Kuivuneiden croissantien pelastus

Luin ensimmäisen kerran mantelicroissanteista Isyyspakkaus-blogista jo reilu puolitoista vuotta sitten. Ohje kuulosti erittäin hyvältä, mutta jokseenkin työläältä, joten jätin sen teen joskus -osastolle. Ensimmäisen kerran tulin maistaneeksi mantelicroissantia vasta Berliinissä House of Small Wonderissa ja vakuutuin, että niitä todellakin kannattaa tehdä. Matkan jälkeen vastaan tuli helppo ohje ja croissantit pääsivät vihdoin keittiössäni valmistukseen asti. Eivätkä muuten jatkossa jää tekemättä!

Uskon edellisen päivän croissantien olevan urbaani legenda. Voiko joku todella ostaa croissanteja, ja unohtaa sitten syödä ne? Mantelicroissanteja varten niitä pitää siis ostaa erikseen, ja antaa kuivua yön yli. (Kannattaa ostaa tarpeeksi, jotta voi syödä sekä tuoreena että seuraavana päivänä.) Uskoisin näiden onnistuvat tuoreista yksilöistäkin, mutta kuivempi litistyy paremmin. Kelvollisia croissantteja saa ainakin Lidlin paistopisteestä. Näissä tärkeintä on kuitenkin mantelitäyte, ei laadukas pienleipomon croissant.

Mantelicroissantit

2 kappaletta

2 edellisen päivän croissantia

täyte:
½ dl mantelijauhetta
½ dl tomusokeria
1 pieni kananmuna
25 g sulaa voita
½ tl vaniljasokeria

pinnalle:
2 rkl mantelilastuja
tomusokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Leikkaa croissantit lähes halki ja levitä hiukan reilu puolet täytteestä croissanttien sisään. 

Paina croissantit kiinni ja litistä hiukan. Levitä loput täytteestä päälle ja ripottele pinnalle mantelilastut. Paista croissanteja uunissa noin 15 minuuttia.

Anna jäähtyä hiukan ja ripottele pinnalle tomusokeria. Nauti lämpimänä.

Helposti onnistuvat sämpylät

Sämpylät kuuluvat muiden leipien ohella siihen leivontaryhmään, jonka eteen en jaksa nähdä vaivaa. En osaa vaivata leipätaikinaa niin, että siihen tulisi oikea sitko. En myöskään ole innostunut nyt pinnalla olevasta juurileivonnasta. Juuren ylläpito tuntuu liian vaivalloiselta, enkä jaksa leipoa leipää joka viikko.

Tuore leipä vie kuitenkin kielen mennessään, joten leipominen silloin tällöin on palkitsevaa. Olen monesti hehkuttanut pataleivän mahtavuutta, ja tällä kertaa ääneen pääsee nämä mainiot sämpylät. Jos siis nautit hyvästä, mutta olet kaltaiseni laiskottelija, on tässä ohje joka varmasti vie sydämesi.

Maailman parhaat sämpylät (12− 21 kpl)

5 dl vettä

1 dl maitoa

25 g tuorehiivaa

1 rkl sokeria

2 tl suolaa

12−12½ dl vehnäjauhoja

Sekoita maito ja vesi keskenään, ja lämmitä mikrossa kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva ja lisää sokeri sekä suola. Sekoita kunnes hiiva on liuennut. Lisää taikinaan jauhot muutamassa erässä, ja sekoita löysäksi taikinaksi.

Taikina on siinä vaiheessa hyvää, kun se lähes irtoaa käsistä. Ripottele taikinan päälle noin 2 rkl vehnäjauhoja. Peitä kulho, ja anna taikinan nousta vedottomassa paikassa 1 − 1½ tuntia.

Kuumenna uuni 240−250 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle. Ripottele päälle pari ruokalusikallista jauhoja ja muotoile taikinasta tanko. Leikkaa taikina 6−7 palaan ja palat vielä 2−3 osaan. Palojen ei tarvitse olla samanmuotoisia. Nosta sämpylät pellille ja paista niitä pelti kerrallaan noin 20 minuuttia.

Anna sämpylöiden jäähtyä ilman peitettä, jotta kuoresta tulee rapea.

Olen saanut sämpylät onnistumaan tällä ohjeella aina, joten taikinan pitkähkö kohotusaika kannattaa. Aktiivista aikaa tai monia työvaiheita leivät eivät onneksi vaadi. Taikinaa ei tarvitse vaivata missään vaiheessa. Sämpylöitä ei myöskään tarvitse pyöritellä, eikä niiden tarvitse näyttää kauniilta uuniin mennessä. Äidiltäni olen oppinut, että uuni korjaa kauneusvirheet ja se pätee näiden kohdalla. Sämpylät näyttävät uuniin mennessä epämääräisiltä möykyiltä, mutta uunista tullessaan ihan oikeilta sämpylöiltä.

Nämä toimivat erinomaisesti hampurilaissämpylöinä, eivätkä pelästy pakastamistakaan. Pakastimeen sämpylät kannattaa laittaa halkaistuina ja tuoreina. Parhaiten sämpylät tokenevat pakastamisesta huoneenlämmössä sulattamalla, tai uunissa grillivastuksen alla. Huoneenlämmössä riittää noin tunti, grillivastuksen alla muutama minuutti.

Kasvisruokaviikko

Aloitan arkipäivien päivällisten ja ruokalistan pohdinnan aina viikonloppuisin, ja toissa viikonloppuna sain idean valmistaa seuraavalla viikolla vain kasviruokia. Näin ollen viime viikko oli meillä kasvisruokaviikko. Suunnitelmana oli tehdä kotona vain kasvisruokaa, ja syödä muualla vapaammin sekaruokaa.

Ajatus kasvisruokaviikosta oli päähänpisto, ja ensimmäisenä mieleen tuli, että ruokalistan koostaminen on varmaankin tavallista vaikeampaa. Lista syntyi kuitenkin melko vaivattomasti, ja viikon ruokien valmistus oli yhtä jouhevaa kuin muinakin arkipäivinä. Mitä meillä sitten syötiin?

Lämmin fetasalaatti

neljälle

1 keltainen paprika
1 punainen paprika
2 punasipulia (ei fodmap-sopiva)
1 kesäkurpitsa
4 kourallista kirsikkatomaatteja
300-400 g fetaa
oliiviöljyä
suolaa

mustapippuria
oreganoa

basilikaa

lisäksi:
1 dl kivettömiä oliiveja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko paprikat noin 2 euron kolikon kokoisiksi. Kuori ja lohko punasipuli. Laita paprikat ja sipuli uunivuokaan, ja valuta päälle hiukan oliiviöljyä. Kypsennä kasviksia uunissa 15 minuuttia.

Pilko sillä välin kesäkurpitsa, poista tomaateista kannat ja palastele feta. Lisää ne uunivuokaan ja kaada päälle vielä hiukan oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla, sekä kuivatuilla mausteilla. Kypsennä 10-15 minuuttia.

Lisää valmiin salaatin päälle oliivit. Tarjoile salaatin kanssa hyvää leipää, tai nauti se pääruoan lisukkeena.

Fetaksi kannattaa valita rasvainen versio, sillä vähärasvainen kuivuu ja siitä tulee kumimainen. Lämmin fetasalaatti oli mukavaa vaihtelua perinteiselle fetasalaatille, ja se toimi etenkin näin kevään korvalla, kun kasviksissa ei ole vielä niin paljon makua kuin myöhemmin kesällä.

Paprika-tomaattikeitto


Paprika-tomaattikeitto on siitä mukava, että sen aineksia voi pitää kaapissa valmiina. Tomaattimurska, linssit ja paahdetut paprikat säilyvät lähes ikuisesti, ja niistä tekee keittoa nopeasti. Tomaattisiin keittoihin sopii hyvin smetana, ranskankerma tai vaikkapa jogurtti makua pyöristämään, ja mausteisuutta hillitsemään. Ilman niitäkin tämä pikainen arkiruoka on kuitenkin varsin maistuvaista.

Kasviksia kookoskastikkeessa


Kasviksiin kookoskastikkeessa ei ole mitään varsinaista ohjetta. Jääkaapista löytyi tällä kerralla puolikas keltainen paprika, puolikas kesäkurpitsa (josta poistin siemenet sisältä), kevätsipulia, pieni pala inkivääriä ja kypsiä vihreitä linssejä.

Paistoin pilkottuja kasviksia muutaman minuutin, lisäsin ⅔ purkkia kookosmaitoa ja linssit (noin 1 dl). Maustoin kastikkeen 1 teelusikallisella garam masalaa, sekä 1 teelusikallisella punaista currytahnaa. Keitin kastiketta noin 10 minuuttia ja lisäsin lopuksi hiukan suolaa. Kastike nautittiin nuudeleiden kera.

Kasvis-kookoskastike oli hyvä esimerkki siitä, miten vähistä aineksista saa hyvää ruokaa aikaan. Ei haittaa, vaikka kesäkurpista olisi jo hiukan nahistunut tai paprika ruttuinen. Pikainen paistaminen ja kastikkeessa hauduttaminen tuo niihin kivasti makua. Linssit olivat ylijäämää alkuviikon keitosta, joten samalla tulin minimoineeksi hävikkiä.
 

Kvinoapihvit 

12 kappaletta

1 dl kvinoaa
2 dl vettä
½ tl suolaa
2 kevätsipulia
3 aurinkokuivattua tomaattia
½ dl juustoraastetta, esimerkiksi parmesaania
1 kananmuna
mustapippuria, paprikaa ja ripaus chiliä

Huuhtele kvinoa siivilässä kylmällä vedellä. Lisää keitinveteen suola ja keitä kvinoaa noin 15 minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes neste on imeytynyt. Kumoa kvinoa, juustoraaste, kananmuna sekä mausteet monitoimikoneen kulhoon. Pilko kevätsipuli ja aurinkokuivatut tomaatit ja lisää kvinoaseokseen. Anna koneen jauhaa seos tasaiseksi massaksi.

Muotoile 6–10 pihviä ja paista niitä miedolla lämmöllä lettupannulla öljyssä, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Kvinoapihvit kuuluvat tomaatti-paprikakeiton tavoin sellaisiin ruokiin, joiden ainekset yleensä löytyvät meillä kaapista. Aurinkokuivattuja tomaatteja on lähes aina jääkaapissa ja kvinoaa kuivatarvikkeissa. Juustoraasteeksi käy oikeastaan mikä vain juusto. Pihvit valmistuvat melko nopeasti, ja niissä on paljon makua.

Ramen-keitto


Ramenin tein aiemmin julkaisemani ohjeen perusteella. Poikkesin ohjeesta tällä kerralla sen verran, että kokeilin marinoituja kananmunia. Kananmunat sopivat jopa yllättävän hyvin keittoon ja niissä oli mukava maku ja koostumus.

Marinoidut kananmunat

2-3 kananmunaa
3 rkl lämmintä vettä
½ rkl sokeria
1 rkl balsamietikkaa tai sherryviinietikkaa
¾ dl (vähäsuolaista) soijakastiketta

Keitä kananmunia 7-8 minuuttia. Tee kananmunien kiehuessa marinadi. Sekoita sokeri ja lämmin vesi kulhossa ja sekoita, kunnes sokeri on sulanut. Lisää soijakastike ja etikka. Jäähdytä kypsiä kananmunia kylmässä vedessä noin 15 minuuttia. Kuori jäähtyneet munat ja laita pieneen kulhoon. Kaada marinadi päälle ja marinoi jääkaapissa noin 6 tuntia tai yön yli. Puolita marinoituneet kananmunat ja tarjoile ramen-keiton kanssa.


Kasvisruokia suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon vaihtelevuus. Pelkän salaatin ja sosekeittojen syöminen on tylsää, ja vie mielenkiinnon melko nopeasti. Erilaisilla proteiininlähteillä ruoasta saa täyttävää ja nälkä pysyy poissa. Tiesitkö, että vaikka kvinoa on vilja, on siinä kuitenkin hurjan korkea proteiinipitoisuus, 14 g / 100 g.

Kasvisruokaviikko huipentui tällä kerralla vapun munkkeihin, eli välillä voi myös herkutella :)

Vappumunkit

Vappu on täällä, ja mikä sopisikaan tähän päivään paremmin kuin munkkien paistaminen. Ulkona sataa monessa paikassa lunta, mutta onneksi tämä vapun aktiviteetti suoritetaan sisätiloissa. Huomenna voi sitten mennä munkinsulatuskävelylle aurinkoisille kaduille. 

Munkit

12 isoa tai 24 pientä

2 ½ dl maitoa
½ pkt (á 50 g) tuorehiivaa
1 dl sokeria
1-1½ tl kardemummaa

1 tl suolaa
(1 kananmuna)
6–7 dl vehnäjauhoja

100 g voita

paistamiseen:
700-900 ml rypsiöljyä (tai vastaava määrä kookosrasvaa)

pinnalle:
sokeria

Nosta voi huoneenlämpöön pehmenemään.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva maitoon ja sekoita, kunnes se on liuennut kunnolla. Lisää joukkoon sokeri, kardemumma, suola (ja kananmuna). Lisää jauhot pienissä erissä alkuun puuhaarukalla sekoittaen. Lisää loppuvaiheessa mukaan voi, ja tämän jälkeen loput jauhot. Kohota taikinaa noin 30-45 minuuttia, tai kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Leivo taikinasta pitkä tanko ja jaa se 12–24 osaan siitä riippuen, minkä kokoisia munkkeja haluat paistaa. Huomioi, että munkkien koko kasvaa sekä kohottamisen että paiston yhteydessä, joten tee niistä tässä vaiheessa haluamaasi munkkikokoa pienempiä. Jätä taikinasta pieni nokare koekappaleeksi paistovaiheeseen.

Pyöritä taikinasta käsiesi välissä pyöreitä pullia. Jos haluat tehdä rinkilöitä, työnnä pullan läpi sormi ja heiluta sormea, kunnes aukko on venynyt riittävän suureksi. Tällä tavalla rinkilöistä ei ehkä tule tasapaksuja, mutta toisaalta saumakohta ei repeä. Anna munkkien kohota liinan alla noin 30 minuuttia.

Kohotus silottaa munkkien kauneusvirheet

Laita laakeaan teräskattilaan öljyä, ja kuumenna se 180-asteiseksi. Selviät ilman paistomittariakin; öljy on tarpeeksi kuumaa kun se alkaa liikkua. Öljy on oikean lämpöistä, kun koeapala paistuu kypsäksi minuutissa. Lämpötilaa on hyvä säätää paiston aikana, sillä liian kylmässä öljyssä munkki painuu kattilan pohjalle, ja imee itseensä liikaa öljyä. Liian kuumassa öljyssä pinta palaa ennen kuin munkki ehtii kypsyä sisältä.

Ei mikään kevyt herkku! Öljypullo ennen ja jälkeen paiston.

Laske munkki öljyyn varovasti käsilläsi. Paista kattilan ja munkkien koosta riippuen 1-3 munkkia kerrallaan. Kun ensimmäinen puoli on ruskistunut kunnolla, käännä munkki reikäkauhalla tai haarukalla toisinpäin. Kypsyvän puolen ruskistumisen näkee hyvin munkin reiästä, kuten alla olevassa kuvassa. Kun munkin molemmat puolet ovat kypsiä, nosta munkit lautaselle talouspaperin päälle hetkeksi.

Pyörittele munkit sokerissa heti kun pystyt käsittelemään niitä sormissasi. Sokeri tarttuu pintaan parhaiten heti tuoreeltaan. Anna munkkien jäähtyä vielä hetki, ja herkuttele!

Hyvää vappua!

Parvekeviljely huhtikuussa

Huhtikuu lähestyy loppua, vaikka lähes päivittäin sataneesta lumesta, rännästä ja rakeista ei äkkiä arvaisi. Maaliskuussa kylvetyt kasvit ovat jo mukavan kokoisia, joten on aika koulia ne, eli siirtää isompiin astioihin kasvamaan.

Taimet voi koulia heti kun sirkkalehtien, eli taimen ensimmäisten lehtien jälkeen seuraava lehtipari on kasvanut. Osassa kasveistani oli vielä vain sirkkalehdet, eikä ihan pienimmistä tomaateista kaikki selvinneet siirrosta.

Koulitessa taimet kannattaa siirtää purkkiin, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan ulos. Tällä kerralla taittelin vessapaperirullista ja munakennon keskustoista purkkkeja. Puutarhamyymälöissä myydään myös valmiita maatuvia turveruukkuja. Olen käyttänyt kermaviili- ja jogurttipurkkejakin, ja ne toimivat vallan mainiosti.

Koulittavat taimet on hyvä kastella päivää ennen koulintaa. Irrota taimet juuripaakusta ja tartu sormilla kiinni yhden taimen lehdestä. Istuta ne sitten yksitellen omiin ruukkuihin, tai yhteen isompaan. Multaan tehdään kolo ja taimi asetetaan koloon. Multa tiivistetään kevyesti, mutta kehittyvien juurien tulee kuitenkin saada ilmaa.

Juuria ei kannata laittaa kaksinkerroin. Leikkaa mieluimmin osa juuresta pois, jos juuristo on liian pitkä. Sijoita taimet valoisaan paikkaan, mutta vältä suoraa auringonvaloa. Pidä taimet tasaisen kosteana. Taimille voi toisinaan antaa myös todella mietoa ravinneliuosta veteen sekoitettuna.

Koulinnalle vaihtoehtona on harventaminen. Poista heikot tai ylimääriset taimet pois, jotta vahvemmat saavat tilaa. Helpoiten harventaminen onnistuu, kun taimet ovat vielä pieniä, eikä niillä ole pitkiä juuria.

Monilla kasveilla on kumppanuuskasveja. Tällaiset kasvit auttavat tuholaisten torjunnassa ja/tai houkuttelevat pölyttäviä hyönteisiä. Voimakkaalta tuoksuvat yrtit ja samettikukka pitävät monet tuhohyönteiset, kuten kirvan, loitolla. Yrteistä vielä ehtii kylvää ainakin basilikaa ja minttua. Kattavan listauksen kumppanuuskasveista löysin tarhuri.fi-sivulta.

Itse olen aiempina vuosina kärsinyt ainakin harsosääskistä, vihannespunkista ja viime vuonna suuresta määrästä kirvoja. Tänä vuonna keskitän siis tarmoni niiden torjumiseen, ja aikeenani on ostaa samettikukkia, vaikka en niiden ulkonäöstä niin pidäkään. Pääasia, että hartaudella kasvatetuista taimista saa myöhemmin kesällä satoa.

Ensi kuussa pääsekin jo toivottavasti laittamaan taimet multaan ja ulos. Lasitus parvekkeella aikaistaa hiukan ulos siirtoa. Avomaalle tai avonaiselle parvekkeelle viedessä lämpötilaa joutuu tarkkailemaan enemmän. Etelään suuntautuvalla parvekkeellani on iltapäivisin varsin lämmin, joten ilolla odotan kun saan sinne pitkään jatkuneen talven jäljeen jälleen väriä.

Huhtikuussa:

• Muista kastella ja huolehdi riittävästä valon määrästä
• Käännä ruukut parin päivän välein, jotta taimet kasvavat tasaisesti
• Kouli isompiin ruukkuihin
• Kylvä siemenet, joiden aikataulu on huhtikuussa
• Siivoa parveke talven jäljiltä