keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Raparperi ja mansikka ne yhteen sopii


Kotimaisen mansikan paras satokausi on kohta alkamassa, ja monesta kasvimaasta puskee edelleen raparperia. On siis erinomainen aika yhdistää nuo kaksi herkkua. Kun raparperi-mansikkakiisseli on jo keitetty, ja pakastin pullistelee raparperipiirakasta, on oiva vaihtoehto keittää raparperista curdia.

Valmistin raparpericurdia tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ja rehellisesti täytyy myöntää, että tämä oli alkujaankin ensimmäinen tekemäni curd, eli tahna. Valmistus ei tällä tavalla tehtynä ollut monimutkaista, joten uskalla kokeilla jatkossakin. Haaveissa siintääkin jo vadelmacurd!

Käyttämäni raparperi oli jo melko paksuvartista, joten valmiin tahnan väristä tuli vaalean vihertävä. Punertavammista varsista syntynee siis hennon vaaleanpunainen tahna. Makuun varsien paksuus ei todennäköisesti vaikuta, joten voit hyvin käyttää sadon loppupään paksuja yksilöitä.

Raparpericurd


200 g raparperinvarsia
½ dl vettä
3 keltuaista
1 ¼ dl hillosokeria
1 rkl maissitärkkelystä
75 g voita

Huuhdo ja paloittele raparperinvarret. Siirrä ne kattilaan ja lisää vesi. Keitä raparperi pehmeäksi, noin 5 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Vatkaa keltuaiset, hillosokeri ja maissitärkkelys jäähtyneeseen raparperisoseeseen. Nosta kattila liedelle ja kuumenna seosta keskilämmöllä koko ajan sekoitellen, kunnes se juuri ja juuri kiehahtaa.

Käännä lämpö pois ja kypsennä seosta sekoitellen jälkilämmöllä 2 minuuttia. Leikkaa voi kuutioiksi ja vatkaa ne yksitellen kuumaan seokseen. Anna curdin jäähtyä jääkaapissa.


Britatorttu


125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1 ¼ dl vehnäjauhoja
¼ dl mantelijauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Marenki:
2 valkuaista
1 ½ dl sokeria
(mantelilastuja)

Lisäksi:
175 g mascarponea
¾ dl kuohukermaa
2 tl sokeria
mansikoita
1 - 2 dl raparpericurdia

Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä uunipellille (25x30cm) ja paista 175 asteessa 10 minuuttia.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri pienissä erissä. Levitä valkuaisvaahto esipaistetulle pohjalle lusikalla siten, että vaahto ei mene reunan yli. Ripottele halutessasi pinnalle mantelilastuja. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia, tai kunnes marenki on kauniin ruskea.

Anna pohjan jäähtyä hyvin ja halkaise se kahteen osaan. Tässä vaiheessa voit myös pilkkoa pohjan annoskokoisiksi paloiksi.

Makeuta kerma sokerilla ja vatkaa vaahdoksi. Sekoita mascarpone ja kerma tasaiseksi. Täytä kakku juuri ennen tarjoilua. Levitä toiselle pohjalle ensin mascarpone-kermaa, sitten puolet raparpericurdista ja lopuksi lohkottuja mansikoita. Nosta toinen pohja varovasti päälle. Levitä päälle loput curdista ja mansikoista.



Mansikka-raparperi trifle


200 g turkkilaista jogurttia
1 tl sokeria
½ dl raparpericurdia
Mansikoita

Mausta jogurtti sokerilla ja sekoita tasaiseksi. Poista mansikoista kannat ja lohko ne. Lusikoi laseihin kerroksittain jogurttia, raparpericurdia ja mansikoita. Halutessasi voit ripotella pinnalle marengin paloja. Tarjoile heti.




tiistai 20. kesäkuuta 2017

Juhannuksen suklaakakut

Suklaa on ihanaa, suklaakakku on ihanaa ja suklaakakku kermavaahdolla vielä ihanempaa. Sainko vakuuttuneeksi? Kokeilin viikko sitten mökillä suklaakakkujen valmistusta grillissä, tästä Poppamiehen ohjeesta inspiroituneena. Helppoa, nopea(hko)a ja etenkin hyvää.

suklaakakku grillissä

Mittasin kuivat aineet pussiin ennen mökille lähtöä, jolloin valmistus mökkiolosuhteissa oli helppoa. Aikaa taikinan tekemiseen menee alle viisi minuuttia, ja näiden valmistukseen tarvitsee vain sekoitusastian, lusikan ja haarukan.

Tiskiä vähentääkseen voi kakut paistaa pahvimukeissa. Mukit voi ruokailun jälkeen polttaa vielä vaikka takassa tai saunan pesässä; helppoa ja siistiä siis. Hyvin varustelluissa mökeissäkin ajan käyttää mieluummin muuhun kuin tiskien tiskaamiseen, ja etenkin jos vesi pitää kantaa sisälle, toivoo toki tiskin määrän olevan mahdollisimman pieni.

Jos valmistat suklaakakut pahvimukeissa, kannattaa mukit kääriä folioon. Folio suojaa kakkuja jos grillaa avotulella, mutta pitää myös kupit hiukan tasalämpöisempinä, jolloin lopputuloksena on tasaisen kypsä kakku. Itse paistoin kakut hiiligrillillä ilman kantta, ja epätasaisen lämmön vuoksi kolme kakkua kypsyi eri tahtiin. Paistoaika saattaa siis vaihdella grillin mukaan.

grillisuklaakakut


Suklaakakut grillissä

kolmelle

1½ dl vehnäjauhoja
¾ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
½ dl tummaa kaakaojauhoja
1 tl suolaa
2 munaa
1 dl kermaa
¾ dl rypsiöljyä

Kuumenna grilli kuumaksi. Sähkö- tai kaasugrillissä hyvä lämpötila on noin 200 astetta.

Vatkaa haarukalla kananmunien rakenne rikki, ja sekoita joukkoon kerma ja öljy. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä kerma-munaseokseen. Sekoita tasaiseksi massaksi ja lusikoi neljään annosvuokaan tai pahvimukiin.

Grillaa kakkuja noin 15–25 minuuttia, kunnes ne ovat kypsyneet pintaan saakka. Lopputuloksen pitäisi olla hiukan mutakakkumainen, eli reunoilta kypsä, mutta sisus voi jäädä hiukan pehmeäksi. Tarjoa kakut lämpimänä vaniljajäätelön kanssa, tai anna jäähtyä kunnolla ja nauti kermavaahdon ja mansikoiden kera.




lauantai 17. kesäkuuta 2017

Lasagne kesäkurpitsasta

Kokeilin karppaamista, eli vähähiilihydraattista ruokavaliota joskus 7 vuotta sitten sen ollessa trendikästä. Löysin periaatteessa itselleni toimivan tavan noudattaa ruokavaliota. Lopulta tulin siihen tulokseen, että on vaivattomampaa syödä ”normaalisti” ja tasapainoisesti, kuin jotakin tiettyä ainesta tai aineryhmää vältellen. Pidän myös (maito)suklaasta liikaa luopuakseni siitä :)

Karppaus-ajoilta jäi kuitenkin muutamia ruokaohjeita, joiden mukaan valmistan edelleen ruokia. Listalta löytyy muun muassa tonnikalapyörykät, munakaspannari ja kesäkurpitsalasagne. Tällä kerralla ajattelin paneutua kesäkurpitsalasagnen ohjeeseen.



Lasagnen voi valmistaa perinteisesti, kasvisversiona tai korvaamalla lasagnelevyt vaikkapa nachoilla, tortilloilla, rieskoilla tai kesäkurpitsalla. Kesäkurpitsalla korvaaminen ei tee lasagnesta kasvisversiota, mutta jauhelihan voi toki vaihtaa myös soijarouheeseen, kasvijauhikseen tai vaikkapa nyhtökauraan. On toki makuasia voiko muokattuja versioita kutsua lasagneksi, mutta itse ajattelen lasagnen koostuvan levy- ja kastikekerroksista, ovat levyt tai kastike mitä hyvänsä.

Kesäkurpitsa ei ole erityisesti lempivihannekseni, mutta tässä sen maku, ja erityisesti koostumus, toimii hyvin. Lasagne valmistuu kesäkurpitsan kanssa vaivattomasti yhdestä kastikkeesta valmistaen. Koskenlaskija-juusto tuo ruokaan juustokastikemaisen aromin. Olen testannut juuston korvaamista sinihomejuustolla, ja lopputulos on myös todella hyvä. Lasagne on tällä ohjeella valmistettuna myös vaivattomasti gluteeniton ja sopii low fodmap -ruokavalioon.

lasagne kesäkurpitsasta

Kesäkurpitsalasagne

neljälle

600 g jauhelihaa
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
2-3 kevätsipulia
(2 valkosipulinkynttä jos ei-fodmap)
125 g (½ pkt) Koskenlaskija-juustoa
tai 100 g sinihomejuustoa
2 prk (á 70 g) tomaattisosetta
2½ dl ruokakermaa
½-1 tl suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
 
pinnalle:
50-100 g juustoraastetta

Huuhtele ja höylää kesäkurpitsat juustohöylällä siivuiksi. Pehmeän keskustan voi jättää käyttämättä (säästä ne, ja käytä vaikka kasvissosekeittoon tai smoothieen). Hienonna kevätsipuli ja valkosipuli, jos käytät sitä.


Ruskista jauheliha ja lisää sipulit. Lisää joukkoon Koskenlaskija (tai sinihomejuusto), tomaattisose, kerma ja mausteet. Anna kastikkeen hautua noin 5 minuuttia. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa.

Laita uunivuoan pohjalle ensin kerros kastiketta ja sitten vuorotellen kesäkurpitsaviipaleita ja kastiketta. Päällimmäiseksi kerrokseksi tulee kastiketta ja lopuksi vielä juustoraastetta.

Paista 200-asteessa noin 30-45 minuuttia, tai kunnes pinta on ruskistunut kauniisti.

Kesäkurpitsalasagne on parasta hetken levättyään tai seuraavana päivänä.


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kauneinta Helsingissä juuri nyt


Toukokuussa yksi Helsingin sykähdyttävimmistä puistoista taitaa olla Kirsikkapuisto Roihuvuoressa. Nyt kesäkuussa vastaava paikka on puolestaan Alppiruusupuisto, eli Rhodopuisto Haagassa. Puisto on kooltaan 8 hehtaaria, eli melko valtava Helsingin mittakaavassa. Puiston virallinen osoite on Kanukalliontie, mutta auton saa hyvin parkkiin ainakin Laajasuontien ja Paatsamatien risteykseen. Huopalahden asemalta matkaa on alle puoli kilometriä.


Alppiruusupuistossa kasvaa yli 3000 alppiruusua, ja se on perustettu jo vuonna 1975. Itse kuulin ja löysin puiston kuitenkin vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen en ollut koskaan kuullutkaan alppiruusuista, saati sitten atsaleoista. Alppiruusu on jännittävä kasvi, sillä vaikka se virallisesti onkin pensas, kasvavat kasvit valtavan kokoisiksi puiksi. Erityisen omituisen kasvista tekee se, että sen varret ovat suurelta osin lehdettömiä ja vain oksien päät ovat vehreitä. Osittain puisto vaikuttaakin mystiseltä viidakolta.




Toissa vuonna kukinta oli kauneimmillaan viikko ennen juhannusta, ja viime keväänä sitäkin aiemmin. Kukat ovat siis muhkeimmillaan noin viikko tai kaksi ennen juhannusta, todennäköisesti kevään ja kesän lämpötiloista riippuen. Vierailin puistossa tänään, ja alppiruusut ovat jo hyvässä kukassa. Punaisista kukista lähes puolet olivat kuitenkin vielä nupulla, joten puistoon ehtii hyvin. Jos puisto siis kuulostaa kiinnostavalta, kannattaa sinne meno ajoittaa tulevalle viikonlopulle tai ensi viikkoon. Nyt annetaan kuitenkin kuvien puhua puolestaan.















perjantai 9. kesäkuuta 2017

Värikästä tomaateista eli panzanella-salaatti

Kotimaisten tomaattien sesonki on hiljalleen alkanut, ja maukkaita tomaatteja saa taas edullisesti. Yksi parhaista ruoista joihin tuoreet tomaatit voi käyttää, on panzanella-salaatti. Salaatista tulee herkullinen yhdistelmä makeita tomaatteja ja rapeita leivänpaloja.

Salaatin sisältöä voi muokata jääkaapin tilanteen mukaan. Tomaatit kannattaa kuitenkin säilyttää huoneenlämmössä. Kurkku ja paprika sopivat salaattiin hyvin, ja kevätsipuli tuo potkua. Mukaan voi laittaa myös kapriksia jos niistä pitää. Tuoreet yrtit, etenkin basilika, lehtipersilja ja persilja sopivat myös hyvin. Krutonkien määrää voi hyvin säädellä oman maun mukaan, mutta itse rakastan rapeaa leipää ja laitan sitä aina paljon :) Väriä salaattiin saa vaihtelemalla paprikan ja tomaattien värejä. Keltainen ja punainen paprika sopivat tähän hyvin ja tomaatteja löytää usein värikkäinä sekoituksina.

Panzanellassa ei ole työläitä vaiheita, eikä sen valmistuksessa kestä kauaa. Kasvikset voi pilkkoa vapaalla kädellä haluamaansa kokoon, eikä niiden tarvitse olla tasakokoisia. Balsami- tai punaviinietikka tuo salaattiin kivaa hapokkuutta, mutta jos kumpaakaan ei ole saatavilla, voi sen korvata esimerkiksi noin teelusikallisella sitruunamehua.

panzanella


Panzanella-salaatti

iso annos kahdelle

puolikas kurkku
puolikas paprika
1 kevätsipuli
2-3 kourallista kirsikkatomaatteja
muutama kourallinen krutonkeja
(tuoreita yrttejä, esimerkiksi lehtipersilja ja basilika)
kuivattua basilikaa
mustapippuria
Kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsami- tai punaviinietikkaa
½ tl suolaa

Huuhtele ja pilko paprika ja kurkku. Poista kirsikkatomaateista kanta ja puolita ne. Viipaloi tai hienonna kevätsipuli.

Sekoita kastikkeen öljy, etikka ja suola keskenään. Sekoita kulhossa pilkotut kasvikset ja puolet krutongeista ja lisää kastike. Mausta mustapippurilla ja kuivatulla basilikalla. Lisää halutessasi hienonnetut yrtit. Anna salaatin maustua hetki.

Lisää loput krutongit ennen tarjoilua. Nauti sellaisenaan tai pääruoan lisukkeena.

panzanella



sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Hävikistä herkuksi

Suomessa heitetään käyttökelpoista ruokaa roskiin eri lähteiden mukaan vuodessa noin 20 – 30 kiloa per henkilö. Aivan mieletön määrä! Uskoisin itse alittavani tuon määrän, sillä biojätteeseen päätyy lähinnä vain kuoria ja kahvinpurut. Heitän todella harvoin avattuja tai avaamattomia pakkauksia roskiin, koska luotan enemmän aistinvaraiseen arvioon kuin pakkauksen parasta ennen -päiväykseen. Juon esimerkiksi kahvia kotona melko vähän, ja käytän maitoa vain kahvin kanssa. Maitopurkki saattaakin olla auki melkoisen kauan ja toisinaan huomaan, että päiväys on ylittynyt jo yli viikolla, mutta maito on kuitenkin täysin käyttökelpoista.

Hävikin minimoiminen kannattaa kuitenkin aloittaa jo kaupassa, tai ennen kauppareissua. Pizzaa tehdessä on hyvä pohtia etukäteen käyttääkö mahdollisen ylijäävän kinkun pastasalaattiin vai kinkkukastikkeeseen. Tai jos tarjouksesta ostaa tomaatteja, kannattaa niiden käyttökohde miettiä ennen kuin ne menevät homeeseen. Välillä kaappiin kuitenkin unohtuu ruokaa ja silloin kannattaa tehdä hävikkiruokia. Pastaan, munakkaaseen ja kasvissosekeittoon saa uppoamaan paljon parhaat päivänsä nähneitä ruokia. Aina hävikkiruokien ei tarvitse olla vain nahistuneiden porkkanoiden hätähuudon vaimentamista, vaan hävikkiruoista voi tehdä myös herkkuja. Tässä muutama vaihtoehto.

Nachot


Avatusta tortillapaketista jää monesti muutamia ylimääräisiä lettuja. Rahallisessa mielessä roskiin heittäminen ei kirpaise, koska tortillat ovat todella edullisia. Hiukan jatkojalostamalla niistä saa kuitenkin herkullisia nachoja.

tortillalettuja
öljyä
suolaa
paprikajauhetta
chiliä

Lorauta tortillaletun päälle noin teelusikallinen öljyä ja paina päälle toinen tortilla. Pyörittele lettuja vastakkain, jotta öljy leviää tasaisesti. Leikkaa sitten letut puoliksi ja sitten vielä noin 3 osaan, jolloin lopputuloksena on kolmion muotoisia nachoja.


Levitä nachot pellille öljypuoli ylöspäin. Mausta makusi mukaan esimerkiksi suolalla, paprikalla ja chilillä. Hyviä mausteita ovat myös savupaprika tai –suola, pippuri ja valkosipuli.

Paista nachoja 200 asteessa noin 5-8 minuuttia. Tässä välissä ei kannata mennä lämmittämään saunaa tai tyhjentämään pesukonetta, sillä nachot ovat nopeasti vaaleanruskeista mustia. Tarkkaile siis paistumisen aikana lopputulosta ja ota nachot uunista kun ne ovat kauniin ruskeita. Anna jäähtyä hetki ja nauti esimerkiksi salsan tai dipin kanssa.


Krutongit


Krutongit ovat parasta mitä kuivahtaneesta leivästä voi tehdä. Leiväksi käy tässä tapauksessa kaikki: sämpylät, paahtoleivät ja limput. Ruisleipäkin käy, mutta lopputulos on silloin hiukan erilainen. 

Leikkaa tai revi leipä reiluiksi arpakuution kokoisiksi paloiksi ja laita kulhoon. Kaada leipäpalojen päälle öljyä ja sekoita tasaiseksi. Öljyä saa olla riittävästi, jotta leivistä tulee uunissa rapeita. Mausta käyttökohteen mukaan ainakin suolalla. Hyviä vaihtoehtoja ovat muun muassa kuivatut yrtit.


Paista krutonkeja 225-asteisessa uunissa noin 8-10 minuuttia. Vahdi leipiä paiston aikana, jotta ne eivät pala. Ota pois uunista, kun väri on kauniin ruskea. Anna jäähtyä hyvin.

Krutongit säilyvät ilmatiivissä rasiassa ainakin viikon, todennäköisesti kaksikin. Nämä sopivat hyvin sosekeiton päälle tai vaikkapa panzanella-salaattiin.


Paahdetut kikherneet


Kikherneitä jää välillä ruoista ylimääräiseksi, ja niille voi olla vaikea keksiä käyttökohdetta. Hyvä ehdotus on paahtaa ne, ja käyttää niitä krutonkien tapaan salaatin tai keiton päällä, tai syödä sellaisenaan. Paahdetut kikherneet ovatkin oivallinen naposteluruoka olematta kuitenkaan kohtuuttoman epäterveellinen. 


Olen toistaiseksi tehnyt vain suolaisia kikherneitä, mutta makeitakin niistä voi tehdä. Esimerkiksi Chocochili-blogissa olen törmännyt kiinnostavaan ohjeeseen. Kaneli-sokeriherneet kuulostavat herkullisilta!

Suolaisiin versioihin tarvitset seuraavat:

Kypsiä kikherneitä (itse liotettuja ja keitettyä tai valmiita tölkkiherneitä)
öljyä
suolaa
savupaprikaa
chiliä
mustapippuria

Huuhtele kikherneet runsaalla kylmällä vedellä ja kuivaa talouspaperilla tai pyyhkeellä. (Ainakin) purkkiherneistä lähtee kuori pinnasta kun hernettä painaa kevyesti sormien välissä. Kuoren poistaminen ei ole pakollista. Kuori saattaa paahdon aikana lähteä irti samaan tapaan kuin maapähkinästä, mutta se ei muuta lopputulosta. Olen huomannut, että isommista kikherneistä kuoren poistaminen on kannattavaa, mutta tämä on makuasia.


Kaada kikherneiden joukkoon loraus öljyä ja haluamasi mausteet. Sekoita huolellisesti ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Paahda 200 asteessa 15 minuuttia ja sekoittele. Paahda vielä 10–15 minuuttia, kunnes herneistä on tullut rapsakoita ja hiukan ruskeita. Varo polttamasta.

Paahdetut kikherneet eivät nimestä huolimatta maistu kovasti herneeltä. Maku on melko mieto, joten valitsemalla itselle sopivat mausteet saa lopputuloksesta varmasti erinomaisen.



torstai 1. kesäkuuta 2017

Parvekeviljely touko-kesäkuussa

Muutamana edeltävänä vuonna toukokuu on ollut (poikkeuksellisen?) lämmin, ja kesäkuu puolestaan viileä ja sateinen. Tänä keväänä on kuitenkin ollut perin oudot sääolosuhteet. Vielä tänäänkin - kesäkuun ensimmäisenä päivänä - lämpötila on ollut alle 10 astetta, ja taivaalta on tullut vettä ja rakeita ja tuuli on ollut melkoinen.

Esikasvatuksen kannalta toukokuu oli kohtalaisen hyvä. Aurinko on ainakin viime viikkoina näyttäytynyt ja taimet ovat hyvällä mallilla. Itse asiassa niin hyvällä, että ne oli pakko siirtää alkuviikosta ulos ruukkuihin. Nyt sitten seuraan silmä kovana sääennusteita ja parvekkeen lämpötilaa. Öisin lämpö laskee vielä alle 10 asteeseen, mutta parvekelasit pitävät "sisälämpötilan" onneksi hiukan korkeammalla. Ehkäpä kylmä toukokuu tuo mukanaan lämpimän kesäkuun – ja mielellään toki koko kesän.


Kasvihuone melkoisen täynnä
Esikasvatusta kannattaa jatkaa sisätiloissa kunnes päivälämpötila on yli 10 astetta. Muutamia päiviä ennen ulos istutusta kannattaa aloittaa kasvien karaisemisen. Sillä tarkoitetaan sitä, että kasvit viedään ulos päiväksi ja tuodaan sisälle lämpötilan laskiessa alle 10 asteeseen. Näin kasvit tottuvat ulkolämpötilaan ja valon määrään.

Mitä parvekkeelle voi siis tällaisena viileänä touko-kesäkuun vaihteena tehdä? Hankkia mullat ja ruukut ainakin. Itse pesin parvekkeen ja parvekelasit vasta helatorstaina, mutta puhtaille tasoille on ainakin kiva aloittaa kesähuoneen rakennus. Tänä keväänä olen myös maalannut parvekkeelle vanhoista tikkaista kukille tasoa, mutta siitä kuvia myöhemmin kun saan hyllyn viimeisteltyä.

Lehtipersilja, paprika ja persilja
Toukokuussa monivuotisia kasveja voi myös herätellä vaihtamalla ja lisäämällä uutta multaa. Kasvi otetaan varovaisesti ruukusta ulos, ja kuivat päällys-/reunamullat poistetaan. Ruukkusoran voi myös vaihtaa uuteen, mutta se ei ole välttämätöntä. Ruukkuun laitetaan uutta ravinteikasta multaa ja kasvi istutetaan takaisin.

Omalla parvekkeellani on tällä hetkellä monivuotisina kasveina raparperi, sitruunamelissa, persilja ja ruohosipuli. Raparperi puski versoja jo maaliskuussa, mutta varret ovat kuitenkin vielä melko pieniä. Yrteistä yksikään ei ole toistaiseksi näyttänyt elonmerkkejä. Epäilen, että en välttämättä talvehdita kasveja oikeaoppisesti, mutta kaikki ovat kuitenkin selvinneet viime vuoteen asti hengissä.

Siirsin raparperin maasta ruukkuun kaksi vuotta sitten, ja vielä viime vuonna sato oli kirjaimellisesti laiha. Raparperi on peräisin melko savi- ja kivipitoisesta maasta, enkä ole aiemmin tehnyt sen mullalle mitään. Nyt poistin osa juurettomasta reunamullasta, ja lisäsin sekä uutta multaa että hiukan lannoitetta. Jo viikossa muutos oli merkittävä.

Raparperi talven jäljiltä
Viikko mullan lisäämisen jälkeen

Parvekkeella mullaksi kannattaa valita sellainen kesäkukkamulta, jossa on kastelukiteitä. Ne pitävät kasvin tasaisemmin kosteana, jolloin kasteluvälin ei tarvitse olla niin tiheä. Erittäin kuumina päivinä kasvit vaativat kastelua päivittäin mutta sateisina ja kylminä päivinä kastelun voi suorittaa joka toinen päivä. Kasvit kannattaa kastella aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla, jolloin vesi ei haihdu helteen vuoksi.

Tänä vuonna valitsin mullaksi GreenCaren kesäkukkamullan
Nyt sitten vain peukut ja varpaat pystyyn, että lämpötilat lähtevät nousuun ja kasvit saavat parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet!

Toukokuussa:

  • Talvehtivien monivuotisten kasvien herättely
  • Lämpimällä säällä kasvien karaiseminen ulkona

Kesäkuussa:

  • Kasvien istutus ulos ruukkuihin
  • Kesäkukkien hankinta

Parvekeviljelyn huhtikuu täällä ja maaliskuu täällä.
© Valmiiseen pöytään
Maira Gall