kotiliesi

torstai 28. joulukuuta 2017

Herkkupasteijat

Joulu on tältä vuodelta jälleen juhlittu, ja vatsa on täynnä suklaata. Välipäivät kuluvat helposti kinkun jämiä jalostaen, ja kun kinkkuun sitten kyllästyy, on uudenvuoden viettoon mukava leipoa jotakin pientä. Vaikka nakit ja perunasalaatti kuuluvatkin monilla perinteisiin, niin toisinaan on kiva kokeilla myös jotakin uutta.

Tänä vuonna ehdotan kokeilemaan näitä feta-pestopasteijoita. Ne valmistuvat lähes yhtä nopeasti kuin keitetyt nakit, mutta maistuvat todella paljon paremmilta, ja sopivat myös kasvissyöjille. Täytteeseen tulee punaista pestoa, eli pesto rossoa. Pesto rossossa on muun muassa aurinkokuivattua tomaattia ja valkosipulia. Jos et kuitenkaan erityisesti pidä punaisen peston mausta, voit hyvin korvata sen tavallisella basilikapestolla.

Pasteijoita varten tarvitset vain voi- tai lehtitaikinalevyjä, edellä mainittua punaista pestokastiketta ja fetajuustoa, sekä kananmunan pasteijoiden voiteluun. Pasteijat ovat erinomaisia tuoreena nautittuna, mutta niiden maku ei kuitenkaan muutu muutamassa päivässä. Voit siis huoletta tehdä ne valmiiksi jo vaikka huomenna, ja sunnuntaille jää aikaa nautiskelulle ja tähtisadetikun heiluttelulle.


Feta-pestopasteijat


500 g voi- tai lehtitaikinalevyjä
1 dl punaista pestoa
100-150 g fetajuustoa
1 kananmuna

Sulata voi- tai lehtitaikinaa huoneenlämmössä noin 15 minuuttia. Murustele sillä välin fetajuusto.

Leikkaa sulat taikinalevyt leveyssuunnassa kahtia. Annostele taikinan keskelle reilu teelusikallinen pestoa. Laita pestokastikkeen päälle noin ruokalusikallinen murusteltua fetaa.

Voitele neliön reunat veteen kastellulla sormella, ja paina taikinan kulmat vastakkain, jolloin täytteet jäävät pasteijan sisälle. Painele reunat kiinni sormin tai haarukalla.

Voitele valmiit pasteijat kananmunalla. Paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia, tai kunnes ne ovat kohonneet hyvin ja pinta on kauniin ruskea.

Anna pasteijoiden jäähtyä hyvin, ja säilytä niitä ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä. Pasteijat säilyvät hyvin muutamia päiviä.

Pidä kiirettä, joku on jo haukannut pasteijasta palan!

Lue myös:

perjantai 22. joulukuuta 2017

Huippuhyvä daim

Daim-suklaa on äärettömän hyvää, mutta en ollut kuitenkaan ennen tätä vuotta tullut tehneeksi sitä. Olin ajatellut, ettei siitä kuitenkaan tule samanlaista kuin kaupassa myytävästä, tai että sen tekeminen olisi jotenkin erityisen haastavaa. Jos olisin tiennyt kuinka väärässä olen, olisin keitellyt krokanttiherkkua jo aikoja sitten.

Daimin teko on yllättävän yksinkertaista, eikä vaadi kummallisia keittiövälineitä tai raaka-aineita. Krokantti syntyy suklaan lisäksi viidestä aineesta, eikä keittämiseen tarvita edes lämpömittaria. Mantelijauhe herätti minussa hiukan ensin kummastusta, mutta toden totta, kyseessähän on mantelikrokantti.

Keitin krokanttia melko tarkalleen 15 minuuttia ennen mantelijauheen lisäämistä. Keitin massaa lämpötilalla 5, kun luku 9 on lieteni maksilämpötila. Sävyeron keittämisen alun ja valmiin massan välillä voit kurkata alhaalta. Suosittelen kuitenkin tekemään myös pisaratestin, eli tipauttamaan massaa kylmään veteen. Sopiva massa kovettuu nopeasti. Suklaakuorrutuksen apuna käytin leikkelehaarukkaa ja lusikkaa. Nostin palat yksitellen haarukan päälle, kastoin pohjan suklaaseen ja lusikoin suklaata päälle. Palat voisi myös kastaa suklaaseen kulmasta kiinni pidellen.

Otsikon mukaisesti daimista tuli huippuhyvää! Se ei jää kaupan daimin tavoin hampaisiin kiinni, mikä on hyvä, koska silloin tätä voi syödä lähes loputtomasti. Tällä kerralla herkku meni lahjaksi, ja itselleni jäi vain muutama reunapala, mutta joulun ähkyn helpotettua teen tätä kyllä itselleni.


Daim


100 g voita
⅓ dl siirappia
3 dl ruokokidesokeria
1 tl suolaa
65 g mantelijauhetta
200 g maitosuklaata

Mittaa voi, siirappi, sokeri ja suola teflonkattilaan. Lämmitä ainekset kiehumispisteeseen koko ajan vispilällä hämmentäen.

Keitä noin 13-15 minuuttia, kunnes seos on kullanruskeaa. Voit testata massaa pisarakokeella. Pudota pieni määrä seosta kylmään veteen. Riittävän karamellisoitunut seos jähmettyy nopeasti.

Sekoita mantelijauhe krokanttiseoksen joukkoon. Anna kiehua 3 minuuttia samalla sekoitellen.

Kaada massa noin 25 cm x 20 cm kokoiselle, leivinpaperoidulle alustalle, ja anna kovettua jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Sulata maitosuklaa varovasti vesihauteessa tai mikrossa. Taittele kovettunut daim-levy noin 20-25 palaan. Kasta palat yksitellen haarukoiden avulla suklaaseen. Aseta palat leivinpaperin jäälle ja anna jähmettyä jääkaapissa ainakin tunti.

Säilytä valmiita daim-paloja jääkaapissa tiiviissä rasiassa. Herkku säilyy hyvänä ainakin noin viikon, elleivät tontut käy napostelemassa niitä yön pimeydessä.

Krokantti keittämisen alussa

Krokantti mantelijauheen lisäämisen jälkeen


Kotilieden joulukalenterin 21. luukku aukeaa Suklaapossu-blogissa.

Lue myös:

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Ruislastut juustopöytään

Juustot täyttävät joulukuussa kauppojen kylmähyllyt, lahjakorit ja tarjouslehtien sivut. Juustot siis kuuluvat jouluun, ja monissa perheissä herkutellaan niillä ennen jouluateriaa, tai sen jälkeen. Tänä vuonna olen nähnyt myös muutamia erilaisia juustokranssien ohjeita. Juustokranssi näyttääkin herkulliselta, ja vaikuttaa hauskalta uudelta tavalta toteuttaa perinteinen juustotarjotin. Kotiliedelläkin näyttää olevan oma versio kranssista.

Nyt kun aloin haaveilla erilaisista juustoista, on hyvä hetki sanoa muutama sananen niiden lisukkeista. Juustojen kanssa sopii hyvin erilaiset hillot, viikunat, viinirypäleet ja keksit. Omia suosikkikeksejäni ovat Ritz-keksit, Kantolan Valitut suolakeksit, Bastogne-keksit ja piparit sekä nämä ruislastut.

Ruislastujen ohje on Isyyspakkaus-blogista, enkä ole tehnyt sille muutoksia muun kuin ulkonäön suhteen. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, ja sieltä voit käydä kurkkaamassa Tommin ohjeet lastujen tekemiseen pastakoneella. Itse olen havainnut hyväksi tavaksi kaulita taikina ohueksi, ja ottaa siitä Ikean juomalasilla ympyröitä. Juomalasin kokoa vaihtelemalla lastuista tulee itselle sopivan kokoisia, mutta voit myös leikata kaulitusta levystä esimerkiksi neliöitä.

Hienonnan kuminan taikinaa varten veitsellä, sillä morttelin peseminen tuntuu välillä liian työläältä. Voit siis valita itsellesi sopivan tavan. Taikina tuntuu sekoittamisen alussa irtonaiselta, mutta siitä tulee hyvä ja kiinteä, kun vehnäjauhot jaksaa lisätä huolellisesti. Taikina ei ole monimutkainen, mutta vaatii kuitenkin hiukan työstämistä. Itse jauhotan vielä leivinlaudan vehnäjauhoilla ennen kaulitsemista, jotta taikina ei jää kiinni.


näkkileipä

Ruislastut


2 rkl sulatettua voita
2 dl vettä
1 tl murskattua kuminaa
1 tl suolaa
1 dl ruis- tai vehnäleseitä
5 dl ruisjauhoja
noin 1 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja laita se tilavaan kulhoon. Lisää vesi, kumina, suola ja leseet. Sekoita joukkoon ruisjauhoa vähän kerrallaan ja vaivaa, kunnes kaikki ruisjauho on taikinassa.

Alusta taikinaa vehnäjauhotetulla alustalla, lisää jauhoja vähitellen ja jatka alustamista niin kauan, että taikina on sitkeää.  Taikinassa on tarpeeksi jauhoa, kun se ei tartu enää kiinni alustaan.

Tee taikinasta pitko ja leikkaa siitä 20 - 25 palleroa. Kauli niistä jauhotetulla kaulimella ohuita lastuja.

Paista lastuja 225-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia, kunnes ne alkavat hieman ruskettua reunoista.

Nauti ruislastut sellaisenaan, juustojen kera tai margariinilla voideltuna.



Lue myös:

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Pienet valkosuklaamutakakut

Leipominen on mukavaa ajanvietettä, ja helppoa yhteistä tekemistä esimerkiksi lasten kanssa. Aina aikaa ei ole tunteja tuhlattavaksi, tai yllätysvieraat soittavat joulun aikana ovikelloa, ja jotain hyvää olisi kiva tarjoilla. Mutakakku onkin yksi niistä nopeista tarjottavista, joiden vuoksi ei tarvitse hikoilla kauaa uunin vierellä, ja jonka ainekset on helppo pitää kaapissa. Mikäli siis malttaa pitää "hätävarana" suklaalevyä.

Perinteinen mutakakku on hyvää, mutta pienillä muutoksilla siitä saa vielä parempaa. Yksi tällainen muutos on suklaan vaihtaminen valkosuklaaksi. Jouluaaton ollessa jo ensi viikolla, voi mutakakut maustaa myös jouluisen maustekaapin antimilla. Itse käytin kanelia, pomeranssia, neilikkaa ja muskottia. Jos kaapissasi ei ole näitä mausteita yksitellen, voit lisätä taikinaan 1 teelusikallisen valmista piparkakkumaustetta.

Ilman joulumausteita mutakakut sopivat ympäri vuoden nautittavaksi. Tässä kirjoitellessa mieleeni tuli piparmintun lisääminen taikinaan. Täytyykin ehkä tehdä pikavisiitti kauppaan Marianne rae -pussien äärelle. Syömätöntä valkosuklaata kun poikkeuksellisesti onkin jo kaapissa :)


Jouluiset valkosuklaamutakakut

8 kpl

100 g valkosuklaata
100 g voita
¾ dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl kanelia
½ tl pomeranssia
ripaus neilikkaa
ripaus muskottipähkinää
ripaus suolaa

Ota voi huoneenlämpöön noin puoleksi tunniksi.

Rouhi valkosuklaasta 2 - 3 palaa ja siirrä rouhe sivuun odottamaan. 

Sulata loppu suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää vaahtoon munat yksitellen, samalla vatkaten. Lisää hiukan jäähtynyt sula valkosuklaa.

Yhdistä kuivat aineet ja mausteet. Lisää jauhot taikinaan. Sekoita tasaiseksi, mutta vältä ylimääräistä sekoittamista.

Lusikoi noin ⅔ taikinasta paperisiin suuriin muffinivuokiin. Ripottele rouhittu valkosuklaa taikinan päälle ja lusikoi sitten loput taikinasta. Taikina kohoaa vain vähän, joten voit täyttää muffinivuoat lähes täyteen.

Kypsennä mutakakkuja uunin keskiosassa 200 asteessa 8 - 9 min. Älä paista liian kypsiksi. Mutakakut saavat jäädä keskeltä pehmeiksi. 

Jäähdytä, ja tarjoile sellaisenaan tai kanelikerman kera.

mutakakku

Kanelikerma


1½ dl kuohukermaa
1 tl sokeria
½ tl kanelia

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää lopussa sokeri ja kaneli. Sekoita tasaiseksi.

Lue myös:

Toffeeherkku joulumaustein
Alkoholiton tiramisu
Juustokakku-browniemuffinit

lauantai 9. joulukuuta 2017

Modernisoitu saaristolaisleipä

Onnistuneen leivän tekeminen on lähestulkoon salatiedettä. Sitkoa pitää olla tarpeeksi, jauhojen määrä oikea ja uunin lämpötila juuri sopiva. Kohottaa pitää kerran tai kaksi, ja siltikin uunista saattaa tulla lättänä, raaka ja/tai kivikova tuotos. Ei kovin inspiroivaa siis.

Edellä mainituista syistä en ole lähtenyt mukaan vallitsevaan juurileivonnan trendiin. En usko, että leivänleivontataidoillani saisin onnistunutta lopputulosta aikaan. Saattaa kuitenkin käydä niin, että hurahdan juureen viiden vuoden päästä, ja mietin miksi en aiemmin siitä innostunut. Siihen asti pitäydyn kuitenkin helpoissa leivissä. Helpointa olisi toki marssia lähimpään kauppaan, mutta en juuri keksi parempaa tuoksua kuin uunituore leipä.

Blogia pidempään seuranneilta ei ole voinut jäädä huomaamatta rakkauteni pataleipiin. Pataleipärakkauden lisäksi aina onnistuneita ovat saaristolaisleivät. Tein saaristolaisleipää edellisen kerran kummipoikani nimiäisiin, ja nyt joulun alla tein viime vuonna julkaistun lakulimpun ohjetta mukaillen lakritsaista saaristolaisleipää.

Pohdiskelin reilu viikko sitten ääneen, että voisikohan saaristolaisleivän tehdä kakkuvuokaan. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen! Mittasin kakkuvuokani tilavuuden (1,5 l), ja totesin sen riittäväksi. Tein taikinan, paistoin leivän, ja hyvää tuli. Muokkasin alkuperäistä ohjetta omaan makuuni paremmin sopivaksi, eli korvasin osan ruisleseistä kaljamaltailla. Ohjeessa myös sanotaan lakumaton olevan helpoin vaihtoehto, mutta halusin lakritsin olevan isompina paloina, joten käytin tavallisia lakritsipatukoita. Voit tulkita ohjeen niin, että jos tahdot isoja lakritsipaloja, käytä lakritsia 80 grammaa. Jos taas leikkaat silppua lakumatosta, käytä 100 grammaa.

Leipä on parhaimmillaan muutaman päivän tekeydyttyään, mikä tekee siitä loistavan joululeivän. Voit leipoa leivän hyvissä ajoin ennen aattoa, ja jättää muiden ruokien valmistelulle aikaa aaton lähelle. Saaristolaisleipä kestää myös hyvin pakastamista, mutta suosittelen viipaloimaan sen etukäteen.


Lakritsainen saaristolaisleipä


80-100 g lakritsia
5 dl appelsiinimehua
50 g tuorehiivaa
1 dl siirappia
2 tl suolaa
1 rkl lakritsijuurijauhetta
1 dl kaljamaltaita
½ dl ruisleseitä
2 dl ruisjauhoja
5 dl vehnäjauhoja

Siirappivesi:
2 rkl siirappia
3 rkl vettä

Hienonna lakritsipalat veitsellä silpuksi. Sekoita lakritsit noin desilitraan jauhoja, jolloin niiden lisääminen taikinaan onnistuu helpommin.

Lämmitä appelsiinimehu kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva ja liuota sekoitellen. Lisää mehuun siirappi, suola, lakritsinjuurijauho, kaljamaltaat, leseet ja jauhot. Lisää lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu lakritsi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa leivinliinalla peitettynä 1 tunti. Kaada taikina voideltuun leipä- tai kakkuvuokaan (tilavuus noin 1½ l) ja anna kohota vielä puoli tuntia.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Paista leipä uunin alatasossa noin tunti.

Sekoita siirappi ja vesi keskenään ja voitele leivän pinta paiston siirappivedellä. Paista vielä noin 15 minuuttia.

Anna leivän jäähtyä vuoassa. Parhaimmillaan leipä on noin 2-3 päivän päästä, ja säilyy hyvänä noin viikon. Leivän voi myös pakastaa viipaleina.



Lue myös:

torstai 7. joulukuuta 2017

Kynttilän valaminen kierrätysmateriaaleista

Kynttilöiden valaminen on hauskaa, luovaa ja yllättävää touhua. Valmis lopputulos on joka kerralla hiukan eri värinen, ja tuoksuakin pystyy muuntelemaan valitsemalla tuoksukynttilöitä. Valkoisia kynttilöitä käyttäessä väristä tulee toki aina valkoinen, mutta muuten kynttilään saa väriä valmiilla kynttiläväreillä tai käyttämällä värillisiä kynttilöitä. Valmis kynttilä on oiva lahja esimerkiksi pikkujouluna, ja voithan kääräistä pakettiin vaikkapa pientä makeaa fudgen tai piparkakkujen muodossa. 


Kynttilät voi valaa valmiita kynttilöitä hyödyntäen, tai ostamalla kaupasta valmiit tarvikkeet. Valmista kynttilämassaa myydään esimerkiksi Sinellissä, 8,60€/kilo. Kynttilöihin tarvitset myös sydänlankaa, jota myydään myös askartelukaupoissa.

Itse olen valanut kynttilöitä molemmilla tavoilla, eli sekä kierrätysmateriaaleista että valmiista seoksesta. Lopputulos on molemmilla tavoilla yhtä hyvä. Katkenneita kruunukynttilöitä ja hankalasti valuneita pöytäkynttilöitä löytyy lähes jokaisen kaapeista. Itse kierrätän loppuun palaneet kynttilät keräämällä ne pussiin kynttiläkauden aikana, ja käytän niitä valamiseen myöhemmin. Viime vuonna etsin kynttilöitä myös Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta, ja löysinkin niitä todella edullisesti. Kannattaa siis tarkistaa kauppojen ale- ja poistohyllyt, kierrätyskeskukset ja kirpputorit sekä kokemukseni mukaan myös vanhempien lipaston laatikot :)


Kierrätyskeskukset ja kirpputorit kannattaa käydä läpi myös valuastioita etsiessä. Kynttilän voi valaa astiaan, jossa kynttilä poltetaan, tai käyttää valuastiaa. Kertakäyttöiseksi valuastiaksi sopii esimerkiksi puolikas huolellisesti pesty maitotölkki, tai vaikkapa lasten vanukaspurkki. Kaikki valuastiat tulee pestä huolellisesti, eikä niihin saa jäädä vettä. Vesi aiheuttaa kuplia, jotka poksuvat kynttilää polttaessa.

Valuastiaa valitessa kannattaa huomioida, että nykytiedon mukaan astian suuaukko ei saisi olla astiaa pienempi. Näin ollen esimerkiksi Piltti-purkki on huono, sillä ilma ei pääse kiertämään siellä tarpeeksi, ja syntyy riski tulipalolle. Itse olen valanut kynttilöitä monesti kauniisiin vanhoihin kahvikuppeihin, joita löytää kierrätettynä jopa alle eurolla. Kahvikuppia valitessa kannattaa kaikkein ohuimmasta posliinista valmistetut kupit jättää hyllylle, sillä myöskään ne eivät välttämättä kestä kynttilän lämpöä.


Kynttilän valaminen


Vanhoja kynttilöitä tai valmista kynttiläseosta
Sydänlankaa
Kattila
Tyhjä, huolellisesti pesty etiketitön säilyketölkki
Sekoitustikku
Valuastiat
Sukkapuikkoja tai syömäpuikot

Rouhi kynttilät hienoksi ja poista massan seasta mahdolliset roskat ja sydänlangan pätkät. Solmi sydänlanka sukka- tai syömäpuikon ympärille ja mittaa sitten valuastialle sopiva pituus.

Kaada kynttilärouhe säilyketölkkiin ja laita tölkki kattilaan, jossa on muutama sentti vettä. Kuumenna vesi lähes kiehuvaksi ja anna poreilla miedolla lämmöllä. Steariini saattaa syttyä palamaan kuumentuessaan liikaa, joten älä kuumenna seosta liian lämpimäksi, äläkä koskaan jätä seosta valvomatta.

Uita sydänlangan pää steariiniin, ja kiinnitä se sitten valuastian pohjalle. Tarvittaessa lisää sulaa steariinia kiinnityskohtaan sekoitustikun avulla. Kun kiinnityskohta on jähmettynyt ja sulatettava steariini täysin sulaa, kaada se varovaisuutta noudattaen valuastiaan. Huomioi, että säilyketölkki on kuuma, joten käytä patalappua tai -kinnasta.

Kopauta astia kevyesti pöytään ja asettele sydänlanka suoraan. Jätä kynttilä jäähtymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.



Jähmettyvä steariini imeytyy hiukan sydänlankaan ja kynttilä painuu kuopalle. Sulata seuraavana päivänä pieni määrä steariinia ja täytä jäähtymisen seurauksena syntynyt kuoppa.

Irrota sydänlanka puikosta kynttilän jähmetyttyä kuopan täyttämisen jälkeen. Leikkaa lanka oikean mittaiseksi, ja nauti kauniista lopputuloksesta.


Lue myös:

maanantai 4. joulukuuta 2017

Toffeeherkku joulumaustein

Mainitsin lakritsiluumujen yhteydessä, että joulukuussa on erityisen mukavaa kutsua itsensä iltateelle, ja viedä herkkuja mukanaan. Seuraavan ohjeen toffeeherkut pääsivät viime viikolla iltakahvipöytään, ja loput myöhemmin miehen työpaikalle. Jouluna onkin mukavaa leipoa, mutta kun taloudessa asuu vain kaksi ihmistä, on herkkuja pakko toisinaan delegoida myös eteenpäin, tai joulukinkulle ei enää aattona ole tilaa. Toivon, että näin herkut tuovat iloa itseni lisäksi myös muille.

Toffeeherkku onkin sellainen, että siitä riittää jaettavaa. Leivonnainen on kooltaan äkkiä pieneltä näyttävä, mutta kun katsot mitä se pitää sisällään, huomaat äkkiä, että lopputulos on makea. Onneksi pieni pala siis riittää. Tai kaksi pientä palaa. Olen kuullut jonkun joskus syövän kolmekin putkeen, mutta se saattaa olla jo urbaani legenda.

Ohje on yhdistelmä vanhaa ja uutta. Siitä johtuen pohjan raaka-aineiden mittayksikkö on poikkeuksellisesti desilitrojen sijaan grammoissa. Muokkasin pohjaa australialaisen lehden ohjeesta, jossa määrät oli ilmoitettu sekä grammoina että kuppeina (cups). Arvelin, että tarkempi lopputulos tulee grammoja käyttäen. Jos sinulla ei kuitenkaan ole keittiövaakaa, on sulkeissa ilmoitettu noin määrät desilitroille. Tummalla sokerilla tarkoitan muuten joko fariini- tai ruokosokeria, samalla tavalla kuin naudanlihapadassa.

Toffeekerroksessa olen käyttänyt epätarkkaa määrettä "ripaus". Neilikkaa ripottelin suoraan pussista todella vähän, sillä sen maku on melko voimakas. Määrä on siis alle puoli maustemitallista. Suolaa rouhin suoraan suolamyllystä muutaman kierroksen, eli noin ½-1 maustemitallista.


Jouluinen toffeeherkku


65 g voita
90 g (1⅓ dl) vehnäjauhoja
30 g (⅓ dl) tummaa sokeria
1 tl inkivääriä

Toffee:
150 g voita
2 dl ruokosokeria
1 dl glukoosisiirappia
397 g kondensoitua maitoa (1 purkki)
½ tl kanelia
½ tl pomeranssia
ripaus neilikkaa
ripaus suolaa

Päälle
125 g maitosuklaata

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Aseta leivinpaperi noin 20 x 25 cm kokoiseen vuokaan. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sulata voi. Lisää voi jauhoihin, ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuokaan, ja paista sitä noin 20 minuuttia, kunnes pinta on hiukan ruskistunut. Nosta sivuun jäähtymään.

Tee sillä välin toffeekerros. Sulata voi pinnoitetussa kattilassa. Lisää sokeri ja kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri liukenee. Lisää glukoosisiirappi ja kondensoitu maito. Keitä seosta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia, tai kunnes se muuttuu sakeammaksi. Lisää lopuksi kaneli, pomeranssi, neilikka ja suola, ja sekoita hyvin. Kaada toffeeseos tasaisesti pohjan päälle. Nosta jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.

Sulata paloiteltu maitosuklaa vesihauteessa tai mikrossa noin 15 sekunnin välein sekoittaen. Kaada suklaa toffeekerroksen päälle. Siirrä herkku peitettynä jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Leikkaa terävällä veitsellä paloiksi. Leivonnainen on todella makeaa, joten jo pieni pala riittää. 

Säilytä valmiita paloja jääkaapissa.


Lue myös:

lauantai 2. joulukuuta 2017

Naudanlihapata uunissa

Olen hitaasti oppinut pitämään liharuoista, kun ne valmistetaan padassa. Tai oikeastaan pataruokiin rakastuin suin päin burgundinpataa kokeiltuani, mutta olen alkanut toisinaan kokeilla myös muita uusia liharuokia. Viikko sitten söin jopa hirvimakkaraa ja prosciuttoa, vaikka pari vuotta sitten kumpikaan ei olisi päätynyt lautaselleni.

Palataan kuitenkin pataruokiin, ja etenkin tähän tummaan naudanlihakastikkeeseen. Vai pitäisikö se nimetä kuitenkin naudanlihapadaksi, kun se kuitenkin padassa valmistetaan? Niin tai näin, tässä on ruoka vaativaankin makuun. Kastikkeen nesteenä on käytetty olutta, ja lisämakua tuo tumma sokeri, tomaatti ja mausteet. Alkoholi haihtuu kastikkeesta kypsennyksen aikana, ja jäljelle jää vain oluen aromit. Voit siis huoletta tarjoilla tätä myös lapsille.

Olutta ja sokeria koskee molempia sama neuvo: tummaa sen olla pitää. Olen kokeillut pataa myös vaaleilla vaihtoehdoilla, eikä tästä silloinkaan pahaa tule. Parhaimmillaan kastike on kuitenkin, kun valitset sekä tumman oluen että sokerin. Sokeriksi sopii siis esimerkiksi fariini- tai ruokosokeri, tai miksipä ei vaikka siirappikin. Olut voi olla esimerkiksi tumma lager tai porter, makusi mukaan.

Ruokaohjeet ovat yleensä aina sovellettavissa, mutta kannustan kuitenkin ostamaan worscesterkastiketta, jos sitä ei sinulla kaapissa jo ole. Sillä saa lisämakua kaikkiin lihakastikkeisiin, ja se säilyy todella pitkään, vaikka käyttäisitkin sitä vain tähän. Ja jos et muuta käyttökohdetta kastikkeelle keksi, niin Google tietää kertoa, että sitä käytetään Bloody Mary -drinkkiin :)

naudanlihakastike

Tumma naudanlihakastike

neljälle

400 – 500 g naudan paistisuikaleita
1 pkt (140 g) pekonia
2 kevätsipulia
½ punainen chili
3 rkl fariini- tai ruokosokeria
1 tlk (0,33 l) olutta
1 rkl Worscesterkastiketta
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl paprikajauhetta
½ tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 laakerinlehti

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja ota valurautapata esille. Pilko kevätsipulit ja chili pieneksi ja laita pataan laakerinlehden kanssa. Suikaloi pekoni saksilla, paista se kypsäksi kuumalla pannulla ja kumoa pataan. 

Ruskista naudanlihasuikaleet pannulla. Lisää ruokosokeri ja Worscesterkastike ja jatka paistamista vielä hetki. Lisää olut, tomaattipyree, paprikamauste ja suola, ja anna kiehahtaa. Mausta lopuksi mustapippurilla ja kaada seos varovaisesti pataan.  

Kypsennä ruokaa uunissa 2 tuntia. Sekoita kypsennyksen puolivälissä, ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita. Jos kastike näyttää vähäiseltä, voit lisätä noin ½-1 desilitraa vettä tai olutta.

Tarjoile perunamuusin kanssa.


lihapata


Lue myös:

Burgundinpata
Syksyinen juuresmakkarapata
© Valmiiseen pöytään
Maira Gall