottomasti kannattava päätös! Mustikoista tehtynä puuro on huomattavasti pehmeämpää ja siitä puuttuu puolukoiden happamuus. Mautonta puuro ei kuitenkaan ole. Tein mustikkapuuroa muutaman kerran ja rohkaistuin kokeilemaan myös vadelma-puolukkapuuroa – ihan kelvollisella lopputuloksella. Kylmää maitoa sekaan ja ääntä kohti!
Vispipuuro
200 g marjoja: mustikoita, vadelmia tai puolukoita
9 dl vettä
2 dl täysjyvämannaryynejä
1 dl sokeria
½ tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
Keitä marjoja noin 10 minuuttia. Siivilöi marjat pois ja puristele niistä lusikalla kaikki mehu irti. Sekoita ryynit mehuun samalla huolellisesti vispilällä vatkaten. Anna kiehua muutama minuutti samalla sekoitellen. Laita puuro jäähtymään.
Lisää kylmään puuroon sokerit ja suola. Sekoita sähkövatkaimella, kunnes puuron väri muuttuu vaaleammaksi ja koostumus on ilmava. Nauti kylmän maidon kanssa.
Ylijäävän "marjamössön" voisi jäähtyneenä syödä vielä esimerkiksi jogurtin kanssa tai smoothiessa, mutta itse sitä kokeilleena en ollut vakuuttunut lopputuloksesta, joten olen yleensä vain heittänyt ne pois.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti