Raparperi ja mansikka ne yhteen sopii

Kotimaisen mansikan paras satokausi on kohta alkamassa, ja monesta kasvimaasta puskee edelleen raparperia. On siis erinomainen aika yhdistää nuo kaksi herkkua. Kun raparperi-mansikkakiisseli on jo keitetty, ja pakastin pullistelee raparperipiirakasta, on oiva vaihtoehto keittää raparperista curdia.

Valmistin raparpericurdia tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ja rehellisesti täytyy myöntää, että tämä oli alkujaankin ensimmäinen tekemäni curd, eli tahna. Valmistus ei tällä tavalla tehtynä ollut monimutkaista, joten uskalla kokeilla jatkossakin. Haaveissa siintääkin jo vadelmacurd!

Käyttämäni raparperi oli jo melko paksuvartista, joten valmiin tahnan väristä tuli vaalean vihertävä. Punertavammista varsista syntynee siis hennon vaaleanpunainen tahna. Makuun varsien paksuus ei todennäköisesti vaikuta, joten voit hyvin käyttää sadon loppupään paksuja yksilöitä.

Raparpericurd

200 g raparperinvarsia
½ dl vettä
3 keltuaista
1 ¼ dl hillosokeria
1 rkl maissitärkkelystä
75 g voita

Huuhdo ja paloittele raparperinvarret. Siirrä ne kattilaan ja lisää vesi. Keitä raparperi pehmeäksi, noin 5 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Vatkaa keltuaiset, hillosokeri ja maissitärkkelys jäähtyneeseen raparperisoseeseen. Nosta kattila liedelle ja kuumenna seosta keskilämmöllä koko ajan sekoitellen, kunnes se juuri ja juuri kiehahtaa.

Käännä lämpö pois ja kypsennä seosta sekoitellen jälkilämmöllä 2 minuuttia. Leikkaa voi kuutioiksi ja vatkaa ne yksitellen kuumaan seokseen. Anna curdin jäähtyä jääkaapissa.

Britatorttu

125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1 ¼ dl vehnäjauhoja
¼ dl mantelijauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Marenki:
2 valkuaista
1 ½ dl sokeria
(mantelilastuja)

Lisäksi:
175 g mascarponea
¾ dl kuohukermaa
2 tl sokeria
mansikoita
1 - 2 dl raparpericurdia

Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä uunipellille (25x30cm) ja paista 175 asteessa 10 minuuttia.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri pienissä erissä. Levitä valkuaisvaahto esipaistetulle pohjalle lusikalla siten, että vaahto ei mene reunan yli. Ripottele halutessasi pinnalle mantelilastuja. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia, tai kunnes marenki on kauniin ruskea.

Anna pohjan jäähtyä hyvin ja halkaise se kahteen osaan. Tässä vaiheessa voit myös pilkkoa pohjan annoskokoisiksi paloiksi.

Makeuta kerma sokerilla ja vatkaa vaahdoksi. Sekoita mascarpone ja kerma tasaiseksi. Täytä kakku juuri ennen tarjoilua. Levitä toiselle pohjalle ensin mascarpone-kermaa, sitten puolet raparpericurdista ja lopuksi lohkottuja mansikoita. Nosta toinen pohja varovasti päälle. Levitä päälle loput curdista ja mansikoista.

Mansikka-raparperi trifle

200 g turkkilaista jogurttia
1 tl sokeria
½ dl raparpericurdia
Mansikoita

Mausta jogurtti sokerilla ja sekoita tasaiseksi. Poista mansikoista kannat ja lohko ne. Lusikoi laseihin kerroksittain jogurttia, raparpericurdia ja mansikoita. Halutessasi voit ripotella pinnalle marengin paloja. Tarjoile heti.

Juhannuksen suklaakakut

Suklaa on ihanaa, suklaakakku on ihanaa ja suklaakakku kermavaahdolla vielä ihanempaa. Sainko vakuuttuneeksi? Kokeilin viikko sitten mökillä suklaakakkujen valmistusta grillissä, tästä Poppamiehen ohjeesta inspiroituneena. Helppoa, nopea(hko)a ja etenkin hyvää.

Mittasin kuivat aineet pussiin ennen mökille lähtöä, jolloin valmistus mökkiolosuhteissa oli helppoa. Aikaa taikinan tekemiseen menee alle viisi minuuttia, ja näiden valmistukseen tarvitsee vain sekoitusastian, lusikan ja haarukan.

Tiskiä vähentääkseen voi kakut paistaa pahvimukeissa. Mukit voi ruokailun jälkeen polttaa vielä vaikka takassa tai saunan pesässä; helppoa ja siistiä siis. Hyvin varustelluissa mökeissäkin ajan käyttää mieluummin muuhun kuin tiskien tiskaamiseen, ja etenkin jos vesi pitää kantaa sisälle, toivoo toki tiskin määrän olevan mahdollisimman pieni.

Jos valmistat suklaakakut pahvimukeissa, kannattaa mukit kääriä folioon. Folio suojaa kakkuja jos grillaa avotulella, mutta pitää myös kupit hiukan tasalämpöisempinä, jolloin lopputuloksena on tasaisen kypsä kakku. Itse paistoin kakut hiiligrillillä ilman kantta, ja epätasaisen lämmön vuoksi kolme kakkua kypsyi eri tahtiin. Paistoaika saattaa siis vaihdella grillin mukaan.

Suklaakakut grillissä

kolmelle

1½ dl vehnäjauhoja
¾ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
½ dl tummaa kaakaojauhoja
1 tl suolaa
2 munaa
1 dl kermaa
¾ dl rypsiöljyä

Kuumenna grilli kuumaksi. Sähkö- tai kaasugrillissä hyvä lämpötila on noin 200 astetta.

Vatkaa haarukalla kananmunien rakenne rikki, ja sekoita joukkoon kerma ja öljy. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä kerma-munaseokseen. Sekoita tasaiseksi massaksi ja lusikoi neljään annosvuokaan tai pahvimukiin.

Grillaa kakkuja noin 15–25 minuuttia, kunnes ne ovat kypsyneet pintaan saakka. Lopputuloksen pitäisi olla hiukan mutakakkumainen, eli reunoilta kypsä, mutta sisus voi jäädä hiukan pehmeäksi. Tarjoa kakut lämpimänä vaniljajäätelön kanssa, tai anna jäähtyä kunnolla ja nauti kermavaahdon ja mansikoiden kera.

Lasagne kesäkurpitsasta

Kokeilin karppaamista, eli vähähiilihydraattista ruokavaliota joskus 7 vuotta sitten sen ollessa trendikästä. Löysin periaatteessa itselleni toimivan tavan noudattaa ruokavaliota. Lopulta tulin siihen tulokseen, että on vaivattomampaa syödä ”normaalisti” ja tasapainoisesti, kuin jotakin tiettyä ainesta tai aineryhmää vältellen. Pidän myös (maito)suklaasta liikaa luopuakseni siitä :)

Karppaus-ajoilta jäi kuitenkin muutamia ruokaohjeita, joiden mukaan valmistan edelleen ruokia. Listalta löytyy muun muassa tonnikalapyörykät, munakaspannari ja kesäkurpitsalasagne. Tällä kerralla ajattelin paneutua kesäkurpitsalasagnen ohjeeseen.

Lasagnen voi valmistaa perinteisesti, kasvisversiona tai korvaamalla lasagnelevyt vaikkapa nachoilla, tortilloilla, rieskoilla tai kesäkurpitsalla. Kesäkurpitsalla korvaaminen ei tee lasagnesta kasvisversiota, mutta jauhelihan voi toki vaihtaa myös soijarouheeseen, kasvijauhikseen tai vaikkapa nyhtökauraan. On toki makuasia voiko muokattuja versioita kutsua lasagneksi, mutta itse ajattelen lasagnen koostuvan levy- ja kastikekerroksista, ovat levyt tai kastike mitä hyvänsä.

Kesäkurpitsa ei ole erityisesti lempivihannekseni, mutta tässä sen maku, ja erityisesti koostumus, toimii hyvin. Lasagne valmistuu kesäkurpitsan kanssa vaivattomasti yhdestä kastikkeesta valmistaen. Koskenlaskija-juusto tuo ruokaan juustokastikemaisen aromin. Olen testannut juuston korvaamista sinihomejuustolla, ja lopputulos on myös todella hyvä. Lasagne on tällä ohjeella valmistettuna myös vaivattomasti gluteeniton ja sopii low fodmap -ruokavalioon.

Kesäkurpitsalasagne

neljälle

600 g jauhelihaa

2 keskikokoista kesäkurpitsaa

2-3 kevätsipulia

(2 valkosipulinkynttä jos ei-fodmap)

125 g (½ pkt) Koskenlaskija-juustoa

tai 100 g sinihomejuustoa

2 prk (á 70 g) tomaattisosetta

2½ dl ruokakermaa

½-1 tl suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

 

pinnalle:

50-100 g juustoraastetta

Huuhtele ja höylää kesäkurpitsat juustohöylällä siivuiksi. Pehmeän keskustan voi jättää käyttämättä (säästä ne, ja käytä vaikka kasvissosekeittoon tai smoothieen). Hienonna kevätsipuli ja valkosipuli, jos käytät sitä.

Ruskista jauheliha ja lisää sipulit. Lisää joukkoon Koskenlaskija (tai sinihomejuusto), tomaattisose, kerma ja mausteet. Anna kastikkeen hautua noin 5 minuuttia. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa.

Laita uunivuoan pohjalle ensin kerros kastiketta ja sitten vuorotellen kesäkurpitsaviipaleita ja kastiketta. Päällimmäiseksi kerrokseksi tulee kastiketta ja lopuksi vielä juustoraastetta.

Paista 200-asteessa noin 30-45 minuuttia, tai kunnes pinta on ruskistunut kauniisti.

Kesäkurpitsalasagne on parasta hetken levättyään tai seuraavana päivänä.

Kauneinta Helsingissä juuri nyt

Toukokuussa yksi Helsingin sykähdyttävimmistä puistoista taitaa olla Kirsikkapuisto Roihuvuoressa. Nyt kesäkuussa vastaava paikka on puolestaan Alppiruusupuisto, eli Rhodopuisto Haagassa. Puisto on kooltaan 8 hehtaaria, eli melko valtava Helsingin mittakaavassa. Puiston virallinen osoite on Kanukalliontie, mutta auton saa hyvin parkkiin ainakin Laajasuontien ja Paatsamatien risteykseen. Huopalahden asemalta matkaa on alle puoli kilometriä.

Alppiruusupuistossa kasvaa yli 3000 alppiruusua, ja se on perustettu jo vuonna 1975. Itse kuulin ja löysin puiston kuitenkin vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen en ollut koskaan kuullutkaan alppiruusuista, saati sitten atsaleoista. Alppiruusu on jännittävä kasvi, sillä vaikka se virallisesti onkin pensas, kasvavat kasvit valtavan kokoisiksi puiksi. Erityisen omituisen kasvista tekee se, että sen varret ovat suurelta osin lehdettömiä ja vain oksien päät ovat vehreitä. Osittain puisto vaikuttaakin mystiseltä viidakolta.

Toissa vuonna kukinta oli kauneimmillaan viikko ennen juhannusta, ja viime keväänä sitäkin aiemmin. Kukat ovat siis muhkeimmillaan noin viikko tai kaksi ennen juhannusta, todennäköisesti kevään ja kesän lämpötiloista riippuen. Vierailin puistossa tänään, ja alppiruusut ovat jo hyvässä kukassa. Punaisista kukista lähes puolet olivat kuitenkin vielä nupulla, joten puistoon ehtii hyvin. Jos puisto siis kuulostaa kiinnostavalta, kannattaa sinne meno ajoittaa tulevalle viikonlopulle tai ensi viikkoon. Nyt annetaan kuitenkin kuvien puhua puolestaan.

Värikästä tomaateista eli panzanella-salaatti

Kotimaisten tomaattien sesonki on hiljalleen alkanut, ja maukkaita tomaatteja saa taas edullisesti. Yksi parhaista ruoista joihin tuoreet tomaatit voi käyttää, on panzanella-salaatti. Salaatista tulee herkullinen yhdistelmä makeita tomaatteja ja rapeita leivänpaloja.

Salaatin sisältöä voi muokata jääkaapin tilanteen mukaan. Tomaatit kannattaa kuitenkin säilyttää huoneenlämmössä. Kurkku ja paprika sopivat salaattiin hyvin, ja kevätsipuli tuo potkua. Mukaan voi laittaa myös kapriksia jos niistä pitää. Tuoreet yrtit, etenkin basilika, lehtipersilja ja persilja sopivat myös hyvin. Krutonkien määrää voi hyvin säädellä oman maun mukaan, mutta itse rakastan rapeaa leipää ja laitan sitä aina paljon :) Väriä salaattiin saa vaihtelemalla paprikan ja tomaattien värejä. Keltainen ja punainen paprika sopivat tähän hyvin ja tomaatteja löytää usein värikkäinä sekoituksina.

Panzanellassa ei ole työläitä vaiheita, eikä sen valmistuksessa kestä kauaa. Kasvikset voi pilkkoa vapaalla kädellä haluamaansa kokoon, eikä niiden tarvitse olla tasakokoisia. Balsami- tai punaviinietikka tuo salaattiin kivaa hapokkuutta, mutta jos kumpaakaan ei ole saatavilla, voi sen korvata esimerkiksi noin teelusikallisella sitruunamehua.

Panzanella-salaatti

iso annos kahdelle

puolikas kurkku

puolikas paprika

1 kevätsipuli

2-3 kourallista kirsikkatomaatteja

muutama kourallinen krutonkeja

(tuoreita yrttejä, esimerkiksi lehtipersilja ja basilika)

kuivattua basilikaa

mustapippuria

Kastike:

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl balsami- tai punaviinietikkaa

½ tl suolaa

Huuhtele ja pilko paprika ja kurkku. Poista kirsikkatomaateista kanta ja puolita ne. Viipaloi tai hienonna kevätsipuli.

Sekoita kastikkeen öljy, etikka ja suola keskenään. Sekoita kulhossa pilkotut kasvikset ja puolet krutongeista ja lisää kastike. Mausta mustapippurilla ja kuivatulla basilikalla. Lisää halutessasi hienonnetut yrtit. Anna salaatin maustua hetki.

Lisää loput krutongit ennen tarjoilua. Nauti sellaisenaan tai pääruoan lisukkeena.