Herkkupasteijat

Joulu on tältä vuodelta jälleen juhlittu, ja vatsa on täynnä suklaata. Välipäivät kuluvat helposti kinkun jämiä jalostaen, ja kun kinkkuun sitten kyllästyy, on uudenvuoden viettoon mukava leipoa jotakin pientä. Vaikka nakit ja perunasalaatti kuuluvatkin monilla perinteisiin, niin toisinaan on kiva kokeilla myös jotakin uutta.

Tänä vuonna ehdotan kokeilemaan näitä feta-pestopasteijoita. Ne valmistuvat lähes yhtä nopeasti kuin keitetyt nakit, mutta maistuvat todella paljon paremmilta, ja sopivat myös kasvissyöjille. Täytteeseen tulee punaista pestoa, eli pesto rossoa. Pesto rossossa on muun muassa aurinkokuivattua tomaattia ja valkosipulia. Jos et kuitenkaan erityisesti pidä punaisen peston mausta, voit hyvin korvata sen tavallisella basilikapestolla.

Pasteijoita varten tarvitset vain voi- tai lehtitaikinalevyjä, edellä mainittua punaista pestokastiketta ja fetajuustoa, sekä kananmunan pasteijoiden voiteluun. Pasteijat ovat erinomaisia tuoreena nautittuna, mutta niiden maku ei kuitenkaan muutu muutamassa päivässä. Voit siis huoletta tehdä ne valmiiksi jo vaikka huomenna, ja sunnuntaille jää aikaa nautiskelulle ja tähtisadetikun heiluttelulle.

Feta-pestopasteijat

500 g voi- tai lehtitaikinalevyjä
1 dl punaista pestoa
100-150 g fetajuustoa
1 kananmuna

Sulata voi- tai lehtitaikinaa huoneenlämmössä noin 15 minuuttia. Murustele sillä välin fetajuusto.

Leikkaa sulat taikinalevyt leveyssuunnassa kahtia. Annostele taikinan keskelle reilu teelusikallinen pestoa. Laita pestokastikkeen päälle noin ruokalusikallinen murusteltua fetaa.

Voitele neliön reunat veteen kastellulla sormella, ja paina taikinan kulmat vastakkain, jolloin täytteet jäävät pasteijan sisälle. Painele reunat kiinni sormin tai haarukalla.

Voitele valmiit pasteijat kananmunalla. Paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia, tai kunnes ne ovat kohonneet hyvin ja pinta on kauniin ruskea.

Anna pasteijoiden jäähtyä hyvin, ja säilytä niitä ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä. Pasteijat säilyvät hyvin muutamia päiviä.

Pidä kiirettä, joku on jo haukannut pasteijasta palan!

Lue myös:

Juusto-pekonipiiras

Kielen mennessään vievä meetvurstipiiras

Huippuhyvä daim

Daim-suklaa on äärettömän hyvää, mutta en ollut kuitenkaan ennen tätä vuotta tullut tehneeksi sitä. Olin ajatellut, ettei siitä kuitenkaan tule samanlaista kuin kaupassa myytävästä, tai että sen tekeminen olisi jotenkin erityisen haastavaa. Jos olisin tiennyt kuinka väärässä olen, olisin keitellyt krokanttiherkkua jo aikoja sitten.

Daimin teko on yllättävän yksinkertaista, eikä vaadi kummallisia keittiövälineitä tai raaka-aineita. Krokantti syntyy suklaan lisäksi viidestä aineesta, eikä keittämiseen tarvita edes lämpömittaria. Mantelijauhe herätti minussa hiukan ensin kummastusta, mutta toden totta, kyseessähän on mantelikrokantti.

Keitin krokanttia melko tarkalleen 15 minuuttia ennen mantelijauheen lisäämistä. Keitin massaa lämpötilalla 5, kun luku 9 on lieteni maksilämpötila. Sävyeron keittämisen alun ja valmiin massan välillä voit kurkata alhaalta. Suosittelen kuitenkin tekemään myös pisaratestin, eli tipauttamaan massaa kylmään veteen. Sopiva massa kovettuu nopeasti. Suklaakuorrutuksen apuna käytin leikkelehaarukkaa ja lusikkaa. Nostin palat yksitellen haarukan päälle, kastoin pohjan suklaaseen ja lusikoin suklaata päälle. Palat voisi myös kastaa suklaaseen kulmasta kiinni pidellen.

Otsikon mukaisesti daimista tuli huippuhyvää! Se ei jää kaupan daimin tavoin hampaisiin kiinni, mikä on hyvä, koska silloin tätä voi syödä lähes loputtomasti. Tällä kerralla herkku meni lahjaksi, ja itselleni jäi vain muutama reunapala, mutta joulun ähkyn helpotettua teen tätä kyllä itselleni.

Daim

100 g voita
⅓ dl siirappia
3 dl ruokokidesokeria
1 tl suolaa
65 g mantelijauhetta
200 g maitosuklaata

Mittaa voi, siirappi, sokeri ja suola teflonkattilaan. Lämmitä ainekset kiehumispisteeseen koko ajan vispilällä hämmentäen.

Keitä noin 13-15 minuuttia, kunnes seos on kullanruskeaa. Voit testata massaa pisarakokeella. Pudota pieni määrä seosta kylmään veteen. Riittävän karamellisoitunut seos jähmettyy nopeasti.

Sekoita mantelijauhe krokanttiseoksen joukkoon. Anna kiehua 3 minuuttia samalla sekoitellen.

Kaada massa noin 25 cm x 20 cm kokoiselle, leivinpaperoidulle alustalle, ja anna kovettua jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Sulata maitosuklaa varovasti vesihauteessa tai mikrossa. Taittele kovettunut daim-levy noin 20-25 palaan. Kasta palat yksitellen haarukoiden avulla suklaaseen. Aseta palat leivinpaperin jäälle ja anna jähmettyä jääkaapissa ainakin tunti.

Säilytä valmiita daim-paloja jääkaapissa tiiviissä rasiassa. Herkku säilyy hyvänä ainakin noin viikon, elleivät tontut käy napostelemassa niitä yön pimeydessä.

Krokantti keittämisen alussa

Krokantti mantelijauheen lisäämisen jälkeen

Kotilieden joulukalenterin 21. luukku aukeaa Suklaapossu-blogissa.

Lue myös:

Toffeeherkku joulumaustein

Suklainen glögipiiras

Ruislastut juustopöytään

Juustot täyttävät joulukuussa kauppojen kylmähyllyt, lahjakorit ja tarjouslehtien sivut. Juustot siis kuuluvat jouluun, ja monissa perheissä herkutellaan niillä ennen jouluateriaa, tai sen jälkeen. Tänä vuonna olen nähnyt myös muutamia erilaisia juustokranssien ohjeita. Juustokranssi näyttääkin herkulliselta, ja vaikuttaa hauskalta uudelta tavalta toteuttaa perinteinen juustotarjotin. Kotiliedelläkin näyttää olevan oma versio kranssista.

Nyt kun aloin haaveilla erilaisista juustoista, on hyvä hetki sanoa muutama sananen niiden lisukkeista. Juustojen kanssa sopii hyvin erilaiset hillot, viikunat, viinirypäleet ja keksit. Omia suosikkikeksejäni ovat Ritz-keksit, Kantolan Valitut suolakeksit, Cafe au LU Bastogne -keksit ja piparit sekä nämä ruislastut.

Ruislastujen ohje on Isyyspakkaus-blogista, enkä ole tehnyt sille muutoksia muun kuin ulkonäön suhteen. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, ja sieltä voit käydä kurkkaamassa Tommin ohjeet lastujen tekemiseen pastakoneella. Itse olen havainnut hyväksi tavaksi kaulita taikina ohueksi, ja ottaa siitä Ikean juomalasilla ympyröitä. Juomalasin kokoa vaihtelemalla lastuista tulee itselle sopivan kokoisia, mutta voit myös leikata kaulitusta levystä esimerkiksi neliöitä.

Hienonnan kuminan taikinaa varten veitsellä, sillä morttelin peseminen tuntuu välillä liian työläältä. Voit siis valita itsellesi sopivan tavan. Taikina tuntuu sekoittamisen alussa irtonaiselta, mutta siitä tulee hyvä ja kiinteä, kun vehnäjauhot jaksaa lisätä huolellisesti. Taikina ei ole monimutkainen, mutta vaatii kuitenkin hiukan työstämistä. Itse jauhotan vielä leivinlaudan vehnäjauhoilla ennen kaulitsemista, jotta taikina ei jää kiinni.

Ruislastut

2 rkl sulatettua voita
2 dl vettä
1 tl murskattua kuminaa
1 tl suolaa
1 dl ruis- tai vehnäleseitä
5 dl ruisjauhoja
noin 1 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja laita se tilavaan kulhoon. Lisää vesi, kumina, suola ja leseet. Sekoita joukkoon ruisjauhoa vähän kerrallaan ja vaivaa, kunnes kaikki ruisjauho on taikinassa.

Alusta taikinaa vehnäjauhotetulla alustalla, lisää jauhoja vähitellen ja jatka alustamista niin kauan, että taikina on sitkeää.  Taikinassa on tarpeeksi jauhoa, kun se ei tartu enää kiinni alustaan.

Tee taikinasta pötkö ja leikkaa siitä 20-25 palleroa. Kauli niistä jauhotetulla kaulimella ohuita lastuja. Vaihtoehtoisesti voi kaulita taikinasta isomman levyt, ja ottaa siitä muotilla sopivan kokoisia paloja.

Paista lastuja 225 asteessa noin 7 minuuttia, kunnes ne alkavat hieman ruskettua reunoista.

Nauti ruislastut sellaisenaan, juustojen kera tai margariinilla voideltuna.

Lue myös:

Joulupataleipä

Vaivaton siemennäkkäri

Pienet valkosuklaamutakakut

Leipominen on mukavaa ajanvietettä, ja helppoa yhteistä tekemistä esimerkiksi lasten kanssa. Aina aikaa ei ole tunteja tuhlattavaksi, tai yllätysvieraat soittavat joulun aikana ovikelloa, ja jotain hyvää olisi kiva tarjoilla. Mutakakku onkin yksi niistä nopeista tarjottavista, joiden vuoksi ei tarvitse hikoilla kauaa uunin vierellä, ja jonka ainekset on helppo pitää kaapissa. Mikäli siis malttaa pitää "hätävarana" suklaalevyä.

Perinteinen mutakakku on hyvää, mutta pienillä muutoksilla siitä saa vielä parempaa. Yksi tällainen muutos on suklaan vaihtaminen valkosuklaaksi. Jouluaaton ollessa jo ensi viikolla, voi mutakakut maustaa myös jouluisen maustekaapin antimilla. Itse käytin kanelia, pomeranssia, neilikkaa ja muskottia. Jos kaapissasi ei ole näitä mausteita yksitellen, voit lisätä taikinaan 1 teelusikallisen valmista piparkakkumaustetta.

Ilman joulumausteita mutakakut sopivat ympäri vuoden nautittavaksi. Tässä kirjoitellessa mieleeni tuli piparmintun lisääminen taikinaan. Täytyykin ehkä tehdä pikavisiitti kauppaan Marianne rae -pussien äärelle. Syömätöntä valkosuklaata kun poikkeuksellisesti onkin jo kaapissa :)

Jouluiset valkosuklaamutakakut

8 kpl

100 g valkosuklaata
100 g voita
¾ dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl kanelia
½ tl pomeranssia
ripaus neilikkaa
ripaus muskottipähkinää
ripaus suolaa

Ota voi huoneenlämpöön noin puoleksi tunniksi.

Rouhi valkosuklaasta 2 - 3 palaa ja siirrä rouhe sivuun odottamaan. 

Sulata loppu suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää vaahtoon munat yksitellen, samalla vatkaten. Lisää hiukan jäähtynyt sula valkosuklaa.

Yhdistä kuivat aineet ja mausteet. Lisää jauhot taikinaan. Sekoita tasaiseksi, mutta vältä ylimääräistä sekoittamista.

Lusikoi noin ⅔ taikinasta paperisiin suuriin muffinivuokiin. Ripottele rouhittu valkosuklaa taikinan päälle ja lusikoi sitten loput taikinasta. Taikina kohoaa vain vähän, joten voit täyttää muffinivuoat lähes täyteen.

Kypsennä mutakakkuja uunin keskiosassa 200 asteessa 8 - 9 min. Älä paista liian kypsiksi. Mutakakut saavat jäädä keskeltä pehmeiksi. 

Jäähdytä, ja tarjoile sellaisenaan tai kanelikerman kera.

Kanelikerma

1½ dl kuohukermaa
1 tl sokeria
½ tl kanelia

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää lopussa sokeri ja kaneli. Sekoita tasaiseksi.

Lue myös:

Toffeeherkku joulumaustein
Alkoholiton tiramisu
Juustokakku-browniemuffinit

Modernisoitu saaristolaisleipä

Onnistuneen leivän tekeminen on lähestulkoon salatiedettä. Sitkoa pitää olla tarpeeksi, jauhojen määrä oikea ja uunin lämpötila juuri sopiva. Kohottaa pitää kerran tai kaksi, ja siltikin uunista saattaa tulla lättänä, raaka ja/tai kivikova tuotos. Ei kovin inspiroivaa siis.

Edellä mainituista syistä en ole lähtenyt mukaan vallitsevaan juurileivonnan trendiin. En usko, että leivänleivontataidoillani saisin onnistunutta lopputulosta aikaan. Saattaa kuitenkin käydä niin, että hurahdan juureen viiden vuoden päästä, ja mietin miksi en aiemmin siitä innostunut. Siihen asti pitäydyn kuitenkin helpoissa leivissä. Helpointa olisi toki marssia lähimpään kauppaan, mutta en juuri keksi parempaa tuoksua kuin uunituore leipä.

Blogia pidempään seuranneilta ei ole voinut jäädä huomaamatta rakkauteni pataleipiin. Pataleipärakkauden lisäksi aina onnistuneita ovat saaristolaisleivät. Tein saaristolaisleipää edellisen kerran kummipoikani nimiäisiin, ja nyt joulun alla tein viime vuonna julkaistun lakulimpun ohjetta mukaillen lakritsista saaristolaisleipää.

Pohdiskelin reilu viikko sitten ääneen, että voisikohan saaristolaisleivän tehdä kakkuvuokaan. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen! Mittasin kakkuvuokani tilavuuden (1,5 l), ja totesin sen riittäväksi. Tein taikinan, paistoin leivän, ja hyvää tuli. Muokkasin alkuperäistä ohjetta omaan makuuni paremmin sopivaksi, eli korvasin osan ruisleseistä kaljamaltailla. Ohjeessa myös sanotaan lakumaton olevan helpoin vaihtoehto, mutta halusin lakritsin olevan isompina paloina, joten käytin tavallisia lakritsipatukoita. Voit tulkita ohjeen niin, että jos tahdot isoja lakritsipaloja, käytä lakritsia 80 grammaa. Jos taas leikkaat silppua lakumatosta, käytä 100 grammaa.

Leipä on parhaimmillaan muutaman päivän tekeydyttyään, mikä tekee siitä loistavan joululeivän. Voit leipoa leivän hyvissä ajoin ennen aattoa, ja jättää muiden ruokien valmistelulle aikaa aaton lähelle. Saaristolaisleipä kestää myös hyvin pakastamista, mutta suosittelen viipaloimaan sen etukäteen.

Lakritsinen saaristolaisleipä

80-100 g lakritsia
5 dl appelsiinimehua
50 g tuorehiivaa
1 dl siirappia
2 tl suolaa
1 rkl lakritsijuurijauhetta
1 dl kaljamaltaita
½ dl ruisleseitä
2 dl ruisjauhoja
5 dl vehnäjauhoja

Siirappivesi:
2 rkl siirappia
3 rkl vettä

Hienonna lakritsipalat veitsellä silpuksi. Sekoita lakut noin desilitraan jauhoja, jolloin niiden lisääminen taikinaan onnistuu helpommin.

Lämmitä appelsiinimehu kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva ja liuota sekoitellen. Lisää mehuun siirappi, suola, lakritsinjuurijauho, kaljamaltaat, leseet ja jauhot. Lisää lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu lakritsi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa leivinliinalla peitettynä 1 tunti. Kaada taikina voideltuun leipä- tai kakkuvuokaan (tilavuus noin 1½ l) ja anna kohota vielä puoli tuntia.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Paista leipä uunin alatasossa noin tunti.

Sekoita siirappi ja vesi keskenään ja voitele leivän pinta paiston siirappivedellä. Paista vielä noin 15 minuuttia.

Anna leivän jäähtyä vuoassa. Parhaimmillaan leipä on noin 2-3 päivän päästä, ja säilyy hyvänä noin viikon. Leivän voi myös pakastaa viipaleina.

Lue myös:

Herkullinen joululeipä

Punaviinipataleipä