kotiliesi

tiistai 25. syyskuuta 2018

Syksyinen pitaleipävati

Tämän päivän ohjeessa yhdistyy monta lempijuttuani. Annos on koostettu hävikkiä torjuen, satokausi huomioon ottaen ja uusia asioita yhdistelemällä ja oppimalla. Syyskuun satokausiohjeeni on pita platter, tai pita fatteh. Molemmat nimiä, joille en keksi suomalaista versiota. Platter-sanassa on sama käännösongelman kuin heinäkuussa kasvistarjottimen kanssa. Platter tarkoittaa siis suomennettuna vatia, ja fatteh on arabiaa ja tarkoittaa murskattua tai murusia. Ruokana fattehilla sillä tarkoitetaan annosta, jossa on palasia tuoreesta tai paahdetusta ohuesta leivästä.

Pitaleipävatini on yhdistelmä Lähi-itää ja kotimaista satokautta. Pitaleivät ja tahini ovat tyypillisesti käytössä Lähi-idässä, samoin pistaasipähkinät, joita käytetään esimerkiksi baklavassa. Suomalaisuutta tuovat kukkakaali ja porkkana. Itselleni uutta tässä reseptissä edusti granaattiomena. Opin nimittäin viikonloppuna ruokakurssilla näppärän tavan irrottaa granaattiomenan siemenet. Siemenet irrotetaan veden alla, jolloin mehua ei roisku ympäriinsä, eikä keittiö näytä teurastamolta. Löysin BBC:n sivuilta videon, joka selkeyttää siementen irrottamista.

Torjuin tämän ruoan kanssa hävikkiä käyttämällä melkoisen repeilevien pitaleipien pakkauksen lopun. Ruokaa varten joutuu ostamaan purkillisen tahinia, mutta loput siitä voi käyttää leivän päällä levitteenä tai laittaa esimerkiksi puuron tai smoothien joukkoon. Tahini valmistetaan seesaminsiemenistä, eli siinä on runsaasti kalsiumia. Tahini sopii siis erityisen hyvin ruokavalioon silloin kun maitotuotteet eivät ole päivittäisessä käytössä.

Ruoan hinta riippuu hiukan ostopaikasta, mutta omat kuluni olivat suunnilleen seuraavat: granaattiomena 0,90€, puolikas kukkakaali 0,70€, porkkanat 0,30€, pitaleivät 1€, jogurtti 1€, tahini 0,20€ (koko purkki noin 4€) ja pistaasipähkinät noin 1€. Koko ruoan hinta on siis noin 5€ ja yhden annoksen hinta 1,50€. Satokauden tuotteita näistä ovat porkkanat, kukkakaali ja granaattiomena.

pitaleipävati valmiiseen pöytään

pitaplatter

Pitaleipävati

neljälle

4 pitaleipää
2 isoa porkkanaa
½ pieni kukkakaali
oliiviöljyä
suolaa
juustokuminaa
1 granaattiomena
2 dl pistaasipähkinöitä kuorimattomina

Kastike:
200 g turkkilaista jogurttia
2½ rkl tahinia
ripaus suolaa
ripaus chiliä

Tee ensin kastike. Sekoita turkkilainen jogurtti ja tahini keskenään. Mausta ripauksella chilijauhetta ja suolaa. Siirrä sivuun maustumaan.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa kokonainen pitaleipä kuuteen kolmionmalliseen, nachon näköiseen osaan. Irrota pitaleivän puolet toisistaan. Asettele kolmiot leivinpaperoidulle uunipellille.

Kuori porkkanat ja pilko ne tasakokoisiksi kuutioiksi. Laita porkkanat uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä. Sekoita lusikalla, jotta öljy leviää tasaisesti. Paista pitaleipiä ja porkkanoita 15 minuuttia. Tarkkaile pitaleipiä paiston aikana, ja varo etteivät ne pala.

Leikkaa sillä välin kukkakaalin nuppuja pieniin paloihin. Laita kukkakaalit uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä. Sekoita tasaiseksi ja ripottele pinnalle juustokuminaa.

Ota pitaleivät uunista, ja laita kukkakaalit tilalle. Porkkanat jäävät vielä uuniin. Paahda kukkakaalia ja porkkanoita 15 minuuttia.

Täytä isohko kulho tai kattila viileällä vedellä. Halkaise granaattiomena 4-6 osaan, ja irrota paloista siemenet veden alla. Kaada granaattiomenan siemenet siivilään. Kuori pistaasipähkinät ja rouhi niitä hiukan. Maista jogurttia ja lisää tarvittaessa maun mukaan suolaa tai chiliä.

Nosta uunista kypsät porkkanat ja kukkakaalit. Rouhi molempien päälle suolaa ja sekoita hyvin.

Levitä pitaleivät annoslautasille tai laakealle tarjoiluvadille. Ripottele pitojen päälle kukkakaalit ja porkkanat. Kaada kasvisten päälle jogurttikastike. Ripottele annoksen päälle granaattiomenan siemenet ja pistaasipähkinät. Valuta annoksen päälle halutessasi hiukan oliiviöljyä.

Alkuvuoden satokausiohjeet

löytyvät täältä

tiistai 18. syyskuuta 2018

Mukisämpylät

Olen monesti aiemmin maininnut täällä, että en ole erityisen hyvä leipomaan leipää "tavallisella tavalla". Tavallisella tarkoitan hiivan, jauhojen ja nesteen yhdistämistä, ja taikinaa, jonka annetaan turvota muutama tunti ja sitten tehdään siitä leipä tai sämpylöitä. Rakastan pataleipää, koska se on vaivaton ja onnistuu aina. Sämpylöitä lempparini ovat nämä, ja olenpa onnistunut muokkaamaan siitä patonkejakin.

Muutamien onnistuneiden leipien vuoksi en ole ollut kovin innokas etsimään uusia ohjeita. Toisinaan vastaan tulee kuitenkin kiinnostavan kuuloisia ohjeita, jotka innostavat testaamaan. Välillä lopputulos onnistuu, ja lähes yhtä usein epäonnistuu. Mukisämpylöissä inspiroi luonnollisesti hauska ulkonäkö. Taikina itsessään on perus hiivaleipätaikina, mutta sain sen poikkeuksellisesti onnistumaan hyvin.

Ohje on peräisin Nelliinan blogista. Ohjeessa neuvotaan ripottelemaan sämpylöiden päälle juustoraastetta, mutta jätin sen tällä kerralla väliin. Jos tahdot juustoisia versioita, lisää ihmeessä juustoa. Ne näyttävät myös herkullisilta. Mukista ylös kohoavista sämpylöistä tuli mieleeni syksyn sienet, ja sämpylät on siksi kuvattu mättäällä :)

sämpylä mukissa kupissa kahvikuppi

Mukisämpylät

8 kpl

50 g hiivaa
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
5 dl vettä
noin 12 dl vehnäjauhoja
voita kuppien voiteluun
(juustoraastetta)

8 uunin kestävää mukia

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää sokeri ja suola. Sekoita reilu puolet jauhoista nesteeseen koko ajan sekoittaen. Lisää loput jauhot pikkuhiljaa, ja vaivaa taikinaa kunnolla sitkon muodostumiseksi. 

Jätä taikina kohoamaan liinalla peitettyyn astiaan, ja anna kohota kaksinkertaiseksi (noin 30-40 minuuttia). Ota kohonnut taikina pöydälle ja vaivaa siitä ilma ulos. Jaa taikina noin 8 osaan kuppien koosta riippuen.

Voitele kupit voilla ja työnnä taikinapallot kuppeihin. Taikinan pitäisi yltää hieman kupin puolen välin yli. Ripottele halutessasi päälle reilusti juustoraastetta ja jätä kuppitaikinat kohoamaan noin 10 minuutiksi ennen uuniin laittamista. Laita taikinamukit uuniin, ja paista niitä 225 asteessa noin 15-25 minuuttia.

valmiiseen pöytään

Kokeile myös:


torstai 13. syyskuuta 2018

Couscous-arancinit

Kaupallisessa yhteistyössä Blå Band

Couscous-arancinit, jälleen yksi hankalan niminen ruokaohje blogiin, jonka kantavana ajatuksena on arjen helpottaminen ja arkiruoat. Avataanpa nimeä hiukan. Couscous, tai suomalaisittain sanottuna kuskus, on siis durumvehnästä jauhettu ryynimäinen lisuke, joka on muutamassa minuutissa valmis syötäväksi. Arancini on italiaa ja tarkoittaa pientä appelsiinia. Ruokana nimi viittaa lopputulokseen, eli arancinit ovat pieniä kullankeltaisia palloja.

Sain kokeiluun Blå Bandin Couscous-Kasvispataa, ja ajattelin tehdä siitä jotakin hiukan erilaista. En ole aiemmin tehnyt arancineja - ja jos rehellisiä ollaan, niin en ole myöskään syönyt niitä. Tavallisesti arancinit valmistetaan riisistä ja tomaattikastikkeesta, mutta perinteisten arancinien ohje ei vaikuttanut liian monimutkaiselta, joten uskalsin lähteä soveltamaan sitä. Lopputulokseksi sain kauniin kullankeltaisia pyöryköitä, eli uskoisin arancinien määritelmän täyttyneen.

Ohje näyttää monivaiheiselta ja pitkältä, mutta se ei kuitenkaan ole monimutkainen. Arancineja varten keitetään helppo, vain muutamasta perus raaka-aineesta koostuva tomaattikastike. Tomaattikastikkeen joukkoon sekoitetaan kypsennetty, ja jo valmiiksi hyvältä maistuva Blå Band Couscous-Kasvispata, raastetaan hiukan parmesaania ja muotoillaan taikinasta palloja. Pallot pyöritellään korppujauhoissa ja paistetaan öljyssä. Helppoa, ei kovin työlästä, ja ennen kaikkea hauskaa.

Keksittyäni mihin Blå Band Couscous-Kasvispadan voisin käyttää, aloin pohtia missä sitä tarjoilisin. Couscous-arancinit innoittivat illanistujaisiin, ja vielä oli keksittävä mitä niiden kanssa voisi tarjoilla. Niin hyviä kuin pyöryköistä tulikin, kaipasivat ne jotakin rinnalleen. Paahdoin uunissa kukkakaalin kukintoja 200 asteessa 20 minuuttia. Ennen uunia pyörittelin kukkakaalit öljyssä ja maustoin ne ripauksella juustokuminaa eli jeeraa. Jeera sopii mielestäni hyvin Blå Band Couscous-Kasvispadan mausteina käytettyihin kurkumaan, curryyn ja cayennenpippuriin.

Osallistuin couscous-arancinien reseptillä Kotilieden kilpailuun. Äänestäneiden kesken arvotaan 150 euron arvoinen ravintolalahjakortti valitsemaasi ravintolaan. Ehdokkaani numero on 10, ja äänestämässä voit käydä Kotilieden sivulla. Äänestysaika päättyy 4.10. mutta kannattaa tietysti käydä heti, ettei unohdu :)

valmiiseen pöytään

valmiiseen pöytään

Couscous-arancinit

noin 20-25 kappaletta

1 pss (120 g) Blå Band Couscous-Kasvispataa
3½ dl vettä
1 rkl oliiviöljyä
1 porkkana
1 kevätsipuli
400 g tomaattimurskaa
1 tl sokeria
2 tl paprikajauhetta
ripaus mustapippuria
ripaus chiliä
1½ dl parmesaanirasteetta
2-3 rkl korppujauhoja
Lisäksi:
korppujauhoja leivitykseen
öljyä paistamiseen

Kuori porkkana ja raasta se karkeaksi raasteeksi. Hienonna kevätsipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota porkkanaa ja sipulia muutama minuutti. Lisää tomaattimurska ja mausteet. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia.

Valmista sillä välin Blå Band Couscous-Kasvispata. Yhdistä Couscous-Kasvispata ja kylmä vesi. Huomaa, että vettä tulee hiukan vähemmän kuin pakkauksen ohjeessa. Keitä pataa noin 5 minuuttia, tai kunnes kaikki vesi on imeytynyt. Siirrä pata sivuun odottamaan.

Soseuta tomaattikastike sauvasekoittimella, ja yhdistä se lusikalla sekoittaen Couscous-Kasvispataan. Anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi, eli noin 10 minuuttia. Raasta sillä välin parmesaani.

Sekoita parmesaani ja korppujauhot seokseen ja muotoile seoksesta pyöryköitä. Kieritä pyörykät korppujauhoissa. Kaada pannulle öljyä niin, että pannun koko pohja peittyy. Kuumenna öljy ja paista pyöryköitä, kunnes niiden pinta on kauttaaltaan kauniin ruskea. Aseta valmiit pyörykät talouspaperin päälle kuivumaan.

Nauti pyörykät hiukan jäähtyneinä esimerkiksi paahdetun kukkakaalin kera. Couscous-arancinien seuraan sopii mainiosti vaalea lager olut.

valmiiseen pöytään

valmiiseen pöytään

tiistai 11. syyskuuta 2018

Valtakunnallinen hävikkiviikko

Eilen alkoi Kuluttaja-lehden luotsaama valtakunnallinen hävikkiviikko. Teemaviikko on todella tärkeä, eikä sen sanomaa voi liiaksi korostaa. Hävikkiin päätyvästä ruoasta 30% on kotitalouksien tuottamaa, ja jokainen suomalainen heittää vuodessa keskimäärin 24 kiloa syömäkelpoista ruokaa pois. Tämä on noin kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta. Mieti, että jos käyt ruokakaupassa neljästi viikossa, voit joka vuosi heittää kaksi kassillista ruokaa suoraan roskiin. Se jos mikä on ajan, rahan ja luonnonvarojen tuhlaamista!

valmiiseen pöytään

Kotitalouksissa heitetään useimmiten pois leipää, valmisruokia, liha- ja kalatuotteita, tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juureksia ja marjoja sekä kahvia. Ihan perus arjen tuotteita siis. Globaalisti tuotetusta ruuasta jää vuosittain käyttämättä muun muassa 30% viljasta eli 763 miljardia pastapakkausta, 20% lihasta eli 75 miljoonaa kokonaista lehmää ja 20% maitotuotteista ja munista eli 574 miljardia kananmunaa. Nämä ovat niin isoja lukuja, että niitä on mahdotonta käsittää. Siksi tuntuukin helpommalta kiinnittää huomiota siihen, miten minä itse voin vähentää hävikkiä.

Olen kirjoittanut ja maininnut hävikin torjunnan täällä aiemminkin. Pidän sitä todella tärkeänä, mutta kuitenkin niin itsestään selvänä, että en mieti sitä joka päivä. Olen toiminut samalla kaavalla jo monta vuotta, ja se on helppoa juuri siksi, että se toimii. Ostan ja kulutan suunnitelmallisesti, ja siksi hävikkiä syntyy todella vähän. Tekisi mieli ajatella, että en tuota ollenkaan hävikkiä. Pienellä pohdinnalla muistan kuitenkin oman kompastuskiveni, ja se on ruokien kokeilua varten ostetut tuotteet. Olen esimerkiksi ostanut paketillisen tattarihiutaleita, ja tein siitä kahdesti puuroa, mutta en pitänyt sen mausta. Käytän tattaria leivonnassa jauhoina, mutta hiutaleet jäivät käyttämättä. Muutaman vuoden – ja yhden muuton – jälkeen heitin hiutaleet vihdoin pois, vaikka niissä ei mitään vikaa ollutkaan. Toisinaan myös leipä ehtii homehtua, jos en laita sitä heti pakastimeen, tai salaatti muuttuu jääkaapissa syömäkelvottomaksi (tällä en tarkoita vain lötköä, vaan lähinnä nestemäistä olomuotoa).

Hävikki-idolini on Maku-lehden päätoimittaja Satu Koivisto. Hänen Instagramissaan on mielettömiä vinkkejä hävikin torjuntaan, ja myös Sadun Gastronaatti-kirjat ovat täynnä hyviä vinkkejä. En itse ole vielä niin pitkällä, että käyttäisin porkkanasta naatit ja sitruunoista kuoret, mutta ehkä ajan kanssa opin vieläkin paremmin kaiken hyödyntäväksi.

Hävikin torjuminen, tai välttäminen on todella yksinkertaista. Osta kaupasta vain se mitä aiot syödä, ja valmista ruokaa järkeviä määriä. Ennakointi ja suunnitelmallisuus kannattaa. Ruoan syöminen sen pois heittämisen sijaan on paitsi ekologista, myös taloudellista. En heitä rahaa roskiin, joten miksi heittäisin ruokaakaan? Luitko muuten jo maaliskuisen postaukseni hävikkiruokaa myyvästä Fiksuruoka.fi-palvelusta? Olen testannut sekä Fiksuruoan että Matsmartin, ja todennut molemmat toimiviksi väyliksi vähentää hävikkiä jo tuottajien ja maahantuojienkin tasolla.

Listasin alle muutaman helpon tavan vähentää hävikkiä. Alapuolen kuva on viime viikonlopun ruokaostoksistani. Kirjoitin ruokalistan perusteella ostoslistan, jota noudatin kaupassa. Ainoat listan ulkopuolelta ostetut tuotteet olivat pekoni, joka ehti jääkaappiin ennen kuvaa, ja miesflunssan vuoksi hyväksytty appelsiinimehu. Kaikki näistä tulevat varmasti käytettyä, kun lista oli ennalta hyvin suunniteltu.

hävikkiviikko
Instagram-kuva viikon ruokaostoksista

hävikkiviikko

Ruokalistan suunnittelu

Teen kerran viikossa seuraaville arkipäiville ruokalistan, jonka perusteella kirjoitan ostoslistan. Ostan yleensä vain listan asiat, mutta toisinaan mukaan tulee myös heräteostoksia. Yleensä niitä ovat esimerkiksi uutuuskarkit, jotka tulevat - kumma kyllä - aina syötyä.

Pakastaminen

Pakastan ahkerasti lähes kaikkea. Ostan kaupasta lihoja, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä. Mikäli liha ei tule heti käyttöön, pakastan sen ja myös käytän niitä. Aloitan monesti ruokalistan suunnittelun katsomalla pakastimeen, ja pohtimalla mitä sieltä voisi tällä kerralla käyttää. Näin lihan eivät jää sinne pyörimään ja päädy myöhemmin roskiin. Pakastan myös leivät. Ostan leipää usein alennuksella tai muuten vain useamman paketin, jotka pakastan. Leipä on tuoreen makuista, kun sen käyttää leivänpaahtimen kautta.

Pakkauskoot

Muovin vähentämisen ja ruokakustannusten kannalta suuret pakkauskoot ovat hyviä. Kilon paketti jauhelihaa maksaa yleensä vähemmän kuin 400 gramman pakkaus. Entä sitten kun viikon aikana tekeekin vain yhdet lihapullat? Palaan silloin edelliseen kohtaan ja pakastan ylimääräisen.

Monessa paikassa sanotaan, että hävikkiä voi torjua, kun ei sorru tarjouksiin. Itse sorrun kyllä, mutta järjen kanssa. En osta kymmentä pussia makaronia tarjoushinnalla, koska tiedän että en käytä makaronia niin nopeasti, että sen ostaminen olisi järkevää. Suurperheessä tai muuten paljon makaronia syödessä tarjous olisi kuitenkin järkevä käyttää hyödyksi. Valitsen siis itselle sopivat tuotteet, ja tartun tarjoukseen vain, jos siitä on minulle hyötyä.

Päivämäärämerkinnät

Parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä. Kaksi sanaparia, joiden sisältö tuntuu yllättävän monelle haastavalta. Viimeinen käyttöpäivä on todella viimeinen, ja se on yleensä vain lihatuotteissa. Kaikissa muissa on parasta ennen -päiväys, jonka jälkeen tuote on oikein säilytettynä yleensä käyttökelpoinen. Kananmunat ja maitotuotteet säilyvät jopa yllättävän pitkään. Kuivatarvikkeissa päiväys on lähinnä suuntaa-antava, ja tuote harvoin menee miksikään. Käytin nimittäin juuri eilen kuivahiivaa, jonka parasta ennen oli vuonna 2017. Hiivapussi ei näyttänyt tai tuoksunut kummalliselta, ja leipäkin kohosi samaan tapaan kuin ennenkin.

valmiiseen pöytään

Millä keinoilla sinä torjut hävikkiä? 


Lue myös:

Hävikistä herkuksi
Kuukauden ruokabudjetti

maanantai 3. syyskuuta 2018

Mustikkakukko

Ruoka on monella tavalla ihana ja inspiroiva juttu. Tällä hetkellä ruoassa inspiroivimmalta tuntuu sen monipuolisuus. Voin samalla viikolla syödä ruokia eri kulttuureista ja eri raaka-aineista mieleni mukaan. On jännittävää tehdä ruokaa perintöreseptillä, hyviä muistoja sisältävällä reseptillä, itse kehitellyllä reseptillä, tai ihan perinteisellä arkiruokaohjeella. Kaikki saman viikon aikana. Eri kulttuureissa piilee rikkaus, ja siksi on piristävää hypätä välillä tuntemattomaan ja opetella tekemään vaikkapa ramen-keittoa.

Viikko sitten julkaisin thaimaalaisen pad thain ohjeen, ja tänään sukelletaan suomalaiseen perinnereseptiin. Tarkemmin sanottuna savolaisen mustikkakukon äärelle. Tällä kerralla inspiraationa oli ajatus jonakin aamuna bussille kävellessä, kun mieleeni tuli, että voisin tehdä mustikkakukkoa. Saan toisinaan tällaisia ajatuksia, joille on vaikea löytää syytä. En nimittäin muista koskaan syöneeni mustikkakukkoa, enkä ole viime aikoina siitä myöskään lukenut. Tällaisille inspiraatioille ominaista on myös se, että ajatus siitä ruoasta tai leivonnaisesta ei poistu ennen kuin sen on toteuttanut. Siispä kaapeille jauhoja etsimään.

Kaikkein perinteisimpään mustikkakukkoon tulee vain ruisjauhoja. Kuten todettu, en ollut aiemmin  syönyt mustikkakukkoa. Epäilin kuitenkin, että ruisjauho yhdistettynä hiukan happamiin mustikoihin olisi turhan hapan. Korvasin siis osan jauhoista kaurajauhoilla. Mustikkakukko toimi hyvin näin, ja sitä tehtyäni uskon, että myös pelkkä ruisjauho toimii loistavaksi. Kaurajauhoja saat muuten tehtyä nopeasti, kun laitat tavallisia kaurahiutaleita tehosekoittimeen ja ajat tasaiseksi.

Mustikkakukosta tuli jopa parempaa kuin osasin odottaa. Ruisjauhoista huolimatta lopputulos on makea, eikä yhtään hapan. Mustikoista tulee perunajauhojen kanssa taikinakuoren sisällä ihanan tiivis, lähes hillomainen täyte. Kukko on myös helppo valmistaa, sillä se ei vaadi erikoisia raaka-aineita, hankalia työvaiheita tai monimutkaisia laitteita. Vaikeinta on odottaa kuuman kukon jäähtymistä.

Mustikkakukko kannattaa siis tarjoilla hiukan jäähtyneenä, jolloin sen seuraksi sopii kylmä vaniljakastike tai vaniljajäätelö. Tällä kerralla tein myös jäätelön itse. Tein jäätelöä ilman jäätelökonetta perusmassalla. Yhdistin kondensoitua maitoa ja vispikermaa, ja maustoin seoksen vaniljasokerilla. Jäätelömassa kannattaa jakaa useampaan astiaan ennen pakastamista, jolloin voit ottaa pakastimesta tarjolle vain tarpeellisen määrän jäätelöä.

Kukosta tulee neljälle reilun kokoinen annos, mutta viisikin syö siitä ilman että kenellekään jää paha mieli liian pienestä annoksesta. 

valmiiseen pöytään

Mustikkakukko 

neljälle

200 g voita
1 dl sokeria
3 ½ dl ruisjauhoja
½ dl kaurajauhoja

Täyte:
¾ dl perunajauhoja
200-300 g mustikoita (noin 4-5 dl)
½ dl sokeria

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita jauhot ja sokeri keskenään. Sulata voi, lisää se jauhoihin ja sekoita, kunnes saat tasaisen taikinan. 

Painele noin ⅔ taikinasta vuoan pohjalle ja laidoille. Sekoita perunajauhot mustikoiden joukkoon kulhossa. Kumoa mustikat pohjan päälle, ripottele mustikkakerroksen päälle hiukan sokeria ja levitä lopuksi mustikoiden päälle mahdollisimman tiiviisti loput taikinasta. 

Kypsennä annoskokoisia mustikkakukkoja uunin keskitasossa noin 25 minuuttia tai isoa kukkoa noin 50-60 minuuttia. Tarjoa hiukan jäähtyneenä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

mustikkakukko

rättänä


Kokeile myös:


Kermainen vadelmavaahto
Mustikka-basilikapiirakka
Puolukka-valkosuklaapiirakka
© Valmiiseen pöytään
Maira Gall